Toggle sidebar

Ottaisitteko 8-viikkoisen koiranpennun vai hyvästä perheestä lähes 1-vuotiaan koiran?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hymhym
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

hymhym

Vieras
Aiomme siis ottaa perheeseemme koiran. Ja nyt yllättäen samasta rodusta olisi tarjolla sekä pian luovutusikäinen koiranpentu (8-viikkoinen) tai sitten hyvästä perheestä (tunnen perheen) pian 1 vuotta täyttävä koira (muuttavat työn perässä ulkomaille eivätkä voi ottaa koiraa mukaansa).

En oikein osaa päättää... Perheessämme ei ole pitempiä aikoja ollut koiraa, hoidossa on ollut muutamaan kertaa pari koiraa vuosi sitten nelisen viikkoa kumpikin.

Pieni pentu olisi "ihana" ja varmasti leimautuisi paremmin, mutta onhan siinä varmasti alussa työtä: kuivaksi oppiminen, pureminen, riehuminen jne pikkuvauvan jutut. Isompi koira olisi ehkä niissä "valmiimpi", mutta askarruttaa se leimautuminen ja perheenjäseneksi sopeutuminen.

Kumman te ottaisitte? ja perusteluita, kiitos :)
 
Ottaisin 1-vuotiaan, varsinkin tuollaisessa tapauksessa, kun tuttujen pitäisi koirastaan luopua. Mutta muutenkin se tuntuu helpommalta vaihtoehdolta, koira olisi jo sisäsiisti ja peruskoulutettu (kun kerran oli hyvästä perheestä). Eri juttu, jos olisi jotain tosi kunnianhimoisia harrastustavoitteita koiran kanssa, silloin pieni pentu olisi parempi. Mutta jos/kun olisin etsimässä vain perheenjäsentä, ei siinä ensimmäisessä vuodessa olisi menetetty mitään.

Leimautumisessa en näe mitään ongelmaa ainakaan niiden rotujen kanssa, jotka minulla olisi vaihtoehtoina. Ja kun koira olisi ensimmäisen vuotensa elänyt rakastettuna perheenjäsenenä, ei tarhakoirana pihan perällä.
 
Jos tuo 1-vuotias on ns. hyvin kasvatettu, niin ottaisin sen. Pääsis niin paljon helpommalla!

Eli edellyttäen, että osaa suunnilleen peruskäytöstavat, tottunut lapsiin ja muutenkin samanlaiseen elämäntyyliin, osaa olla yksin jne. Pennun sisäsiisteysopetus, hihnakävely, yksinoloon tottuminen, näykkiminen ja kaikki muu on kuitenkin aika rasittavaa, vaikka pennut onkin söpöjä :) Toki 1-vuotiaskin koira on aika kakara ja tyypillisesti jonkinlaisessa murkkuiässä, saattaa vielä tuhota paikkoja jne.

Useimmat koirat kyllä kotiutuu varsin nopeasti, toki riippuu vähän rodusta/yksilöstä, mutta useimmat kyllä "leimaantuu" ihan samalla lailla kuin pennustakin.
 
Pennun ottaisin ehdottomasti.
Haluan kouluttaa koirani alusta asti itse. Tiedänpähän sitten satavarmasti, että pelkästään peilistä saa hakea vikaa jos ei koira "toimi niinkuin pitäisi".
Toinen mun koirista on tullut 1,5-vuotiaana, oikein hyvin peruskoulutettuna ja asiaan perehtyneeltä omistajalta mulle, ja silti siinä oli paljon enemmän duunia saada siitä ns. meidän tavoille sopiva koira, kuin tosta nuoremmasta, joka on tullut ihan pentuna.


Toisekseen mulla tosiaan on ennestään jo noi pari koiraa, ei mitään ihan helpoimpia tapauksia, ja todennäköisemmin hyväksyvät laumaan pikkupennun, kuin jo lähes aikuisen koiran.
 
Riippuu niin kovasti omasta elämäntilanteesta ja koirista. Jos ei sitä aikaa liiemmälti ole mutta silti vahva hinku totuttaa vanhempi koira uuteen perheeseen niin toki se 1-vuotias olisi parempi vaihtoehto. :) Etenkin jos koiria ei ennestään ole.. jos on niin silloin se pentu olisi helpompi laumaan mahduttaa.
1-vuotiaassakin on vielä tekemistä koulutuksen suhteen.. ;) Voipi se murkkuikäkin vasta olla tuloillaan, toki rotu ja sukupuoli vaikuttaa. Mutta ne kaikki olisi edessä sen pennun kanssakin.. heh.
Tuossa tapauksessa ehkä valitsisin sen vanhemman koiran.
 
Yksivuotias koira on vielä ihan lapsi monessa rodussa. Älkää siis harhautuko ajattelemaan että sen kanssa olisi paljon helpompaa kuin pikkupennun. Sisäsiisteyden opettaminen on minun mielestäni yksi helpoimmista asioista koiran kasvatuksessa. :)
 
Ottaisin pennun, silloin tiedät mitä sen elämässä tapahtuu ja on tapahtunut. Koirilla tulee murrosikä juuri 1-2 ikävuoden välillä, eli se tulee testamaan paljon rajoja.

Olen ottanut 9 kk ikäisen sekarotuisen kodinvaihtajan, josta tuli upea koira. Toinen tapaus 2 v koira vaikutti ihan hyvältä kasvattajan luona. Myöhemmin kävi kyllä ilmi, että meille oli kaunisteltu aika paljon asioita, se ei ollut käynyt talossa sisällä varmaan juuri koskaan koska pelkäsi vatkainta, soseuttajaa, pyykkikonetta, pölynimuria jne. Sillä oli krooninen vatsatulehdus ja se pelkäsi myös ulkona kaikkia koneita ja autoja ja pelkää edelleenkin. Koira on toki paljon tottunutkin uusiin asioihin, mutta tämä oli viimeinen kerta kun otan aikuisen koiran. Jatkossa tulen aina ottamaan pennun.
 
Annettujen tietojen perusteella ottaisin pennun. 1-vuotiaasta haluaisin nähdä kun omistaja leikkaa kynnet, korvat yms perusjutut. Lisäksi pyytäisin koiran vaikka viikonlopuksi hoitoon ja katsoisin miten koira käyttäytyy eri tilanteissa. Jos noiden jälkeen koira vaikuttaa olevan ok niin sitten vasta voisin harkita.. Koira kuitenkin sitoo useaksi vuodeksi joten sikaa säkissä en ostaisi enkä edes ottaisi..
 
Toi kovasti riippuu mist roikkuu. Koirasta ittestään, rodusta, perheestä ittestään, siit mimmoista koiraa haetaan jne.

Me otettiin aikanaan parivuotias nöfföländeri, josta perheen tartti allergian vuoksi luopua. Hyvin nopeasti sopeutui ja parempaa perhekoiraa saa hakea. Tarkoitan, et lapset tykkäs koirasta ja koira lapsista ja sen näki ihan silmällä. Kissoista taas koira ei tykänny yhtään, mut sopeutui, mut ongelmaksi jäi yks katti joka ei sopeutunut koiran läsnäoloon. Ja koitas opettaa kissaa.

Ja sit koiran omat kummallisuudet, joihin on enää hirveen vaikeeta vaikuttaa. Yleensä jos nöfföländeri näkee vettä ja uimareita, niin tarttet traktorin pitääksesi sen poissa vedestä. Tuon viemiseksi veteen olis tarttenu traktorin. Talouskellari oli kans paikka johon ei suostunut tulemaan, edes käskystä.

Noin vahvaa koiraa kun ei väkisin viedä mihinkään, eikä pakottamalla "kouluttaminen" johdakaan mihinkään.

Mut vastauksena kysymykseen: kyl vanhatkin koirat oppii uusia temppuja ja ovat hirveen sopeutumiskykyisiä. Pennuilla taas on aikaa oppia omat koiruutensa.

Kyse on tautitapauksia lukuunottamatta siitä, et kuka on talutushihnan toisessa päässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dera:
Voit myös katsoa kasvattajaa silmiin. Tiedät varmasti, että koirien vanhemmilla/kasvattajallakin on iso merkitys pentujen elämässä (myös tulevassa)...
Click to expand...

Tähän voi kuitenkin jonkun verran vaikuttaa jo sillä, että katsoo keneltä, millaisesta paikasta ja millaisista vanhemmista pennun ottaa.
Toki silti voi käydä paska tsägä, mutta todennäköisyys on pienempi.
 
Ottaisin sen vuoden vanhan. Ensin soittaisin sen kasvattajalle ja varmistaisin että hän olisi valmis auttamaan jatkossa jos jotain kysyttävää tulisi. Kasvattajalla kun tulisi olla tuntemus sekä rodusta että tuon yksilön suvusta ja siten hän olisi paras neuvoja apua tarvitessani.

Toki parasta olisi että koirasta luopuja jo soittaisi kasvattajalle ja kertoisi tilanteesta ja minusta, näin kasvattaja saisi valmistautua tulevaan soittooni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Pennun ottaisin ehdottomasti.
Haluan kouluttaa koirani alusta asti itse. Tiedänpähän sitten satavarmasti, että pelkästään peilistä saa hakea vikaa jos ei koira "toimi niinkuin pitäisi".
Toinen mun koirista on tullut 1,5-vuotiaana, oikein hyvin peruskoulutettuna ja asiaan perehtyneeltä omistajalta mulle, ja silti siinä oli paljon enemmän duunia saada siitä ns. meidän tavoille sopiva koira, kuin tosta nuoremmasta, joka on tullut ihan pentuna.


Toisekseen mulla tosiaan on ennestään jo noi pari koiraa, ei mitään ihan helpoimpia tapauksia, ja todennäköisemmin hyväksyvät laumaan pikkupennun, kuin jo lähes aikuisen koiran.
Click to expand...

Mulla on vähän samat fiilikset. Tosin tuo meidän kodinvaihtaja oli vanhempi tullessaan. Se vaan tuntuu, ainakin musta, että tiukan paikan tullen se saattaa olla hiukkasen "ei kenenkään koira", ei voi luottaa 100% siis. Tyrkkään mielummin miehelle sen jos on jotain erityistä, vaikka lääkärille meno, kun ajattelen että ehkä miehellä on paras mahdollinen auktoriteetti siihen joka tapauksessa.
En tiedä tuleeko meille enää kodinvaihtajaa, ainakin se harkitaan erittäin vakavasti jos on jotain sellaista kiikarissa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa