Päätättekö yhdessä asioista?

[mammaliini]

Onko teillä muilla ollut alusta alkaen selvää (siis molempien vanhempien ) jääkö jompi kumpi hoitaan lasta/lapsia kotiin tai viedäänkö ne heti hoitoon? JOs ette ole olleet samaa mieltä, mitä olette tehneet?
Meillä minä halusin jäädä kotiin, mies vastusti lähinnä rahan takia. Toki en jäänyt vain kodinhoidontuelle vaan minulle tulee tulot säännöllisesti, mutta osissa. Ennen olin kuukausipalkalla. Saan nyt käteen saman verran kuin jos olisin kuukausipalkallakin. Tätä mieheni ei aina ymmärrä, vaikka kuinka selitän hänelle. Nyt hän on jo vähän huomannut kuinka loistava ratkaisu tämä meille oli. Miehiä kun täytyy aina potkia eteenpäin, ennen kuin ne tajuaa kuinka hyvä idea joku on.

Entäs arvostaako miehenne työtänne ja toisin päin?
Meillä mies ei arvosta minun työtä, mutta minä arvostan hänen työtä ja puolestani hän saa vaihtaa alaa mihin haluaa jos rupee kypsyttään.

 

[taustalla]

Meillä mies ilmoitti, että hän ei jää kotiin lasten kanssa, mutta minä saan jäädä, jos haluan. Ihan aluksi hän oli kyllä sitä mieltä, ois kiva, ettei tartte viedä lasta/lapsia tarhaan liian pienenä, mutta nyttemmin kun lapset on jo isompia, niin antaa mun itse päättää. Mies sanoi, että hänellä menis hermot, jos hän joutuis kattomaan näitä kahta kaiket päivät. Hermot ne menee välillä multakin, mutta pienempi paha tää on kuin, että joutuisin nyt näitä tarhaan viemään. Tää sopii meille ja onneksi ei ole rahastakaan kiinni.

Mies arvostaa mun työtäni ja hyvä niin, sillä meillä on lähes samat toimenkuvat töissämme. Miehellä tosin parempi koulutus ja palkka kuin mulla ja ehkä vähän monipuolisemmat työtehtävät kuin mulla, mutta tarpeeksi lähelle samanlaiset.

 

[rentunruusu]

Oon jokaisen lapsen kohdalla ollut muutaman kuukauden hoitovapaalla ja sit lähtenyt töihin. Esikoisen kohdalla mies ehdotti että jos jäisin hoitamaan lasta ja "kotia"( siinä oli vähän taka-ajatustakin) mutta en halunnut, en koe itseäni mikskään "kotihengettäreksi", kaipaan aikuista seuraa jne. Toisen jälkeen ei ehdottanut mitään, koska ties mielipiteeni. Tosin näistä asioista jutellaan, ja mietitään yhdessä vaihtoehtoja niin hoidon kuin työnkin kannalta. Kohta olen taas palaamassa töihin ja yllätykseksi nyt ei olekaan niin kiire kuin aiemmin mutta meinaan ainakin käydä kokeilemassa, ja jos tuntuu niin voihan sitä hoitovapaata jatkaa tai mahdollisesti lyhentää päivää. Niin, ja nyt muuten mies on ruvennut miettimään kotihoitoa ulkopuolisen tekemänä, oisko syynä kun hällä on edessä kahden lapsen hoitoon vieminen aamuisin?! Mies ei itse ole valmis lapsia kotona hoitamaan, ei työn eikä muunkaan puolesta!Hoitomaksut on kovat mutta ei kai se ulkopuolisen hoitamana kotonakaan ole halpaa..onko muuten kellään mitään tietoa mitä maksais?

 

[Nelthilta]

Meillä minä teen tällaiset päätökset ja jos päätös ei kelpaa miehelle, niin sitten teen uuden päätöksen. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että minä olen innokkaampi ottamaan selvää eri vaihtoehdoista, mutta jos ehdotan semmoista, mistä mies ei tykkää, niin saan tehdä uuden ehdotuksen kunnes kelpaa.

Mies sitten puolestaan tekee taustaselvitykset itseään enemmän kiinnostavista jutuista (mm. digi-sovittimen hankinta), ehdottaa, mutta hyväksyttää päätöksensä minulta.

Tosi isoissa asioissa ei ole koskaan mennyt pahasti ristiin, en tiedä, miten tuon ratkaisisimme.

 

[Augustina]

Kyllä me aika lailla päätetään yhdessä, mut niin et kumpikin saa ilmaista mielipiteensä. Jos ollaan eri mieltä niin sit asia jätetään vähäks aikaa hautumaan ja katotaan myöhemmin uudestaan (esim. jotkut kalliit hankinnat). Töihinmenosta meillä oli sama mielipide: mä olen halunnut töihin ja mies on halunnu mun menevän töihin lasten täytettyä vuoden - oli siis helppo ratkaista Enemmän vääntöä tulee rahankäytöstä ja vapaa-ajasta, mut niissäki koitetaan olla tasapuolisia niin et molempien mielipiteitä otettais mahdollisimman paljon huomioon, yritetään esim. tehdä tai ostaa suunnilleen vuorotellen kummallekin mieluisia asioita