Päiväkoti, paha paikka?

Apua, kohta pitäisi laittaa lapsi päiväkotiin. Nyt kun lukee lehdistä noita kauheita juttuja siitä, mitä tarhassa tapahtuu, niin kyllä sydäntä kylmää jo valmiiksi.
Lapseni on minulle maailman tärkein asia, mikään ei mene hänen ohitseen, siksi siis olen nyt niin huolissani siitä, että kohta hänet (2,8-v) pitää jättää vieraiden hoitoon. Pystyykö hoitoon luottamaan?

Kertokaa ihmeessä kokemusia, kamaliakin, päiväkodista.

 

Kyllä päiväkodit ovat pääsääntöisesti ihan hyviä paikkoja. Eihän noista kouluistakaan koskaan tiedä millaisia ovat, saati aikuisten työpaikat. Itsellä siis hyviä kokemuksia, lapseni on aloittanut nyt syksyllä päiväkodissa, ikävää vaan on ollut sairastumiset.
Lehtiä kun lukee, kun nyt ajattelee sitä "pakkosyöttämistä siellä Turussa", niin ne ovat vain ääripäitä, pitäisi kirjoitella joskus myös toisesta ääripäästä, mutta eiväthän sellaiset lehdet myy.
Mun mielestä oma "ahdistus" tarttuu myös lapseen, on kyse sitten mistä asiasta tahansa. Vinkkinä on, että mikäli lapsesi aloittaa hoidossa, niin juttele hoitohenkilökunnan kanssa ajatuksistasi.

 

Itse pk:n henkilökuntana koen myös niin, että niiden vanhempien ja heidän lasten kanssa sujuu parhaiten, jotka ovat itse hoitopaikkaa ja hoitoa kohtaan myönteisiä, tekevät yhteistyötä lapsen asioissa eli juttelevat myös oma-aloitteisesti, ovat mukana vanhempain-illoissa ja ovat yleensäkin kiinnostuneita lapsen asioista ja siitä mitä päiväkodissa tehdään ja tapahtuu.

Useimmissa pakoissa henkilökunta on koulutettua, motivoitunutta ja ammattitaitoista, mutta voi tulla myös niitä aikoja, jolloin paikalla on vain sijaisia, jos niitäkään ja päiväkoti on enemmänkin lasten säilytyspaikka, ikävä kyllä, mutta se on päivähoidon arkea se, ei pysyvää, mutta väliaikaista.

 

minulla ei ole pahaa sanottavaa päiväkodista.olen vienyt sinne alle kk sitten 1v8kk ikäisen tyttären ja 4.5v on siellä myös.
lapsesi on jo aika hyvänikäinen ja pärjää varmasti.jokainen lapsi sopeutuu eri tavlla.meillä kuopus sopeutunut paremmin kun aikoinaan esikoinen.

 

Mullakaan ei ole mitään huonoa sanottavaa päiväkodista, ainoa mikä harmittaa on se, että henkilökunnasta on valtava pula ja vaihtuvuus on suuri. Eli vaikka siellä on ihanat vakituiset hoitajat, niin heidän loma- ja sairastuuraajansa ovat aina eri ihmisiä. Varmaan lapsellekin aika sekavaa. Onneksi ainakin tähän asti ainakin sentään aina yksi ryhmänhoitajista on ollut tuttu ja turvallinen, eli eivät ole kaikki vakkarit olleet yhtä aikaa poissa.

Jotkutha sanovat, että paremmin luottavat päiväkotiin kuin perhepäivähoitoon, varsinkin suurissa kaupungeissa. Päiväkodissa kun on aina useampi hoitaja ja hyvin ohjattu toiminta, kunnollista ja vaihtelevaa ruokaa joka päivä. Perhepäivähoitajastahan ei välttämättä tiedä vaikka lapset katsoisivat koko päivän videoita ja söisivät pelkkiä nakkeja...
Toki nämäkin tapaukset ovat varmasti yksittäisiä, eikä voi vetää sitä johtopäätöstä, että kaikki pph:t olisivat huonompia kuin päiväkoti. Itsekin olisin halunnut lapseni pph:lle pienemmän ryhmän ja kodinomaisuuden takia, mutta kaikki paikat olivat täynnä.

 

Olin erittäin ahdistunut siitä ajatuksesta, että lapsi 1v4kk oli pakko jättää päiväkotiin. Jo ensimmäisen viikon aikana kaikki ahdistuksen tunteet olivat poistuneet.

Oma lapseni on "reipas", joka osaa pyytää aikuisen syliin. Kun aamulla viedään tarhaan niin lapsi ei malta odottaa pääsevänsä peremmälle vaan tömistelee innoissaan jalkojaan ja juoksee käsienpesulle suoraan kun ovi aukeaa ja kirmaa sieltä hoitajan syliin ja vilkuttaa vanhemmilleen (jos innoltaan ehtii). Iltapäivällä juokseen innoissaan vanhempia vastaan ja hyppää syliin.

Komppaan edellistä siinä, että päiväkodissa on useampi aikuinen. Jos jonkun hoitajan kanssa kemiat ei pelaa niin varmasti jonkun kanssa. Ja ruoka on hyvää. Jos lapsi on syrjäänvetäytyvä niin hälinän keskellä voi olla vaikea saada huomiota. Toisaalta meidän päiväkodissa opetaan lapsia odottamaan myös vuoroaan.

 

Moi!
Minunkin lapsi on mulle tärkein asia maailmassa, sehän on selvää :heart: Ja silti vaan sitä hoito aloitettiin elokuun alussa, vuoden ja kahden kuukauden iässä. Parin kolmen ekan tuskallisen viikon jälkeen, sekä mulle että pojalle, kaikki alkoikin sujua mallikkaasti. Poika viihtyy hoidossa, on leikkikavereita, tekevät retkiä, ovat ulkona jne. Pojan sosiaaliset taidot on ainakin kehittyneet huimasti! Vierastuskin jäi kokonaan, ja kivempi on nyt poikaa laittaa mummoillekin hoitoon kun ei jää sinne itkemään.
Meillä vaan hoidosta kotiutuminen on sit melkoista... En tiiä mistä sitä kiukkuamista riittää, onko se sit jotaki mielenosoitusta mut kiukku tulee melkeinpä aina ku kotia päästään ja joka päivä.
Meidän päiväkodissa ainaki hoitajat on asiantuntevia, ekaks oli vähä "vaikeuksia" kestovaippojen kans mut siitäkin ongelmasta päästiin yli.