Outo ilmiö erityislasten vanhempien keskuudessa!

[ts-lapsi ehkä]

Siis mikä tämä juttu nyt oikein on?? Minulla on 5-vuotias erityislapsi, jolla mm. nykimishäiriö ja tarkkaavaisuusongelmia. Lapsella epäillään Tourettea, loppuvuodesta on neurologin tapaaminen. Aina jos tämä tulee puheeksi nimenomaan erityislasten vanhempien kuullen, tulevat he surkuttelemaan miten kamala diagnoosi se Tourette sitten onkaan! "Ai kamala, se on ikävä", "Voi ei, ei kai Tourette?" "Tourettea epäilevät? Ovatko ihan varmoja?" Ymmärtäisin tämän ns. normaalien lasten vanhemmilta mutta että itsekin ei-niin-tavisten vanhemmat..? :O Really? Tourette on "auts, enpä omalle lapselleni tahtoisi" kun jaloissa kiehnää 2-vuotiaan tasolla oleva 6-vuotias tai tunnepuolen häiriöistä kärsivä häirikkö?

 

[juuh]

Okei, harmi juttu! Mulla on ollut oppilaana Tourette, meidät informoitiin etukäteen asiasta ja saatiin tietoa Tourretesta. Ja nyt vuoden jälkeen en ole huomannut mitään "erikoista" kyseisessä oppilaassa, joten tämän yhden kokemuksen perusteella en kauhistelisi Tourrettea, mutta en olekaan erityislapsen vanhempi. Tiedän, että Tourrettejakin on "monentasoisia", oppilaani ilmeisesti lievimmästä päästä tai oppinut jotensakin kontrolloimaan oireita.

 

["vieras"]

Jos ne yrittää saada oman lapsensa tuntumaan "normaalimmalta" korostamalla jotain "vikaa" jonkun muun lapsessa. Eli kääntävät huomion siihen.

 

[kiyoko]

Olisko esim. leffojen kautta tullut tourettesta hieman vääränlainen kuva? En tiiä, mut veikkaisin?

 

[kaalimaan vartija]

Todellakin olet saanut outoja vastauksia. Itse olen enemmän kokenut "paheksuntaa" ja säälittelyä ns normi-lasten vanhempien suusta. Tyyliin; kylläpä sulla on ollut huono tuuri. Kamala juttu. Ei olisi uskonut että kaksi kertaa samaan perheeseen... jne...

lisäys: lähti vähän liian aikaisin...

mutta siis erityislasten vanhemmilta olen saanut vain ihanaa vertaistukea ja paljon myös hyödyllistä tietoa asioista.

 

["vieras"]

No mietipä itsekin asennettasi . Sun mielestä teidän vaikeudet on ihan ok mutta toisten aika kamalia. Varmaan niistä muista voi tuntua samalta kuin sustakin.

 

[One large coffee to go]

No ihmisillä ei ole siitä yleensä ihan oikeanlaista kuvaa jos ei ole omakohtaista kokemusta. Meillä tourette on "vain osana" diagnoosia aspergerin rinnalla, ei kyllä kukaan ole kauhistellut.

 

[kaalimaan vartija]

Tourette on "auts, enpä omalle lapselleni tahtoisi" kun jaloissa kiehnää 2-vuotiaan tasolla oleva 6-vuotias tai tunnepuolen häiriöistä kärsivä häirikkö?

Kyllä "tunnepuolen häiriöistä kärsivän häirikönkin"- vanhemmat saavat aika paljon p*skaa niskaan. Kaikkialta. Ja aika paljon siihenkin liitetään kaikkea ja sellaisia piirteitäkin, jotka eivät ole kaikilla "häiriköillä".

Sanoisin, että oikeastaan tänä päivänä vain asperger on sellainen muoti juttu. Ja jotenkin sairaalla tavalla ihmiset jopa ihailee aspergereja ja niiden vanhempia... Ihan kuin olisi jotenkin hienoa olla asperger ?!?

Meillä kun on toisella lapsella motorisia ongelmia ja add ja toinen on as-piirteinen niin kyllä saan aika paljon kuulla tämän tasoista tekstiä. :

-Onko a-poika älyllisesti ihan normaali? - lapsesta jolla motorisia ongelmia ja add
-No mutta aspergerit on niin fiksuja ja älykkäitä. Osaavat tuosta vain kaikenlaista.... - as-piirteisestä pojasta.

:O Oikeesti.

 

[One large coffee to go]

-No mutta aspergerit on niin fiksuja ja älykkäitä. Osaavat tuosta vain kaikenlaista.... - as-piirteisestä pojasta.

:O Oikeesti.

Ei tästä nyt niin kauan ole, kun kaikkia autisteja pidettiin sademiehinä... ensin tulee "tietoa" ja sitten pikkuhiljaa sitä oikeaa tietoa, siitä mikä nyt milloinkin on pinnalla.

 

["mamma"]

Minun täytyy kyllä myöntää että en oikeasti tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa kun on asperger-diagnoosi. Minulta nyt tulis lähinnä sellainen kysymys jos tapaisin asperger-lapsen että mitä ne oireet sitten oikein on juuri sen lapsen kohdalla. Kysyisin varmaan että "onko tuo nyt siihen aspergeriin liittyvää käytöstä? En tiedä mitä vanhemmat siitä tykkäisi? En tietenkään halua loukata mutta en myöskään tiedä miten pitäisi kysyä niin että olisi asiallinen eikä mitenkään kauhistelisi tai muuten kyselisi tyhmiä.

 

[jos mä]

Yritän ymmärtää

 

[ekavekara3]

Ei tästä nyt niin kauan ole, kun kaikkia autisteja pidettiin sademiehinä... ensin tulee "tietoa" ja sitten pikkuhiljaa sitä oikeaa tietoa, siitä mikä nyt milloinkin on pinnalla.

2x autistista lasta ja tuo on todella ärsyttävää yleistystä ja hämmästellään ai eikö se puhu? tai sehän näyttää ihan normaalilta... tai miltä kuullostas kun täti immeiset haukkuvat (hyvin isoon ääneen)jotta tommosia kauhukakaroita tulee noille teini äideille kun ei osata kasvattaa!! lapsi sai itku raivarin kaupassa...

 

[cp]

Olisiko niillä tapaamisllasi erityislasten vanhemmilla jotenkin erityisen vaikeaa tai hyväksymisprosessi vasta aluillaan ja siksi he mielellään omaa oloaan helpottaakseen ajattelevat, että muilla on vielä vaikeampaa ja sanovat ajatuksensa ääneen. Mun kaverini, myös cp-vammaisen lapsen äiti, syyllistyi tähän samaan. Hän näki lapseni erittäin vaikeavammaisena, vaikka hän ei ollut sen enempää vammainen kuin hänen oma lapsensa.

 

[astrolabe]

[QUOTE="mamma";26497122]Minun täytyy kyllä myöntää että en oikeasti tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa kun on asperger-diagnoosi. Minulta nyt tulis lähinnä sellainen kysymys jos tapaisin asperger-lapsen että mitä ne oireet sitten oikein on juuri sen lapsen kohdalla. Kysyisin varmaan että "onko tuo nyt siihen aspergeriin liittyvää käytöstä? En tiedä mitä vanhemmat siitä tykkäisi? En tietenkään halua loukata mutta en myöskään tiedä miten pitäisi kysyä niin että olisi asiallinen eikä mitenkään kauhistelisi tai muuten kyselisi tyhmiä.[/QUOTE]

Voisit vaikka sanoa, ettet ole aiemmin ole tavannut autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä ja asia on sinulle uusi. Aspie pystynee kertomaan sinulle itsekin tyypillisimmät oireet. Minusta kysymys "Onko tuo ja tuo aspergeriin liittyvää käytöstä?" olisi outo. Jokainen meistä on henkilönä oma itsensä; tietyt piirteet voivat johtua henkilön erilaisesta neurologisesta tilasta, mutta oireetkin näkyvät eri ihmisillä eri tavoin.

Siis ennemmin oireyhtymän oireet ja sitten itse voi miettiä mikä johtuu mistäkin, jos sellaisia suuntaviivoja nyt voi edes vetää. Toisin sanoen: älä oireista ihmistä, ota hänet sellaisena kuin on. Kun opit tuntemaan paremmin, näet heikkoudet ja vahvuudet. Ei hän ole asperger-lapsi, vaan Janne tai Melissa.

 

[Nellien]

perheklubilta saa vertaistukea, erityisesti adhd ja as lasten vanhemmat.

no onhan se tourette lapselle itselleen ikävä juttu, varsinkin kun ikää tulee lisää(riippuu tietty vähän oireiden voimakkuudesta). Mut helpommalla m äpääsisin tourette lapsen kanssa kun tän adhd viikarin.


Ikää kohta 8vuotta ja esimerkiksi kassajonossa olo on hankalaa,pidän edelleen kiinni kädestä kassajonossa ollessamme(koska voi tehä ihan mitä vaan)

samaten kauppa käynti kokonaisuudessaan täytyy ennakoida ja olla varuillaan koko ajan, esim tänään kaupassa pitkällä maitohyllyllä laittoi kädet siihen "kaiteelle" ja pyörähti jalat ilmassa ympäri, kielsin toisti homman, otin kädesä kiinni ja talutin hänet pois.

linnanmäellä jaksoi 2,5tuntia olla jonoissa nätisti(kun halus laitteisiin hirveästi), sen jälkeen halustaan huolimatta roikkui kaiteessa,hyöri pyöri, häsäs,väsäs. koko ajan sai olla skarppina ja ohjata niin seisomaan paikallaan. Kyllä kuule muut saman ikäiset(n.samanikäiset=samankokoiset) lapsetkin katto ihmeissään. Niinpä.

ja jonotustakin on harjoitellut päiväkodissa 3vuotiaasta asti ja kotona siitä saakka kun ekan kerran seisoi kassajonossa mukana(eikä siis ollut rattaissa). eka kauppareissu sujui hyvin hänen ollessaan 5v, seuraava hänen ollessaan lähes 6v.

Tällästä se on... ja voi kuule kuinka paljon oon saanut ns.paskaa niskaani. ihanku mä haluaisin että elämä ois näin hankalaa lapselle,minulle, muille. mutta rasittavampaa on kuulla syytöksiä jotka itse tietää aiheettomiksi.

ps. minulla on autistinen pikkuveli ja hän on 100kerttaa helpompi kuin tämä adhd lapseni.