"Otatko banaanin?"

"Joo!"
"Autanko kuorimaan?"
"Ei! Minä osaan itse!"
"ok"
"äääääääää! En saaaa!"
"Autanko?"
"EI!"
"Tämä ei mene tänne roskapussiin! En saa-aaaa!"
"Autanko? Anna mä laitan sen niin että saat.."
"EI! Älä koske minun banskuun! ...öö... Siis, ei talvitse auttaa, minä saan ihan itse.... Äääääääää! Tämä ei mene!!!"
"Saatko?"
"No saan kyllä... Äääääh!!"

Kyse siis tuosta meidän melkein kolmivuotiaasta... Kyllä hän hoisi koko banaanin kuorimisen ja sai kuoren rytyssä olevaan roskapussiinkin.. Joskus ei voi kuin nauraa sisäänpäin kun pikkumartta änisee ja huutaa samalla kun tekee, ja piru vie, tekee kyllä itse kun on niin päättänyt, vaikka kiukuttaisikin eikä hommat meinaisi sujua

 

Ihana Kuulostaa niin kovin tutulta tuo touhu

 

Aivan kun meillä, ja ikää 4,5v...:kieh:

 

Jepulis kivaa tuo
Ihan kuin meillä paitsi rooleissa minä ja 1v10kk poju, tosin ilman sanoja hän...muuten nuo äänet kyllä kuuluu siitä hän pitää huolen

 

Tuo on kyllä huomattavan paljon mukavampi tyyli kuin poika melkein 4v... "Äiti laitatko tämän kun en saa... Äiti en osaa, laita sä..."jne. Ja kun sanon vain että "Tee itse, kyllä se onnistuu kun vaan teet" niin poika kävelee pahimmassa tapauksessa perässä ja jatkaa niin kauan kunnes muistutan tiukasti että meillä ei mm. enää kolmevuotiaille pueta päälle.... Etenkään kun kolmevuotias osaa tehdä sen itse ja mä olen asiaa todistanut miljoona kertaa.

No tästä sitten seuraa se että poika pyytää pikkumarttaa apuun ja tyttö laittaa pojalle kenkiä jalkaan tmv. :headwall:

Ja siis mistään mallia tähän ei ole saatu, mä olen aika pitkälti "Tee ite"-tyyppiä..

 

Provo

 

Tuo on kyllä huomattavan paljon mukavampi tyyli kuin poika melkein 4v... "Äiti laitatko tämän kun en saa... Äiti en osaa, laita sä..."jne. Ja kun sanon vain että "Tee itse, kyllä se onnistuu kun vaan teet" niin poika kävelee pahimmassa tapauksessa perässä ja jatkaa niin kauan kunnes muistutan tiukasti että meillä ei mm. enää kolmevuotiaille pueta päälle.... Etenkään kun kolmevuotias osaa tehdä sen itse ja mä olen asiaa todistanut miljoona kertaa.

No tästä sitten seuraa se että poika pyytää pikkumarttaa apuun ja tyttö laittaa pojalle kenkiä jalkaan tmv. :headwall:

Ja siis mistään mallia tähän ei ole saatu, mä olen aika pitkälti "Tee ite"-tyyppiä..

Tulee ihan loistava mielikuva tosta että pikkunen laittaa veljelle kenkiä jalkaan Meillä 2v yrittää välillä samaisissa hommissa auttaa 3,5v:ta jota vauvattaa kauheesti Loistavaa miten voikin vaihdella sekunnin murto-osassa siitä 'älä koske mä teen iteeee!!' siihen, että vingutaan ja vongutaan että en mä jaksa mennä vessaan vaikka on hätä kun mun jalat on kipeet.. Mutta jälleen puolen sekunnin päästä voi kyllä juosta pää viidentenä jalkana siskon kanssa ympäri kämppää, että kipu on varmasti erittäinkin todellista

 

Omilla lapsillani on voimakasta minä ite vaihetta, jossa kaikki on haluttu tehdä itse, vaikkei aina ole taidot riittänetkään tehtävään asiaan, se en mä osaa vaihe.. jossa jo opitut taidot ovatkin kadonneet. Sama apsi, joka vuotta aikaisemmin kiskoi sinnikyydellä sukkiksia makoillee maassa ja hokee ettei osaa, eikä saa.
Sekin vaihe tosin jäi taakse.
Nykyisin lasten vakiovastaus on ... ons pakko. Oli sitten mikä tahansa asia tehtävänä. Ja jos en riittävän selväksi pakkoa tee, asia jää tekemättä.

 

Omilla lapsillani on voimakasta minä ite vaihetta, jossa kaikki on haluttu tehdä itse, vaikkei aina ole taidot riittänetkään tehtävään asiaan, se en mä osaa vaihe.. jossa jo opitut taidot ovatkin kadonneet. Sama apsi, joka vuotta aikaisemmin kiskoi sinnikyydellä sukkiksia makoillee maassa ja hokee ettei osaa, eikä saa.
Sekin vaihe tosin jäi taakse.
Nykyisin lasten vakiovastaus on ... ons pakko. Oli sitten mikä tahansa asia tehtävänä. Ja jos en riittävän selväksi pakkoa tee, asia jää tekemättä.

Voi ei...

 

Meillä oli kiva aamuherätys tänään. Tenavat nukkuivat minun vieressäni yön. Pienemmällä oli visusti oma peittonsa koko yön. Isompi oli rosvonnut yläpään minun peitostani, sitä riitti mulle vain jalkojen peitoksi ja hrtioita ja käsivarsia paleli. Nappasin jossain vaiheessa esikoisen lastenpeiton yläpääni lämmikkeeksi.

Esikoinen heräsi varttia vaille kuusi ja alkoi huutaa pallo punaisena,. ettei halua omaa peittoaan vaan äidin peiton. Luuli kai kun näki omansa, että se oli hänen päällään. Hän nappasi peitosta kiinni ja yritti viskata sen lattialle, mutta ehdin napata siitä kiinni ja otin sen taas päälleni. "Äitiiiiiiiiiiiiii, mä en halua mun peittoa, mä haluan sun peiton!!!!!!!!!!!!!" Selitin, että hän saa pitää peittoni, mutta mä haluan vaihdossa sen pikkupeiton edes. "Äiti ei tarvi peittoa! Ääääääääääääääääää!!!"

Kerroin, että äitiä palelee ilman. Yritin sovitella, että nyt meillä molemmilla on peitto, nukutaan. "Äiti otti mun peitoooooooooooooooooon!! Uaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!"

Siis voi ristus. Ihme kyllä nuorempi ei herännyt, pyöri vain hetken levottomasti. Juuri, kun olin nukahtamassa uudelleen, isompi hihkaisi: "Äiti, aurinko on tullut meille sisälle!" Ikkunasta heijastui seinään auringonlaikku. Ei muuta kuin väliovea kiinni, että saadaan aurinko ajettua ulos. Onneksi saatiin vielä vähän jatkettua unia, mutta kyllä mä hetken kaipasin korvatulppia niin kovin paljon!