J
Juuli
Vieras
La oli mieheni 3-kymppiset. Molemmilla juominen meni överiksi ja hermostuimme toisiimme. Lähdin baarista mitään sanomatta miehelleni, taksilla kotia nukkumaan. Mieheni yritti soitella perääni,mutta laitoin kännyn äänettömälle. Hänen lomapakko ja avaimensa oli mulla, mitä en silloin "muistanut",kun hän oli tullut kotiovelle ovikelloa soittaa,mutta en ollut siihen herännyt. Luuli,että en ole kotona ja lähti mua ettimään baareista ym.,kun oli huolissaan musta. Oli sit päätyny puolituttavan naisen luo yöksi,kun ei ollut päässyt kotia. Olivat suudelleet. Mieheni ei kyennyt menemään pitemmälle vaan lähti pois hänen luotaan. Kertoi mulle myöhemmin päivänä asiasta,koska halusi meidän suhteen perustuvan rehellisyydelle. Aiemmin ei oo moista tehnyt,kun ei hyväksy sellaista. Nyt ei kuulema tunne enään itseään.
Mun pää ja ajatukset on ihan sekaisin! Meillä 5v ja 2,5v lapset. Yhdessä oltu, juuri tulee 8v täyteen. Viimeinen puoli vuotta ollut meillä kaikilla mullistavaa, uutta ja sopetumisaikaa,kun palasin kokonaan työelämään ja "uusi lehti kääntyi elämässämme"
Mä olen aina ollut aiemmin myös sitä mieltä,etten pettämistä hyväksy. Nyt kuitenkin haluaisin sisimmässäni jatkaa,koska rakastan miestäni ja tiedän,että hän katuu tosi syvästi. Arvostan häntä,että hän uskaltautui kertomaan asiasta mulle,vaikka se ei vähennä hänen tekemisensä arvoa.
Nyt tunnen suurta surua ja pettymystä asiasta. Pelkään,että tunteet muuttuu myöhemmin kostonhaluksi, halu tasoittaa tilanne, jos vaikka tulisi parempi olo, vaikka en usko paremman olon siitä tulevan.
Mitä muut ootte asiasta mieltä? Omia kokemuksia?
Mun pää ja ajatukset on ihan sekaisin! Meillä 5v ja 2,5v lapset. Yhdessä oltu, juuri tulee 8v täyteen. Viimeinen puoli vuotta ollut meillä kaikilla mullistavaa, uutta ja sopetumisaikaa,kun palasin kokonaan työelämään ja "uusi lehti kääntyi elämässämme"
Mä olen aina ollut aiemmin myös sitä mieltä,etten pettämistä hyväksy. Nyt kuitenkin haluaisin sisimmässäni jatkaa,koska rakastan miestäni ja tiedän,että hän katuu tosi syvästi. Arvostan häntä,että hän uskaltautui kertomaan asiasta mulle,vaikka se ei vähennä hänen tekemisensä arvoa.
Nyt tunnen suurta surua ja pettymystä asiasta. Pelkään,että tunteet muuttuu myöhemmin kostonhaluksi, halu tasoittaa tilanne, jos vaikka tulisi parempi olo, vaikka en usko paremman olon siitä tulevan.
Mitä muut ootte asiasta mieltä? Omia kokemuksia?
)
