Otinko itseeni turhasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Musta tuntuu, että ollessani raskaana ja synnytyksen jälkeen olen saanut kaikista eniten negatiivista palautetta ulkonäöstäni.

Olen muutenkin ollut herkillä ja sitten läheiset moittivat ulkonäköäni.

Okei siis paino nousi 9kg raskaana ollessani ja sainpa jopa raskausarpia lanteisiin. Siitä sain sitten mieheltä kuulla miten hirveältä näytän.

No ne arvet on nyt vaalentuneet. Isäni kysyi yhtenä päivänä toiveikkaana olenko laihtunut. No en ole. Äitini haukkui vatsani liian isoksi kun synnytyksestä oli reilu kuukausi.

En ole uskaltanut sanoa vastaan, mutta olen sitten itkenyt kun muut ei huomaa. Mitat synnyksen jälkeen 162/57, en siis ole saanut kaikkia raskauskiloja tiputettua.

Ja jos ihan suoraan sanon miehelläni ei olis mitään varaa arvostella ulkonäköäni. Mutta varmaan osa syy onkin huono itsetunto, ja se nyt sanoo aina mitä sylki suuhun tuo. Se muuten ei auta yhtään vauvan hoidossa tai kotitöissä. Ja sit mun ulkonäkö pitäis olla täydellinen. Ja se myös viettää tosi paljon aikaa baareissa.

Ärsyttävää on myös kun se arvostelee mun vaatteita. Ostin uudet farkut, niin perse ei kuulemma näytä hyvältä ja annoin ne farkut kaverille. Ostin sitten hameen jos perseeni ei käy farkkuihin niin mies valittaa että miks käytät hametta, laita mielummin farkut.

Ollaan kyllä nuoria, ja ei suunniteltu vauvaa mutta ihana yllätys, ja pärjään vauvan kanssa ilman apujakin. Mutta äitini auttaa jos tarviin hoitajaa.

Että kaikki se arvostelu, en ole kai tottunut sellaiseen, koska aiemmin olen saanut vain kehuja. Pitäiskö sitä osata ottaa vähän kritiikkiäkin vastaan?
 
[QUOTE="vieras";22747425]No sun täytyy nostaa sitä itsetuntoasi aika rutkasti jos meinaat tässä maailmassa elää normaalia elämää![/QUOTE]

Okei, niin vähän ajattelin, että saattaa vielä aika monikin tulla minua haukkumaan. Mutta itse en edes kehtaisi, enkä haluaisi haukkua kenenkään ulkonäköä. En ole tainnutkaan haukkua koskaan ketään, varsinkaan läheist

Olen yrittänyt laihduttaa, mulla tosiaan ei muussa ylimääräistä kuin vatsassa, aika vaikeesti lähtee. Lenkillä käyn joka päivä, en oo uskaltanut tehdä vatsalihasliikkeitä ihan vielä. Vyötärön ympärys on muistaakseni jotain 73cm, myönnän et on pömppömakkara vielä.

Imetys ei taida viedä mun kiloja :(
 
älä nyt hyvä ihminen stressaa moisista asioista! ukkosi on typerä, kun sua mollaa! hänen kuuluisi tukea ja rakastaa sua. elämä on muutakin kuin ulkonäkö :)
 
[QUOTE="vieras";22747610]Onhan tämä provo, onhan?[/QUOTE]

Mä toivon kanssa että on. Ihan oikeasti, sydämmei pohjasta. En meinaan halua elää maailamassa jossa ihmisten arvot on tätä luokkaa. Ei hemmetti. Juuri on saatu kainaloon maailman suurin ihme ja 72 cm vyötärönympärys on se kun saa maailman sekaisin. HALOO.

AP sinä tulet muuttumaan, myös ulkonäöllisesti kun ikää kartuu. Aina et tule olemaan parikymppinen ja ah niin kaunis. Samat sanat miehellesi sanoisin, oikeasti, te tulette (kai ) olemaan yhdesä vielä 30 vuodenkin päästä ja usko tai älä, olette jotain ihan toisen näköistä silloin. Kyllä muiden seikkojen pitäs merkitä, ei sen minkä näköinen olet nyt kun et enää ole teinixi vaan äiti.
 
äitiyteen ja isyyteen tarttis kyllä jonkun asteen "ajokoulun" ja luvan... Keinnuttakaan niitä pikkuperseitä niin kauan baareissa että ulkonäön korostus kokee oikean inflaation ja tehkää vasta sit muksuja kun arvomaailma muutuu oikeammaksi.

Muistakaan tähtien pikalaihdutukset raskauden jälkeen on omaa luokaansa, heillä ulkomuoto on yhtä kuin työkalu, jos et laihdu entiseen kuosiin saat sanoa heipat monnelle työtarjoukselle ehkä jopa kaikille. Mutta jos ulkomuoto on parisuhteen pohja niin...mitäs jos loukaannut kolarissa ja kasvosi tuhotuvat? Tai saat palovammoja? Onko miehesi vielä siinä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mäh;22747663:
Mä toivon kanssa että on. Ihan oikeasti, sydämmei pohjasta. En meinaan halua elää maailamassa jossa ihmisten arvot on tätä luokkaa. Ei hemmetti. Juuri on saatu kainaloon maailman suurin ihme ja 72 cm vyötärönympärys on se kun saa maailman sekaisin. HALOO.

AP sinä tulet muuttumaan, myös ulkonäöllisesti kun ikää kartuu. Aina et tule olemaan parikymppinen ja ah niin kaunis. Samat sanat miehellesi sanoisin, oikeasti, te tulette (kai ) olemaan yhdesä vielä 30 vuodenkin päästä ja usko tai älä, olette jotain ihan toisen näköistä silloin. Kyllä muiden seikkojen pitäs merkitä, ei sen minkä näköinen olet nyt kun et enää ole teinixi vaan äiti.

Siis käsititte väärin, mä olen itseeni jopa tyytyväinen. Ihan vain pieni järkytys kun kroppa ei ole ihan niin timmi kuin ennen. Eniten järkytti muiden ajatukset musta, miten en nyt kelpaakaan kun en ole niin timmissä kunnossa kuin ennen. Siis en pidä siitä että arvostellaan ulkonäköä, sitähän mä itsekin ihmettelin ja olen juuri saanut ihanan terveen lapsen, jolla tosin on koliikki, mutta kyllä me pärjätään. Mieskin kasvatti mahaa kun itse olin raskaana ja enpä ole mitään negatiivista hänestä sanonut.

Ja tulen kyllä olemaan kaunis aina, mummoni on kaunis, äitini on kaunis, kaunis voi olla vanhana ja ryppyisenäkin.
 
[QUOTE="alkup.";22747711]Siis käsititte väärin, mä olen itseeni jopa tyytyväinen. Ihan vain pieni järkytys kun kroppa ei ole ihan niin timmi kuin ennen. Eniten järkytti muiden ajatukset musta, miten en nyt kelpaakaan kun en ole niin timmissä kunnossa kuin ennen. Siis en pidä siitä että arvostellaan ulkonäköä, sitähän mä itsekin ihmettelin ja olen juuri saanut ihanan terveen lapsen, jolla tosin on koliikki, mutta kyllä me pärjätään. Mieskin kasvatti mahaa kun itse olin raskaana ja enpä ole mitään negatiivista hänestä sanonut.

Ja tulen kyllä olemaan kaunis aina, mummoni on kaunis, äitini on kaunis, kaunis voi olla vanhana ja ryppyisenäkin.[/QUOTE]

Eli et osaa ajatella muuta kuin että pitää olla kaunis koska koko suku on kaunista. Tätä se nykymaailma sitten on, ihmisellä ei ole muuta arvoa kuin kauneus.
 
[QUOTE="alkup.";22747711]Siis käsititte väärin, mä olen itseeni jopa tyytyväinen. Ihan vain pieni järkytys kun kroppa ei ole ihan niin timmi kuin ennen. Eniten järkytti muiden ajatukset musta, miten en nyt kelpaakaan kun en ole niin timmissä kunnossa kuin ennen. Siis en pidä siitä että arvostellaan ulkonäköä, sitähän mä itsekin ihmettelin ja olen juuri saanut ihanan terveen lapsen, jolla tosin on koliikki, mutta kyllä me pärjätään. Mieskin kasvatti mahaa kun itse olin raskaana ja enpä ole mitään negatiivista hänestä sanonut.

Ja tulen kyllä olemaan kaunis aina, mummoni on kaunis, äitini on kaunis, kaunis voi olla vanhana ja ryppyisenäkin.[/QUOTE]

Hieman kuulostaa siltä että sinulla on nyt se ongelma ulkonäön suhteen, eli et osaa olla sinut sen muutoksen kanssa ja siksi koet että jokainen kommentoi ulkonäköäsi negatiivisesti. Tai sitten olette harvinaisen ulkonäkö fiksaatuineita ihmisiä jos raskauskaan ei saisi muuttaa sinun kehoa. Suosittelisin nyt miettimään tuota kauneus-käsitettä. Onko se pelkää ulkokuorta vai liityykö aiheeseen muutakin. Että voisitko arvoostaa itseäsi muunkin seikan vuoksi kuin kauniin ulkonäön, joka tuntuu olevan niin kovin ilmeinen?
 
No mä en ainakaan voisi elää parisuhteessa jossa ulkomuoto on noin korostettu. Olen kaunis, varsinkin oli teini-hilebile vaiheessani hyvinkin näyttävä. Nyt olen tavallinen, eikä se haittaa minua eikä miesäni. Me muutumme ajanmittaan ja meidän suhde perustuu siihen että meillä on hyvä olla yhdessä, ei "vyötärönympärykseen", joka on auttamattomasti venynyt 3 raskauden myötä (ja minun laiskuuden). Mutta mulla onkin puolisona Mies, ei baari-mikkihiiri.
 

Yhteistyössä