Ovatko isovanhempien uudet puolisot isovanhempia?

["Murmur"]

Sisareni lapset kutsuvat isäpuoltamme "papaksi" ja biologista isäämme "ukiksi". Mua ärsyttää se, koska vihaan isäpuoltani (hän on ollut kuvioissa n. 20 vuotta, joten kyse ei ole varsinaisesti mistään 'uudesta' puolisosta). Inhoan häntä, koska hän on paha ihminen. Emme ole tekemisissä muuten kuin ns. pakosta.

Minä odotan nyt esikoistani ja äitini ilmeisesti odottaa, että myös minun lapseni kutsuu isäpuoltani papaksi. Olemme kuitenkin jo mieheni kanssa sopineet, että lapsemme kutsuu isäpuoltani tämän etunimellä ja sillä selvä. Minusta hän ei ole lapseni isovanhempi.

Tiedän jo, että tästä tulee kauhea haloo äitini puolesta ja hän luultavasti kostaa tämän asian lapsellemme jotenkin. Hän ja isäpuoleni ovat ostelleet kalliita vaatteita sisareni lapsille, mutta se ei nyt haittaa jos sellaiset jäävät saamatta. Sen sijaan pelkään lapsen synttäritoivottelut ja synttärilahjat jää saamatta.

Miten olette ite toimineet näiden isovanhempien uusien puolisoiden kohdalla?

 

["vieras"]

No enpä tiedä, voiko noita asioita ns. "päättää" etukäteen. Lapset alkavat kutsua, miten alkavat kutsua.

Itse aloin kutsua "vaariani" "vaariksi" vasta teininä - sitä ennen hän oli "Mauri". Kiva tyyppi oli, mutta koska ei ollut biologinen "vaari" (joka oli jo kuollut), jotenkin vain aloimme kutsua häntä näin. Mistä muutos syntyi, en muista. Jotenkin se vain meni niin.

Lapsemme kutsuvat mummun uutta miestä (ollit kuvioissa kanssa "aina", biologinen on kuollut) etunimellä ihan luonnostaan. En tiedä, miksi. Mukava mies ja minusta saisivat kutsua vaikka vaariksi, mutta se nyt vain on mennyt näin.

 

[Laila76]

Olen itse isovanhemman uusi puoliso. Mieheni lapsenlapsi on vielä niin peni, ettei osaa puhua, mutta hän voi mielestäni kutsua minua ihan etunimellä. En kaipaa mitään mummo-statusta itselleni. Olen ollut lähes parikymmentä vuotta mieheni kanssa ja yhteisiä lapsia meillä ei ole.

Mun mielestä lapsen biologiset mummit ja ukit voi käyttää noita oikeita isovanhempien nimityksiä. Tuo miehen lapsenlapsi on mulle tosi rakas, eikä mun etunimen käyttö huononna asioita mitenkään.

 

[Rollolainen]

Eivät ole ainkaan meillä. isäni vaimoa kutsutaan iahn nimeltä, on kutsutu aina ja hänkän ei oel itseään koskaan ole mummiksi itseään sanonut. Miehenisäpuoli ei kutsu itseään papaksi, mutta joskus lapset sanovat häntä papaksi , eikä se ole häntäkään haitannut.

 

["vieras"]

Meillä kutsutaan papoiksi ja mummuiksi. Me tosin olemme tosi hyvissä väleissä sekä tämän ei-biologisen mummun että pappan kanssa ja lapsemme ovat heille todella tärkeitä, joten eipä se biologia siinä mitään paina.

Ymmärrän kyllä sinun tunteesi. Jos olisin sinun tilanteessasi, ehkä kuitenkin kutsuisin tätä ihmistä papaksi, enkä veisi "pappaa lapselta" eli lapsen edun takia kutsuisin vaikka hammasta purren papaksi. Varsinkin jos olisi vaarana on riitaantuminen myös mummun kanssa asian takia (josta tietenkin lapsi myös kärsii), kutsuisin lapsen ja isovanhemman suhteen takia papaksi.

 

[leijona76]

Eiköhän se ole sen mukaan miten halutaan kutsua. Anopin uusi mies on pojallemme ukki, miehen isäkään ei ole biologinen joten se nykynen menee pojalle ukista. Nimitys ei haittaa häntä eikä meitä. Erosivat jo kauan ennen pojan syntymää ja minäkin pidän nykyistä enemmän appiukkona kun kasvatti-isää. Osallistuu täysin elämäämme mummun kera. Ja miehen oikeaa isää ei koskaan ole kuvioissa ollutkaan sen koommin kun anoppia nai. Mielihyvin hänen paikkansa saa tämä nykynen puoliso.

 

[leijona76]

Vielä ei lapsi ole mitään kai hoksannut, kerrotaan kyllä nämä kuviot jahka alkaa pohtia sukujaan enemmälti.

 

[eioo]

Ei oo. Niitä kutsutaan ihan vaan etunimillä.

 

["vieras"]

Lapsella kaksi mummua ja kaksi pappaa. Pappoista vain toinen biologinen, mutta sitä ei käytännössä huomaa ollenkaan. Miehen isän vaimoa taas kutsutaan nimellä, vaikka hänessäkään mitään vikaa ei ole ja on lapselle tosi tärkeä. Ehkä tämä on kohteliaisuus syistä "oikeaa" mummua kohtaan. Jos välit olisivat huonot, niin luultavasti nimellä kutsuttaisiin. Meillä on itse tämä ei-biologinen pappa esittänyt toiveensa tulla kutsutuksi pappana ja näin koen sen itsekkin luontevimpana.

 

[fortunate]

Minun mielestäni sinun inhosi sitä miestä kohtaan ei tarvitse vaikuttaa lapsesi ja hänen suhteeseen, eli jos lapsi pitää häntä "pappanaan" ja mies sellainen haluaa olla, niin se ei varsinaisesti ole sinun asia - ellei tuo mies ole jotenkin vaarallinen tai muuten vahingoittavaa seuraa.

Muutenkaan noilla nimityksillä ei loppupeleissä ole merkitystä, sillä vaikka kuinka olisi virallisesti "pappa", ei lapsi välttämättä koe tätä yhtään läheiseksi, kun taas joku naapurin vanhus voi olla lapselle todella läheinen.
Tuo kyllä kuulostaa erittäin omituiselta, että äitisi kostaisi lapsellesi jotenkin sinun toimesi!

Niin ja mun lapsen mummin uusi mies ei ole lapselleni mikään. Etunimellä kutsuvat kaikki muut häntä siinä perheessä, paitsi lapseni mummin ja tuon miehen ainoa yhteinen lapsi.

 

["hmm"]

Lapsi kutsuu mieheni isäpuolta papaksi. Lapsi (6-vuotias) ei vielä tiedä, ettei pappa ole ns. biologinen pappa. Mieheni ei tunne biologista isäänsä ja isäpuoli on hänelle ollut 5-vuotiaasta saakka "oikea" isä. Lapsi ja mieheni ovat papalle aivan yhtä rakkaita kuin rintaperilliset.

 

[tytsi-89]

Mä olen kutsunut etunimillä lapsena ja nykyäänkin. Miksi ihmeessä yrität hankaloittaa lapsen ja äitisi+hänen miehensä välejä? Ihan sama kai se on, miksi lapsi miestä kutsuu. Mitä tarkoittaa, että isäpuolesi on "paha"? Jos hän on jotenkin vaaraksi/haitaksi lapsellesi niin luulisi kutsumanimen olevan pienin huolenaihe.

 

[2good2be4gotten]

Meillä lapset kutsuu äitini uutta puolisoa vaariksi.
Ja enemmän hän on isovanhemman roolissa ollut kuin kukaan muu biologisista isovanhemmista, ainoa joka on auttanut, joka leikkii lasten kanssa ja jolta saa aina apua jos tarvitsee.

Nämä muut biologiset isovanhemmat luulevat että pelkkä veriside riittää isovanhemmuuteen eivätkä edes tapaa lastenlapsiaan. Jos joskus tulevat olemaan väleissä muihin isovanhempiin niin varmasti kutsuvat heidän puolisoita etunimillä.

 

[Saraldo]

[QUOTE="hmm";28333526]Lapsi kutsuu mieheni isäpuolta papaksi. Lapsi (6-vuotias) ei vielä tiedä, ettei pappa ole ns. biologinen pappa. Mieheni ei tunne biologista isäänsä ja isäpuoli on hänelle ollut 5-vuotiaasta saakka "oikea" isä. Lapsi ja mieheni ovat papalle aivan yhtä rakkaita kuin rintaperilliset.[/QUOTE]

Meillä on myös niin, että isän puolen pappa ei ole oikeasti lapsen isoisä, vaan mieheni oikea isä on kadonnut kuvioista yli 30 vuotta sitten. Silti tästä miehestä ei ole tullut mieheni isää, vaan häntä on aina kutsuttu etunimeltä. Ja siten hän on myös lapsellemme "Pertti"-pappa, kun taas mun isäni on vaan pappa. Eikö teidän lapsenne ole koskaan vielä miettinyt näitä sukulaissuhteita, että kuka on kenenkin isä ja äiti jne? Siinä kohtaa vois olla ihan paikallaan kertoa asioista. Mun tytölle selvis jo varhain, ettei Pertti ole isän oikea isä, mutta eipä se ole häntä haitannut yhtään. Pertti on silti hänelle pappa.

 

["vieras"]

Mulla on hankalat välit isäni kanssa, on ollut 'aina'. Hänellä on uusi puoliso, jonka kanssa välit olivat todella viileät ennen lapsia ja vielä keskimmäisen syntymäänkin saakka. Isäni puoliso ei todella tiennyt väliemme taustoja ja syytti mua heikoista väleistä. Kaipa on elämä isäni kanssa opettanut, mistä ne hankalat välit johtuvat... Hän on nimittäin muuttanut asennettaan kokonaan. En ole ollut isäni puolisoa vastaan, enkä mitenkään yrittänyt vähätellä häntä. Olen ottanut hänet vastaan ihan omana itsenään mutta on asioita, joihin hänellä ei ole puuttumista ilman, että kysyy minunkin näkemykseni.

Ilman puolison olemassaoloa lapseni eivät viettäisi isäni kanssa hetkeäkään ilman valvontaani. Lapseni ovat saaneet itse rakentaa suhteen isääni ja puolisoonsa. Kerron tosiasiat vasta kun lapset ovat aikuisia, he saavat tutustua isääni ilman minun painolastiani. Lapset pitävät isästäni ja puolisostaan, mitään nimitysasioita ei olla mietitty sen enempää. Isäni on pappa ja puolisoa kutsutaan etunimeltä, tämä toimintatapa on vakiintunut näin. Kauhean läheisiä lapseni eivät ole isäni ja puolisonsa kanssa mutta vietetään aikaa jonkin verran. Miehen vanhemmat ovat niin erilaisia, he ovat enemmän sellaisia perinteisiä isovanhempia kuin isäni ja puolisonsa. Toki näillä on ikäeroakin ja taustat ovat ihan erilaiset. Miehen vanhemmat ovat enemmän hoitajia ja mun puolelta ovat taas viihdyttäjiä.

Mun mielestä omaa kaunaa on turha antaa lasten kannettavaksi. Mun on annettu tutustua omaan isoisääni ilman aikuisten kaunoja ja minä olen tuntenut ihan erilaisen isoisän mitä hänen lapsensa. Jatkan saman linjan omieni kanssa.

 

["Murmur"]

Isäpuoleni suhteen kyse ei ole sinänsä vanhoista kaunoista, vaan kyse on siitä että hän harjoittaa alaisiaan (olen itse ollut todistamassa), läheisiään ja about kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan hyvinkin julmaa henkistä väkivaltaa. Hän harjoittaa tätä myös lapsia kohtaan, olen nähnyt kuinka hän aikuinen mies tahallaan itkettää pientä lasta. Aluksi hän on hauska ja ihana, mutta jossain vaiheessa paljastaa toisen puolensa. En pidä häntä väkivaltaisena, mutta hän selkeästi nauttii toisten henkisestä nöyryyttämisestä. Minä ja sisareni saimme siitä osamme teini-iässä, mutta sisareni katsoo näitä asioita eri tavalla kuin minä (johtuen ehkä siitä, että minä kävin terapian ja sisareni ei). En diagnosoi isäpuoltani miksikään, mutta en halua häntä lapseni elämään "pappana". Äitini ja isäpuoleni eivät koskaan saa tavata lastani jos minä tai mies emme ole paikalla. En luota heihin. Eikä isäpuoleni nyt lasta tarvitse ilman äitiäni muutenkaan tavata. Äitini on jo nykyisille lapsenlapsilleen hyvin etäinen, joten mitään lähi-isovanhempia ei ole tulossa mutta heille tämä "pappa"-juttu on hyvin tärkeä.

Haluan kuitenkin äitini ainakin nimellisesti osaksi lapsen elämää, koska haluan että lapseni tuntee sukunsa. Ärsyttää, koska minulle on erittäin vastenmielistä nostaa isäpuoleni "isoisän" asemaan oman biologisen isäni rinnalle vain siksi että taas jälleen kerran äitini alkaisi hankalaksi. Äitini on on erittäin pikavihainen ja sisareni puolisolle suuttuessaan hän kosti omille lapsenlapsilleen (ei tullut synttäreille vaikka lupasi).

 

[La Paset]

Isovanhempien uudet puolisot ovat isovanhempia vain omien lapsiensa lapsille. Uusille puolisoille voisi kehittää ihan omat nimensä.

 

[moona81]

Miellä äidin mies, joka on ollut kuviossa jo paljon ennen lasten syntymää on pappa, sama on anopin miehen kanssa. Miun isää lapset ei oikeastaan edes muistaneet ennenkuin kasvoivat, harvoin nähtiin. Mutta miun isä on pappa. Isän vaimo kulkee omalla nimellä ei mummona. Sama miehen isän kanssa hän on ukki harvoin nähdään, hänen vaimo on etunimeltään.