Toggle sidebar

Ovatko Jokelan uhrit oikeutettuja kriisiapuun?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihan vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

ihan vieras

Vieras
Täällä on ollut monta keskustelua Jokelan tragedian tiimoilta. Ainakin yhdessä ihmeteltiin Jokelan uhrien saamaa kriisiapua ja Kunnanjohtajan anomaa valtiontukea.
Ovatko mielestänne lapset ja nuoret jotka ovat näin traagisesti menettäneet ystävänsä tai läheisensä oikeutettuja saamaansa ja tarvitsemaansa apuun?
Tai lapset jotka menettivät vanhempansa, tai vanhemmat jotka menettivät lapsensa, tai aikuiset jotka menettivät työtoverinsa tai oppilaansa, tai ihmiset jotka menettivät perusturvallisuutensa..?

Mielestäni meillä kenelläkään ei ole oikeutta tai syytä kadehtia näitä ihmisiä heidän saamastaan kriisiavusta tai hoidosta ja avusta jota he tarvitsevat ehkä vielä useita kuukausia tai peräti vuosia!
Eivät he omasta halustaan ole avuntarvitsijoina.

Tiedän että suomessa psykiatrisessa hoidossa ja ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä on paljon puutteita ja parantamisen varaa, mutta mielestäni tämä Jokelan tapauksen oikenlainen jälkihoito on ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä "parhaimmillaan"...

Toivotaan että tästä tapauksesta taas opitaan jotain, vaikka huomaamaan ja välittämään läheisistämme!

Haluan vielä omalta osaltani esittää surunvalittelut kaikille Jokelan uhrien läheisille
 
Tuli mieleen, että mä itse olen kerran ollut sairaalassa potilaana, kun eräs toinen potilas kiinnitti itseensä dynamiittia ja uhkasi räjäytyksellä. Meidät evakuoitiin tuntikausiksi palelemaan jonnekin varastontapaiseen, ja poliiseja vilisi ikkunan takana. Vaikka en nähnyt tätä räjäyttäjää silloin (aiemmin olin jutellut hänen kanssaan), eikä uhka suoranaisesti koskenut itseä, niin jonkinlainen kriisiapu olisi silloinkin ollut paikallaan. Asia ahdisti aika pitkään. Jokelan uhrien, nuorten koululaisten, asemaa en pysty edes kuvittelemaan. Millaista on, kun on todella katsonutkuolemaa silmästä silmään, ja kaveri on viety vierestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Tuli mieleen, että mä itse olen kerran ollut sairaalassa potilaana, kun eräs toinen potilas kiinnitti itseensä dynamiittia ja uhkasi räjäytyksellä. Meidät evakuoitiin tuntikausiksi palelemaan jonnekin varastontapaiseen, ja poliiseja vilisi ikkunan takana. Vaikka en nähnyt tätä räjäyttäjää silloin (aiemmin olin jutellut hänen kanssaan), eikä uhka suoranaisesti koskenut itseä, niin jonkinlainen kriisiapu olisi silloinkin ollut paikallaan. Asia ahdisti aika pitkään. Jokelan uhrien, nuorten koululaisten, asemaa en pysty edes kuvittelemaan. Millaista on, kun on todella katsonutkuolemaa silmästä silmään, ja kaveri on viety vierestä.
Click to expand...

oliko kyseessä psykiatrinen sairaala? henkilökunnallahan olis ollut valmiudet kriisiavun antoon.
 
tottakai.
en ymmärrä että pitää kadehtia tuollaisesta. ja valtionapua tottakai.

saahan sitä lapissakin kaikenlaisia tukia,jos yksi poro karkaa tai myrsky vie kesämökin tai tulva käy jonkun porhon kesämökissä.
 
että tyhmä se, joka sanoo, että sinne ei tarvitsisi apua kohdistaa... joka näin väittää niin miltä tuntus itellä menettää rehtori, ehkäpä luotto-terveydenhoitajakin ja pari ystävää samalla? joillakin oppilaista kuoli nimittäin YSTÄVIÄ, ei pelkkiä tuttuja...
 
No ovat tietenkin, ei kait sellasta nyt tarvitse edes miettiä. Kun on kuitenkin kyse noinkin "suuresta" tragediasta, niin onhan se päivän selvää, ettei pienellä kunnalla ole yht' äkkiä repiä tarvittavia resursseja asian hoitoon. Ja kuten tehyn kiistassa jo opimme; jos ei kunnat pysty takaamaan tarvittavaa hoitoa, vastuu siirtyy jälleen valtiolle, eli eikö se mene ihan sääntöjen mukaankin silloin, että valtio auttaa tässä asiassa? Mä en myös ymmärrä tätä "kateutta" asian suhteen - menköön jokainen kadehtija itseensä. Jos se olisi osunut omalle kohdalle, niin varmasti ottaisitte ammattimaisen avun vastaan mielellänne selvitäksenne noin järkyttävästä tapahtumasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Tuli mieleen, että mä itse olen kerran ollut sairaalassa potilaana, kun eräs toinen potilas kiinnitti itseensä dynamiittia ja uhkasi räjäytyksellä. Meidät evakuoitiin tuntikausiksi palelemaan jonnekin varastontapaiseen, ja poliiseja vilisi ikkunan takana. Vaikka en nähnyt tätä räjäyttäjää silloin (aiemmin olin jutellut hänen kanssaan), eikä uhka suoranaisesti koskenut itseä, niin jonkinlainen kriisiapu olisi silloinkin ollut paikallaan. Asia ahdisti aika pitkään. Jokelan uhrien, nuorten koululaisten, asemaa en pysty edes kuvittelemaan. Millaista on, kun on todella katsonutkuolemaa silmästä silmään, ja kaveri on viety vierestä.
Click to expand...

oliko kyseessä psykiatrinen sairaala? henkilökunnallahan olis ollut valmiudet kriisiavun antoon.
Click to expand...

Ei ollut kuin ihosairauksiin erikoistunut yksikkö.
 
Jokelassa tarvitaan apua ihan varmasti ja pitkän aikaa. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä avun tarpeenkin suhteen; toinen tarvitsee apua lyhyemmän ajan, toinen saattaa apua ja tukea vuosikausia. Kaiken avun ja tuen niitä tarvitseville suon täydestä sydämestäni.
Lähipiirissä olen nähnyt miten käy kun ei saa ajoissa eikä tarpeeksi kriisiapua traumaattisten kokemusten jälkeen.
En ymmärrä miten joku voi kadehtia tälläisena aikana Jokelassa tarjottavaa apua.
 
Juuri tälläisiä äkillisiä juttuja vartenhan se kriisiapu on kehitetty. Sitä en ymmärrä miten joku voi sitä(kin) kadehtia.

Minusta tällaisissa laajasti ihmisiä järkyttävissä jutuissa kriisiapua pitäisi kyetä laajentamaan. Pitäisi löytyä paikkoja jonne voisi kuka tahansa ketä asia järkyttää, mennä purkamaan mieltään. Sitten olisi tietysti ihan omat avut ja jutut niille asian kokeneille.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa