päivähoidosta

[tietämätön]

Esikoinen on 3 vuotias ja haluaisin viedä hänet johonkin päivähoitoon vaikka muutamana päivänä viikossa muutamaksi tunniksi, jotta hän oppisi olemaan muiden lasten kanssa. Itse olen kotona puoli vuotiaan kanssa. Mutta ongelma on etten tiedä miten edetä, siis mistä päivähoitoa kysellään jne. Ja saako yleensä ottaen viedä päivähoitoon jos kerran itse on kotona. Eli tarkoitan sitä että jos esim. paikat on täynnä, niin ei varmaan pääse kun ei ole pakko. Mutta mihin pitäisi ottaa yhteyttä ?

 

[juuh]

Otappas yhteyttä kunnan/kaupungin päivähoitotoimistoon. Siellä neuvovat ja antavat hakemuksen täytettäväks. Kyllä lapsen voi viedä hoitoon vaik itse on kotona. Tietty jos on paikkoja. Mul on kans pari vanhinta osan päivää päiväkodis.

 

[tarhalainen]

Päiväkotikin on hyvä paikka aloittaa kyseleminen. Lain mukaanhan lapsellasi (mun mielestä näin, ei vanhempien oikeus) on oikeus saada paikka 4 kk:n kuluessa hakemisesta. Kevät on kuitenkin paras aika hakea, silloin täytetään syksyn ryhmät ja tässä vaiheessa on jäljellä jämäpaikkoja. Vanha kunnon lastentarha ois hyvä juttu, 4 tuntia päivässä 3 - 5 (6)-vuotiaille yhteisiä puuhia riittäisi oikein hyvin. Päiväkoti on muutenkin pöhkö nimi, eihän se mikään koti ole.

 

[auryn]

Meillä reilu kolmivuotias alotti eilen tarhassa kolmesti viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tykkää tosi paljon, kun ei omassa pihassakaan oo kavereita. Mä kävin tutustumassa suoraan päikkäriin viime maaliskuussa ja sain hakupaperit sieltä. Neuvoja saa kans varmasti! Oma äiti onneks ent. päikkärityöntekijä, niin neuvoo mua kovapäistä. Jotenkin tuntuu noi kaikki paperiasiat ja maksuasiat niin vaikeelta... :/ Ite oon 8vko:sen kaa kotona. Toi vanhemman hoitoonmeno oli mulle enempi kriisi, kun on aamupäivät niin hiljasta :'( Hassua...

 

[ImpiEllenAnna]

Ei millään pahalla, en halua ketään loukata, mutta... Miksi ette vie lapsianne kerhoihin, puistoihin, muskareihin jne, jne. Ei kolme-vuotias tarvitse mitään ihme virikkeitä, se on aikuisten keksimä juttu. Ainakin tällä paikkakunnalla on mainio seurakunnan kerho (kolmevuotiaasta alkaen) sekä perhekerho. Puistoista löytyy kavereita. Ite mietin jopa vakavissani, vienkö esikoiseni eskariin vai en (on ollut koko ikänsä kotona). Mutta kyllä tavallinen arki ja kotielämä riittää pienelle lapselle, minun mielestäni...

 

[auryn]

Ite olen ujo ja syrjäänvetäytyvä (eikä mua haittaa), enkä mielelläni juttele tai laulele vieraiden kanssa. Joskus tietysti, mutten halua pakottaa itseäni siihen tietyin väliajoin. En silti halua riistää seuraa hyvin sosiaaliselta pojaltani. Mihinkään kirkon tapahtumiin/aktiviteetteihin ei meidän perheessä haluta osallistua... Olen samaa mieltä siitä, että lapsen paras paikka on kotona, mutta 12 tuntia viikossa ei ole "kotoilusta" paljoa pois, kun muuten ollaan ja puuhataan aina yhdessä. :/

 

[ImpiEllenAnna]

\

Ite olen ujo ja syrjäänvetäytyvä (eikä mua haittaa), enkä mielelläni juttele tai laulele vieraiden kanssa. Joskus tietysti, mutten halua pakottaa itseäni siihen tietyin väliajoin. En silti halua riistää seuraa hyvin sosiaaliselta pojaltani. Mihinkään kirkon tapahtumiin/aktiviteetteihin ei meidän perheessä haluta osallistua... Olen samaa mieltä siitä, että lapsen paras paikka on kotona, mutta 12 tuntia viikossa ei ole "kotoilusta" paljoa pois, kun muuten ollaan ja puuhataan aina yhdessä. :/
[


En todellakaan kohdistanut aiempaa mielipidettäni teidän perheenne tilanteeseen. Ihan yleisesti kummastelen niitä ihmisiä, joiden mielestä lapset eivät saa kotona virikkeitä ja viettävät sitten TÄYSIÄ päiviä päiväkodissa... Ja mitä tulee noihin kirkon aktiviteetteihin, niin me ei olla millään lailla uskonnollisia (kuulutaan kyllä kirkkoon), mutta otetaan mieluusti vastaan seurakunnan tarjoama melkein ilmainen toiminta, sillä siellä ei tuputeta kenellekään mitään (jos olisi pelkkää virrenveisausta, jättäisin kyllä väliin minäkin)

 

[webmama]

Tästä nyt varmaan on jo keskusteltu jossain, mutta yhä ihmettelen sitä, miksi kotona oleva vanhempi haluaa viedä lapsensa hoitoon? Onko se vain sitä "virikkeiden ja seuran" hakemista? Ymmärrän jo 4-vuotiaan tylsistymisen kotinurkissa, mutta varsinkin alle 3-vuotias saa varmasti kaipaamansa virikkeellisyyden kotona. Mitä äidit päivisin tekevät? Hellivät pikkusisarta? Nukkuvat päiväunia ja shoppailevat? Miksi eivät nauti lapsestaan?

Ja voin sanoa, että kyllä mullakin savu nousee välillä korvista noiden kolmen pirpanan kanssa, mutta kurjalta tuntuu sitten, kun töihinlähdön aika joskus koittaa. Enkä varmasti ole huolissani lapsieni virikkeiden puutteesta tai epäsosiaalisuudesta, päinvastoin!

 

[Mustikka ja mansikka]

En sinällään halua alkaa keskustelemaan siitä, miksi joku vie lapsen hoitoon, ja miksi joku taas ei missään tapauksessa vie. Se on jokaisen oma asia. Mutta kerron tässä vain meidän tarinan.

Meillä on vasta yksi lapsi, nyt 1 vuotias tyttö. Hän on ollut kohta kuukauden verran päiväkodissa lähes aina täysiä (8h) päiviä, koska molemmat vanhemmat ovat toisella paikkakunnalla töissä. Olen itse sitä mieltä, että tuo on liian pitkä aika 1 vuotiaalle olla tarhassa, ja jännitin tarhan alkua todella paljon. Odotin itkua viedessä, itkua illalla, levottomia öitä ja ties mitä.

Muutama pieni mielenosoitusitku on aamusin tullut, tarhassa tyttö on kuulemma vauvaryhmän päivänsäde, ja useampana aamuna hihkuu innosta kun tarhan pihalle saavutaan. Iltasin tietysti vaatii vanhemmilta paljon huomiota, ja jos esim. puhun puhelimessa, niin heti alkaa kiukuttelu tai kiellettyjen tavaroiden ottaminen. Mutta se on mielestäni aivan oikeutettua, äidillä on illalla oltava aikaa kun kerran päivän on jo ollut poissa.

Mutta ihan rehellisesti (itseäni ajattelematta) olen sitä mieltä, että yhden lapsen kanssa MEIDÄN TAPAUKSESSA on parempi että tytöllä on seuraa ja ohjattua toimintaa useasti viikossa. Olemme siitä asti kun tyttö oli 4 kk käynneet avoimissa kerhoissa (sekä seurakunnan että kaupungin) ja tyttö on aina nauttinut niistä. Mutta vasta tarhan myötä meillä on esim. nukkumaan menot (päikkärit ja yöunet) rauhoittuneet tosi paljon. Tyttö on kuulemaa ottanut tarhassa muista mallia. Kun muut painoivat pään tyynyyn niin sitten tyttökin teki perässä.

Ainoana huonona asiana koen että hän on tarhassa noin pitkän päivän. 4-5 tuntia olisi mielestäni ihanteellista, mutta käytännössä meillä työmatkojen takia mahdotonta. Ja jos jäisin kotiin, ei ainoaa lastaan kuitenkaan viitsisi tarhaan viedä...

Niin, tuohon ensimmäiseen kysymykseen vielä, meillä ainakin seurakunta järjestää sellaisia kerran-kaksi viikossa kokoontuvia kerhoja, joihin voi 3-5 vuotiatia viedä ja jättää muutamaksi tunniksi. Tosin näihin oli ilmoittautumiset jo keväällä, joten nyt voi olla vaikeampi löytää paikkoja. Mutta jos seurakunta ei sinällään ahdista, niin sieltä kannatta kysästä noita muutaman kerran viikossa olevia kerhoja. Ovat tietääkseni halvempiakin kuin tuo päivähoitotouhu.

 

[Sanna]

Kerhoon veisin mieluummin.

Ja se, että kaikki oppiminen yms. sujuu helpommin päiväkodissa perustuu vaan siihen, että päiväkodissa on pakko pitää kovaa kuria, kun lapsia on paljon. Sitäkö haluat..?

Olen sitä mieltä, että jos on kotona pienen kanssa, niin on väärin lasta kohtaan viedä hänet päiväkotiin. Ei siinä selittelyt auta, se on vaan mukavuudenhalua, että on helpompaa. Ei lapsi sitä tarvitse, jos muuten yhdessä puuhaillaan kotona, yhdessä käydään ulkona, kirjastossa, kaupassa, kavereilla yms.

Ja ainakin meillä päin, kun on pula hoitopaikoista, niin onhan se selvä, kuka sitä hoitopaikkaa tarvitsee, kotona vai töissä oleva äiti.

 

[webmama]

\

Kerhoon veisin mieluummin.

Ja se, että kaikki oppiminen yms. sujuu helpommin päiväkodissa perustuu vaan siihen, että päiväkodissa on pakko pitää kovaa kuria, kun lapsia on paljon. Sitäkö haluat..?

Olen sitä mieltä, että jos on kotona pienen kanssa, niin on väärin lasta kohtaan viedä hänet päiväkotiin. Ei siinä selittelyt auta, se on vaan mukavuudenhalua, että on helpompaa. Ei lapsi sitä tarvitse, jos muuten yhdessä puuhaillaan kotona, yhdessä käydään ulkona, kirjastossa, kaupassa, kavereilla yms.

Ja ainakin meillä päin, kun on pula hoitopaikoista, niin onhan se selvä, kuka sitä hoitopaikkaa tarvitsee, kotona vai töissä oleva äiti.

Ihan totta.

 

[Kerttu1]

Kyllä se päivähoito on joissain tilanteissa ihan hyvä ratkaisu,vaikka sitten äiti olisi vauvan kanssa kotona. Toiset lapset vaativat enemmän virikkeitä ja toimintaa,kuin äiti ehkä pystyisi vauvan hoidolta järjestämään.(itse olen töissä käyvä,lapset hoitopaikassa) Periaatteessa puolustan päivähoito-oikeutta kotona olevan vanhemmankin lapselle. Ja onhan näitä erityislapsia,jotka kuntoutuksen vuoksi käyvät tarhan erityisryhmässä. Ja tiedän tapauksen,jossa lapsi asuu isovanhempien kanssa,hänelle päivähoito on tehnyt todella hyvää. Toki nostan hattua äideille,jotka hoitavat lapsensa kotona ja pystyvät antamaan heille tarpeeksi virikkeitä ja kavereita. Ja vielä nauttivat lasten kanssa olemisesta! Mutta ei puolipäivähoitokaan mikään huonompi juttu ole. Ja päivähoitotoimistostahan voi sitä hoitopaikkaa kysellä.

 

[MaRu]

\

Ei millään pahalla, en halua ketään loukata, mutta... Miksi ette vie lapsianne kerhoihin, puistoihin, muskareihin jne, jne. Ei kolme-vuotias tarvitse mitään ihme virikkeitä, se on aikuisten keksimä juttu. Ainakin tällä paikkakunnalla on mainio seurakunnan kerho (kolmevuotiaasta alkaen) sekä perhekerho. Puistoista löytyy kavereita. Ite mietin jopa vakavissani, vienkö esikoiseni eskariin vai en (on ollut koko ikänsä kotona). Mutta kyllä tavallinen arki ja kotielämä riittää pienelle lapselle, minun mielestäni...

Hui kauheeta! Toivottavasti laitat lapsesi eskariin koska se on kuitenkin lapsesi etu! Oma poikani on ollut kotona eskari ikään asti ja olen ehdottomasti sitä mieltä että eskari on ollut hyvä lapseni kehitykselle. Kouluun meno on lapselle huomattavasti helpompaa kun saa aloittaa samalta viivalta kuin muut. Jo pelkästään kaveripiirin muokkautumisen takia. Kun lapsi on harjoitellut vuoden sosiaalisia taitojaan leikin varjolla on opiskelu paljon helpompaa kun ei tarvitse enää keskittyä sääntöjen opetteluun, vuoron odottamiseen ja kavereihin tutustumiseen. Meillä poika käy eskaria jo toista vuotta.

 

[Janni79]

\

\

Ei millään pahalla, en halua ketään loukata, mutta... Miksi ette vie lapsianne kerhoihin, puistoihin, muskareihin jne, jne. Ei kolme-vuotias tarvitse mitään ihme virikkeitä, se on aikuisten keksimä juttu. Ainakin tällä paikkakunnalla on mainio seurakunnan kerho (kolmevuotiaasta alkaen) sekä perhekerho. Puistoista löytyy kavereita. Ite mietin jopa vakavissani, vienkö esikoiseni eskariin vai en (on ollut koko ikänsä kotona). Mutta kyllä tavallinen arki ja kotielämä riittää pienelle lapselle, minun mielestäni...

Hui kauheeta! Toivottavasti laitat lapsesi eskariin koska se on kuitenkin lapsesi etu! Oma poikani on ollut kotona eskari ikään asti ja olen ehdottomasti sitä mieltä että eskari on ollut hyvä lapseni kehitykselle. Kouluun meno on lapselle huomattavasti helpompaa kun saa aloittaa samalta viivalta kuin muut. Jo pelkästään kaveripiirin muokkautumisen takia. Kun lapsi on harjoitellut vuoden sosiaalisia taitojaan leikin varjolla on opiskelu paljon helpompaa kun ei tarvitse enää keskittyä sääntöjen opetteluun, vuoron odottamiseen ja kavereihin tutustumiseen. Meillä poika käy eskaria jo toista vuotta.

tekeekö hän siis kaikki eskarijutut toiseen kertaan? ihan mielenkiinnosta kyselen...

 

[Janni79]

itse olen kotona ja tyttö on kaksi kertaa viikossa avoimessa pk:ssa. lähileikkipuistossa ja perhekerhoissa on lapset vaihtuneet niin ettei siellä ole enää ikäistä seuraa. omani on 3,5v ja muut lapset 1-2 vuotiaita eli ei heillä ole kyllä yhteistä leikkiä. tämän vuoksi ainakin minä vein hänet.

 

[juuh]

Yleensä päivähoitoa vastaan on ne vanhemmat joiden lapset eivät ole päiväkodissa koskaan olleet. Eivät siis tiedä siit mitään.
Jokaisen perheen ja lapsen kohdalla on omat tarpeensa, se mikä meidän lapsille on hyväksi toiselle se ei ole.
Että mun mielestä on turhaa olla jyrkkänä näissä päiväkotiasioissa, jokainenhan me lastemme parasta ajatellaan! Jokainen lapsi on erilainen ja siltä pohjalta myös tarha, kerho yms. asiat ratkaistaan.

 

[Mustikka ja mansikka]

Sannalle vielä tuosta päiväkodissa oppimisesta. Itse en usko täysin siihen, että tytön oppiminen perustuu kovaan kuriin päiväkodissa. Ehkä vanhempien lasten kohdalla tämä onkin ainakin osaksi totta (tarhasta rippuen, tietysti). Oman lapsen tuntien, hän on kova tarkkailemaan ja seuraamaan muita. Selvästi seuraa ja pohdiskelee, ja tekee sitten perässä, kun on mieltänyt mitä tule tehdä. Ja varsinkin lapset ovat hänelle selvä indikaattori.

Kotona, ystäväpiirissäni tai pihapiirissä näitä lapsia ei pahemmin löydy. Tietysti kerhot ovat olemassa, mutta 1 vuotiasta ei niihin vielä oteta ilman vanhempia, ja avoimet kerhot taas ovat enemmin sen suuntaisia, että lapsi on kuitenkin äidin kanssa (varsinkin näin pieni). Ja näissäkin ne yhdessä tehtävät asiat ovat lähinnä leikkimistä, mitä taas 1 vuotias ei osaa vielä toisen lapsen kanssa tehdä.

Ja kurista vielä, kyllä minä olen tavallaan kurin kannattaja jo pienestä pitäen. Tapa vaan miten sitä "kuria" ylläpidetään vaihtelee eri ikäisen kanssa. Ja tässä en tarkoita kuria negatiivisessa mielessä. Puhuisin mieluummin rajoista. Kyllä mun mielestä jo 1 vuotiaalle on laitettava rajoja. Esim. kukkaruukut eivät ole hänen alueensa, mutta ei niitä nosteta hänen ulottumattomiinkaan. Opittava on, vaikka äidin hermoja se välillä raastaakin nostella tyttöä pois ruukun juurelta ja kieltää kerta toisensa jälkeen.

Mutta nämä ovat meidän tapa kasvattaa, olkoon sitten toisten mielestä liian "kylmiä" tai ei. Sekä lähipiiri, että päiväkodin "asiantuntijat" ovat ainakin kehuneet tyttöä, hänen iloista luonnettaan ja luottavaista asennetta aikuisia kohtaan. Eli olen ihan tyytyväinen, toistaiseksi. Katsotaan mitä murroskiä tuo tullessaan...

 

[sannannaa]

\

Ei millään pahalla, en halua ketään loukata, mutta... Miksi ette vie lapsianne kerhoihin, puistoihin, muskareihin jne, jne. Ei kolme-vuotias tarvitse mitään ihme virikkeitä, se on aikuisten keksimä juttu. Ainakin tällä paikkakunnalla on mainio seurakunnan kerho (kolmevuotiaasta alkaen) sekä perhekerho. Puistoista löytyy kavereita. Ite mietin jopa vakavissani, vienkö esikoiseni eskariin vai en (on ollut koko ikänsä kotona). Mutta kyllä tavallinen arki ja kotielämä riittää pienelle lapselle, minun mielestäni...

Peesaan!!! Enkä ymmärrä sitä että jos tehdään lapsia niin osa viedään jaloista pois että saadaan olla kotona vauvan kanssa?!? Sen verran lapsia perheeseen että niitä pystytään hoitamaan itse. Virikkeitä jos on pakko saada niin ne löytyvät kerhoista ym..kunhan vaan viitsii etsiä ja viiä sitä lasta sinne.