Päiväkotiuran aloittaminen mehevässä uhmaiässä?

Mua pelottaa jo valmiiksi ajatus, että tuo vajaat 2,5 v on laitettava hoitoon kohtapuoliin. Uhma on välillä tosi kauheaa ja kaikki kiellot menee ihan ohi. Esim.ruokailutilanteet on kotona ihan hirveää hillumista: ruoasta kieltäytymistä, pöydästä karkailua, sylkemistä, huutoa... Tietää varsin hyvin, että ko.asiat on kiellettyjä. En keksi enää keinoja ruokailutilanteiden helpottamiseen... nälkä on aivan varmasti, ruoka hyvää, ympäristö rauhoitettu (ei leluja tms pöydässä), ei vielä väsytä liikaa jne.
Ottaako ne edes tollasta riiviötä hoitoon
Kellään kokemuksia uhmiksen päivähoidon alotuksesta?

 

Minuakin kiinnostaisi. Meillä tosin uhmis jo 3½v, mutta täytyy sanoa, että uhma on vain pahentunut vuoden takaisesta; nyt kun mukana pissa- ja kakkajutut ja jopa kirosanat :ashamed:

 

kumma juttu mutta päiväkodissa ei ole ollut ongelmia ollenkaan vaikka meillä aikamoisen pippurinen uhmatyttä täällä.hän aloitti 2 vuotiaana päiväkodin ja nyt kun olen vauvan kanssa kotona käy siellä 2 kertaa viikossa ja tekee vaan hyvää se ryhmäkuri siellä.eli vaikka kotona asiat olis vaikeita niin se on kumma että hoidossa ovat kuin enkeleitä ja hommat sujuu

 

kumma juttu mutta päiväkodissa ei ole ollut ongelmia ollenkaan vaikka meillä aikamoisen pippurinen uhmatyttä täällä.hän aloitti 2 vuotiaana päiväkodin ja nyt kun olen vauvan kanssa kotona käy siellä 2 kertaa viikossa ja tekee vaan hyvää se ryhmäkuri siellä.eli vaikka kotona asiat olis vaikeita niin se on kumma että hoidossa ovat kuin enkeleitä ja hommat sujuu

Toivotaan, että meilläkin poika osaisi hoidossa käyttäytyä. Kotona on päivittäin uhmailua ja ilkeilyä. Voi, kun olisi laittanut pojan pariksi päivässä viikkossa osa-aikaiseksi hoitoon, nyt kun olin kuopuksen kanssa äitiyslomalla, olis tehnyt jo aikaisemmin esikoiselle hyvää ja olisi itse saanut nauttia myös kuopuksen vauva-ajasta, kun se nyt on mennyt esikoisen kanssa "tapellessa" :ashamed: Toisaalta kynnys laittaa hoitoon, kun toinen on kotona, oli korkealla, kun ei esikoinen ole koskaan hoidossa ollut, eikä täällä noita hoitopaikkojakaan paljoa ole. Enkä muutenkaan puolla tuota subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Jospa tuo hoitoon meno olisi hyvä asia ja kuopuskin siellä pärjäisi. Jospa sitä sitten vapaa-ajat jaksaisi paremmin nauttia lapsista ja pinna esikoisen kanssakin olisi pidempi

 

Se on muuten jännä miten nämä uhmakkaat päiväkodissa käyttäytyy kuin enkelit ja kotona on piruakin pahempia. Meidän 3.5v:llä on kotona aina ihan kamala uhma päällä. Kaikesta pitää tapella ja kaikkeen väittää vastaan. Mikään ei onnistu ilman äänen korotusta ja tappelua. Mutta päiväkodissa on kuulemma niin hyväkäytöksinen ja rauhallinen aina. Kuin enkeli, kunnes äidin tai isän naama ilmestyy nurkan takaa ja alkaa heti ärinä ja vastaan vänkytys.

 

Hoiton vaan! Meijän pojalla ihan hirvee uhma 1v. 10kk. Mut kun n. kk sit laitettii hoitoon ni rauhottu ihan hirveesti siellä ku sai sitä energiaa purattua ja ne hoitajat osaa hommansa, meillä ihana päiväkoti!
Ja oon saanu oikeesti hyviä neuvojaki sieltä, ku oon kysyny. Esim. ku yrittää heittää leluja toisia lapsia päin ni ne laittaa aina pallon sille ja sanoo, et palloo heitetään. Ja meillä on toiminu toi jäähy juttu.
Arki siis helpottunu ku menny päiväkotiin, vaikka sitä uhmaa riittää vaik muille jakais. ehkä itteeki helpottaa ja jaksaa paremmin ku muutki hoitaa ja jaksaa "tapella" pojan kans........

 

Meillä uhmaileva (varmaan vasta alussa) 2v2kk. Päiväkodissa syöminen onnistuu muiden seurassa hyvin! Kotona karkaillaan pöydästä, tungetaan liikaa ruokaa kerralla suuhun, aina ruoka ei maistu. Syöminen onnistuu kotona välillä ihan hyvin. Kyllä se muiden seura vaan silti tekee paljon.