?
:(
Vieras
Me ollaan miehen kanssa väännetty tästä niin monta kertaa. Se on aina huomauttelemassa mulla siitä, kuinka mä tarvitsisin harrastuksia ja että mun pitäis käydä kodin ulkopuolellakin. Ja minä aina sanon sille sitä, että mä harrastaisin mielelläni mutta että se vaatii sitten sen, että hän antaa mulle siihen mahdollisuuden eikä ole ehdottelemassa, että otan esim vauvan mukaan tai muuta vastaavaa.
Ja taas se lupasi, että kyllä hän järjestää aikaa. Mä aloitin sitten harrastuksen, jossa käydään kerran 1-2 viikossa paikanpäällä ja sitten pitäis kotona tehdä sitä varten juttuja kotona.
Tämä viikko on esimerkiks mennyt niin, että eilen sain omaa aikaa tätä harrastusta (kotona tehtäviä juttuja) varten klo 22 jälkeen. Tänään piti saada aikaa, no tää ei tuu töistä ajoissa vaan menee vielä kuulemma, kun vähän kestää. Huomenna sama homma, paitsi että hän oli sopinut että tänne tulee lasten kavereita (multa kysymättä, eikä itse ole kotona) joten siihen menee se mun rauha taas. Ilmeisesti saan taas joskus 23:n jälkeen aikaa. Mä tarvitsen niitä juttuja varten tietokonetta, ja mies tarvii sitä työsähköpostien lähettelyyn jota siis tehdään vielä tunti pari sen 8-11 tuntisen työpäivän päälle.
Mun pitäis saada omat juttuni valmiiks perjantaihin mennessä, ja joka päivä on tälläistä. Eli tää mun oma aikani saa olla sitten, kun kaikki muksut on nukkumassa ja hän on hoitanut omat työjuttunsa koneella. Päivällä mulla ei ole joko aikaa, rauhaa tai konetta ollenkaan.
Mikä tarkoittaa taas sitten sitä, että jos mä haluan harrastaa niin mun pitää luopua muutenkin vähistä yöunista. Jota mä en taas jaksa.
Ja mies pääsee taas valittamaan sitä, kuinka mä en taaskaan harrasta mitään enkä käy missään.
Mua ottaa aika helvetisti päähän. Muuten siinä miehessä ei olekaan mitään vikaa, ja muiden tarpeet se kyllä tuntuu ottavan ihan hyvin huomioon. Mutta sitten se mistä joustetaan on minä. Tai unohdetaan, niinkin on käynyt. Sen kalenteriin oon kirjoittanut isolla mun menot, ja ne vaan silti "unohtuu". Multa ei muisteta kysyä mielipidettä, eikä kertoa asioista.
Tää on niin tympeetä.
Ja taas se lupasi, että kyllä hän järjestää aikaa. Mä aloitin sitten harrastuksen, jossa käydään kerran 1-2 viikossa paikanpäällä ja sitten pitäis kotona tehdä sitä varten juttuja kotona.
Tämä viikko on esimerkiks mennyt niin, että eilen sain omaa aikaa tätä harrastusta (kotona tehtäviä juttuja) varten klo 22 jälkeen. Tänään piti saada aikaa, no tää ei tuu töistä ajoissa vaan menee vielä kuulemma, kun vähän kestää. Huomenna sama homma, paitsi että hän oli sopinut että tänne tulee lasten kavereita (multa kysymättä, eikä itse ole kotona) joten siihen menee se mun rauha taas. Ilmeisesti saan taas joskus 23:n jälkeen aikaa. Mä tarvitsen niitä juttuja varten tietokonetta, ja mies tarvii sitä työsähköpostien lähettelyyn jota siis tehdään vielä tunti pari sen 8-11 tuntisen työpäivän päälle.
Mun pitäis saada omat juttuni valmiiks perjantaihin mennessä, ja joka päivä on tälläistä. Eli tää mun oma aikani saa olla sitten, kun kaikki muksut on nukkumassa ja hän on hoitanut omat työjuttunsa koneella. Päivällä mulla ei ole joko aikaa, rauhaa tai konetta ollenkaan.
Mikä tarkoittaa taas sitten sitä, että jos mä haluan harrastaa niin mun pitää luopua muutenkin vähistä yöunista. Jota mä en taas jaksa.
Ja mies pääsee taas valittamaan sitä, kuinka mä en taaskaan harrasta mitään enkä käy missään.
Mua ottaa aika helvetisti päähän. Muuten siinä miehessä ei olekaan mitään vikaa, ja muiden tarpeet se kyllä tuntuu ottavan ihan hyvin huomioon. Mutta sitten se mistä joustetaan on minä. Tai unohdetaan, niinkin on käynyt. Sen kalenteriin oon kirjoittanut isolla mun menot, ja ne vaan silti "unohtuu". Multa ei muisteta kysyä mielipidettä, eikä kertoa asioista.
Tää on niin tympeetä.