Olen tyytymätön mieheni alkoholin käyttöön. Hän on hyvä tyyppi, kun promillet pysyvät hallinnassa, mutta kun juominen menee sikaosastolle niin hänestä tulee täysi Sika.
Useita kertoja olemme yhteisen ravintolaillan päätteksi riidelleet ja hän haukkuu minut. Olen kuulemma sairaan mustasukkainen ja olen uhka hänen miehisyydelleen. Hän inhoaa yli kaiken, että nainen ohjailisi hänen tekojaan ja menemisiään/tulemisiaan.
Meillä on täysin erilaiset käsitykset asiasta. Inhoan hänen sikailuaan ja olemistaan maailman miehenä humalassa! Hän ei kestä häneen kodistuvaa arvostelua ja kritiikkiä ==> kun kohdistan häneen kritiikkiä niin saan vastaukseksi uhmakkuutta kuin pieneltä lapselta. Hän lyö asian yli ja heittäytyy marttyyriksi.
Meillä on pienet lapset ja mietin mitä pitäisi tehdä. Olen katsonut tätä touhua 8 vuotta ja olen ihmetellyt miten sokea rakkaus voikaan olla alussa! Miten en ole tajunnut hänen pikkupoikamaista uhmakkuutta humalassa! Jo alkutaipaleella hän useita kertoja haukkui ja sätti minulle ravintolaillan päätteksi ja kerran ajoi pois luotaan. Silloin pidimme suhteessa tauon ja juttelimme asiasta. Harmikseni palasimme yhteen ja perustimme perheen...
Kumpa tietäisi miten olisi järkevintä jatkaa? En halua elämältäni mieheni sättimisiä humalassa. Haluan rakentavasti keskustelevan miehen, jonka kanssa pystyy puhumaan asioista - oli ne kipeitäkin.
Kun kerran toista ei pysty muuttamaan, niin itseään voi. Nyt täytyy yrittää löytää keinot itsensä muuttamiseen ja lopullisiin ratkaisuihin! mitään hätiköityä en tahdo tehdä.
Olen niin vihainen nyt, että haluan kirjoittaa, mutta tekstistä ei taida saada selvää mitä haluan sanoa... :headwall:
Huh, huh kyllä pitää taas pinnaa kiristää!
Useita kertoja olemme yhteisen ravintolaillan päätteksi riidelleet ja hän haukkuu minut. Olen kuulemma sairaan mustasukkainen ja olen uhka hänen miehisyydelleen. Hän inhoaa yli kaiken, että nainen ohjailisi hänen tekojaan ja menemisiään/tulemisiaan.
Meillä on täysin erilaiset käsitykset asiasta. Inhoan hänen sikailuaan ja olemistaan maailman miehenä humalassa! Hän ei kestä häneen kodistuvaa arvostelua ja kritiikkiä ==> kun kohdistan häneen kritiikkiä niin saan vastaukseksi uhmakkuutta kuin pieneltä lapselta. Hän lyö asian yli ja heittäytyy marttyyriksi.
Meillä on pienet lapset ja mietin mitä pitäisi tehdä. Olen katsonut tätä touhua 8 vuotta ja olen ihmetellyt miten sokea rakkaus voikaan olla alussa! Miten en ole tajunnut hänen pikkupoikamaista uhmakkuutta humalassa! Jo alkutaipaleella hän useita kertoja haukkui ja sätti minulle ravintolaillan päätteksi ja kerran ajoi pois luotaan. Silloin pidimme suhteessa tauon ja juttelimme asiasta. Harmikseni palasimme yhteen ja perustimme perheen...
Kumpa tietäisi miten olisi järkevintä jatkaa? En halua elämältäni mieheni sättimisiä humalassa. Haluan rakentavasti keskustelevan miehen, jonka kanssa pystyy puhumaan asioista - oli ne kipeitäkin.
Kun kerran toista ei pysty muuttamaan, niin itseään voi. Nyt täytyy yrittää löytää keinot itsensä muuttamiseen ja lopullisiin ratkaisuihin! mitään hätiköityä en tahdo tehdä.
Olen niin vihainen nyt, että haluan kirjoittaa, mutta tekstistä ei taida saada selvää mitä haluan sanoa... :headwall:
Huh, huh kyllä pitää taas pinnaa kiristää!