En ymmärrä
Lapsemme aloittaa syksyllä toisella luokalla. Hän on erityisentuen oppilas (kehitysviivettä, vaikeuksia omantoiminnanohjauksessa, köytännön/ arkisten asioiden oppimisessa vaikeutta jne). koulussa hänellä on aina oma aikuinen lähettyvillä, opettaja tai avustaja. Me vanhemmat käymme töissä. Minä klo 8-16 ja mies vaihtelevasti joko klo 7-15 tai 13-21. Lapsi ei esim osaa pukea päälle jos laitan vain vaatteet eteen ja pyydän pukemaan. Vaatteet pitää antaa hänelle pienissä erissä
Esim ensin sukat ja pikkarit ja sitten vasta paita ja housut. Ei jotenkin osaa yhtään aloittaa jos on liian paljon vaihtoehtoja tai tekemistä. Osaa laittaa ruuan mikroon mutta vääntää ajat täysille ja lähtee tekemään jotain aivan muuta jne. Laittaa vielä aivan kaiken sisällä ja ulkona suuhun, ajantajua ei taida olla ollenkaan eikä osaa kellosta kuin tasatunnit.
Saimme ensimmäisen luokan sujumaan iltapäivökerhon avulla ja sillä, että lapsen lähtiessä yksin istui ulkovaatteet päällä ja reppuselässä siihen asti kun hänelle soitettiin ja kehoitettiin lähtemään kouluun. Tällöinkin oli usein ulko-ovi auki koko päivän vaikka siitä muistutettiin lähtiessä ja puhelimessa ja oli kuva muistuttamassa. Hanskat ja pipo kovilla pakkasilla kotona kun oli tullut kuuma ennen kuin piti lähteä.
Ensi vuodeksi emme saaneet iltapäiväkerhopaikkaa koska etusijalla ovat ekaluokkalaiset sekä yksinhuoltajien lapset. Kolmantena vasta erityisentuen piirissä olevat lapset. Muutaman tutun nyt tokalle menevä lapsi sai paikan samasta iltapäiväkerhosta sillä perusteella, että ovat yksinhuoltajien lapsia. Nämä lapset ovat omatoimisia, ovat olleet jo pitkään useamman tunnin sillointällöin yksin kotona. Ymmärrän, että jotkut kriteerit on laitettava koska paikkoja ei ole kaikille mutta silti en ymmärrä miksi normaalisti kehittyneet ja omatoimiset samanikäiset lapset kiilaavat edellemme sillä perusteella, että ovat yksinhuoltajien lapsia.
Kai tuo ensi vuosi taas jotenkin saadaan läpi menemään ja lapsi toivottavasti kehittyykin kesän aikana mutta aika jörkyttävältä tuntuu, että hänen pitäisi pärjätä pahimmillaan 4 tuntia yksin iltapäivisin kotona kun ei saa aina edes ulko-ovea auki tai ehdi ajoissa vessaan jos kukaan ei ole muistuttamassa vieressä.
Esim ensin sukat ja pikkarit ja sitten vasta paita ja housut. Ei jotenkin osaa yhtään aloittaa jos on liian paljon vaihtoehtoja tai tekemistä. Osaa laittaa ruuan mikroon mutta vääntää ajat täysille ja lähtee tekemään jotain aivan muuta jne. Laittaa vielä aivan kaiken sisällä ja ulkona suuhun, ajantajua ei taida olla ollenkaan eikä osaa kellosta kuin tasatunnit.
Saimme ensimmäisen luokan sujumaan iltapäivökerhon avulla ja sillä, että lapsen lähtiessä yksin istui ulkovaatteet päällä ja reppuselässä siihen asti kun hänelle soitettiin ja kehoitettiin lähtemään kouluun. Tällöinkin oli usein ulko-ovi auki koko päivän vaikka siitä muistutettiin lähtiessä ja puhelimessa ja oli kuva muistuttamassa. Hanskat ja pipo kovilla pakkasilla kotona kun oli tullut kuuma ennen kuin piti lähteä.
Ensi vuodeksi emme saaneet iltapäiväkerhopaikkaa koska etusijalla ovat ekaluokkalaiset sekä yksinhuoltajien lapset. Kolmantena vasta erityisentuen piirissä olevat lapset. Muutaman tutun nyt tokalle menevä lapsi sai paikan samasta iltapäiväkerhosta sillä perusteella, että ovat yksinhuoltajien lapsia. Nämä lapset ovat omatoimisia, ovat olleet jo pitkään useamman tunnin sillointällöin yksin kotona. Ymmärrän, että jotkut kriteerit on laitettava koska paikkoja ei ole kaikille mutta silti en ymmärrä miksi normaalisti kehittyneet ja omatoimiset samanikäiset lapset kiilaavat edellemme sillä perusteella, että ovat yksinhuoltajien lapsia.
Kai tuo ensi vuosi taas jotenkin saadaan läpi menemään ja lapsi toivottavasti kehittyykin kesän aikana mutta aika jörkyttävältä tuntuu, että hänen pitäisi pärjätä pahimmillaan 4 tuntia yksin iltapäivisin kotona kun ei saa aina edes ulko-ovea auki tai ehdi ajoissa vessaan jos kukaan ei ole muistuttamassa vieressä.