Outo tunne toisesta ihmisestä

["vieras"]

En ymmärrä enää ollenkaan omaa suhtautumistani anoppini siskoon. Näen naista hyvin satunnaisesti eivätkä välimme ole millään tavalla erityiset. En pidä hänestä sen kummemmin ihmisenä (katkeoitunut, aina oikeassa oleva, möläyttelijä), mutta sekään ei minua vaivaa, on tässä hankaliin ihmisiin törmätty ennenkin. Sitä olen miettinyt että miksi sitten pelkään häntä.

En ole koskaan kärsinyt sosiaalisesta ahdistuksesta. Tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa enkä ole tuntenut pelkoa auktoriteetteja kohtaan (esimiehiä tai opettajia). Siksi ihmettelenkin miksi tämä nainen aiheuttaa minussa niin paljon ahdistusta. Syke nousee ja alan änkyttää hänen seurassaan. Pelkään hänenarvosteluaan vaikka hänen mielipiteellään pitäisi olla vähiten merkitystä.

Tuleeko muille koskaan tällaisia tuntemuksia muista ihmisistä ilman syytä?

 

[Kerpele]

Jotkut ihmiset vaan osuu johonkin hermoon..

Tarkoitan sitä että onhan niitäkin joiden seurassa on heti kuin kotonaan vaikka ei olisi edes kauaa tuntenut. Sama varmaan pätee tuohonkin, toisella tavalla..

 

[Heinekeeni]

Joskus pidän jostain tuntemattottomasta ihmisestä tavallista enemmän ja tämä on johtunut siitä (olenmyöhemmin ymmärtänyt), että tämä ihminen on muistuttanut jotakuta minulle rakasta.

 

[kolmas viikko]

Pidin/pidän uudesta lisätyöntekijästämme. Kuitenkin hermostuttaa hänen jatkuva kaappien kronaaminen ja tutkiminen. järjestelee, vaihtaa järjestystä, mitään ei pian löydä mistään. ja kaappimme olivat ihan järjestyksessä, siellä on useamman porukoiden tarvitsemia. Muuten ihan kiva tyyppi.