Ostin meille koiran loppukesästä ja nyt koko muu perhe tuskastuu tuon pennun kanssa

["Minttu"]

Koira on sosiaalinen ja tahtoo osallistua kaikkeen. Rakastaa kaikenikäisiä ihmisiä yli kaiken.
Vaan muu perhe pitää koiraa rasittavana, kun se tunkee pään kainaloon, tai ylipäänsä kun tervehtii innostuen.
Joudun usein telkeämään koiran meidän makuuhuoneeseen, muun perheen jaloista pois.

Itse olen koirani hoitanut, lenkitykset, ruokinnat, you name it. Silti muu perhe koko ajan inisee ja valittaa tuon koiran tekemisistä. Eikä se edes tuhoa tavaroita enää, silloin pentuna se rikkoi yhden mieheni tavaroista ja parit lasten lelut (mitäs jättivät ne olohuoneen lattialle).

Ärsyttävää! Ja vielä yhdessä kuitenkin kävimme katsomassa pentuja ja yhdessä valitsimme tämän tulokkaan. Silloin kaikki olivat vielä aivan innoissaan, nyt tuosta koirasta on muille lähinnä vaan harmia ja tuskastumista.

Meidän lapset tiuskivat koko ajan koiralle "ÄLÄÄÄÄ!" "MENE POIS SIITÄ" ja käsittelevät aika kovakouraisesti (tuuppaavat koiraa kauemmas) vaikka olen sanonut, että se tottelee nätimpääkin käskyä. Silti usein kuuluu joko lasten, tai miehen huuto "TULE HAKEMAAN TUO KOIRA POIS!". ARGGGHH!

Koirasta en luovu, vaikka tuntuukin usein siltä, että muu perhe haluaisi koko koiran jonnekin pois jaloista

 

["ransu"]

Ihme nillittäjiä. Koita jaksaa ja koita selittää niille, että koira on perheenjäsen ja sitä pitää kohdella hyvin.

 

[Eläinrääkkäystä on paljon]

Olet todella itsekäs ja teet todella pahaa tuolle koiralle pitämällä sen teillä.

Ei se, että muu perhe ei jaksa osallistua sen hoitoon ole paha juttu vielä, kunhan edes yksi hoitaa koiran.

Mutta käyttäytyminen koiraa kohtaan. koiralle huudetaan, kun se yrittää osoittaa ystävällisyyttä.
te teette tuosta pennusta sekopäisen tuolla kohtelulla.
Koira työnnetään pois ja ollaan kovakouraisia.

Ellet saa lapsiasi kuriin ja miestäsi käyttäytymään aikuisen tavoin, niin anna pentu takaisin kasvattajalle, on sen verran nuori, että saa vielä tasapainoisen, kunnollisen kodin

 

["sasa"]

[QUOTE="Minttu";29442988]Koira on sosiaalinen ja tahtoo osallistua kaikkeen. Rakastaa kaikenikäisiä ihmisiä yli kaiken.
Vaan muu perhe pitää koiraa rasittavana, kun se tunkee pään kainaloon, tai ylipäänsä kun tervehtii innostuen.
Joudun usein telkeämään koiran meidän makuuhuoneeseen, muun perheen jaloista pois.

Itse olen koirani hoitanut, lenkitykset, ruokinnat, you name it. Silti muu perhe koko ajan inisee ja valittaa tuon koiran tekemisistä. Eikä se edes tuhoa tavaroita enää, silloin pentuna se rikkoi yhden mieheni tavaroista ja parit lasten lelut (mitäs jättivät ne olohuoneen lattialle).

Ärsyttävää! Ja vielä yhdessä kuitenkin kävimme katsomassa pentuja ja yhdessä valitsimme tämän tulokkaan. Silloin kaikki olivat vielä aivan innoissaan, nyt tuosta koirasta on muille lähinnä vaan harmia ja tuskastumista.

Meidän lapset tiuskivat koko ajan koiralle "ÄLÄÄÄÄ!" "MENE POIS SIITÄ" ja käsittelevät aika kovakouraisesti (tuuppaavat koiraa kauemmas) vaikka olen sanonut, että se tottelee nätimpääkin käskyä. Silti usein kuuluu joko lasten, tai miehen huuto "TULE HAKEMAAN TUO KOIRA POIS!". ARGGGHH!

Koirasta en luovu, vaikka tuntuukin usein siltä, että muu perhe haluaisi koko koiran jonnekin pois jaloista [/QUOTE]

Tyypillinen tuleva kodinvaihtajakoira. Ja yhtä tyypillinen perhe, joka koiran ottaa. Pentuna hurjan söpö ja ihan awww, mutta hitto, sehän kasvaakin isoksi ja jää usean vuoden riesaksi kun ei enää jaksakaan kiinnostaa.

Miksi ihmeessä edes otitte koiran, kun kukaan muu ei jaksa/halua sitoutua uuteen perheenjäseneen?

 

["ransu"]

[QUOTE="sasa";29443026]Tyypillinen tuleva kodinvaihtajakoira. Ja yhtä tyypillinen perhe, joka koiran ottaa. Pentuna hurjan söpö ja ihan awww, mutta hitto, sehän kasvaakin isoksi ja jää usean vuoden riesaksi kun ei enää jaksakaan kiinnostaa.

Miksi ihmeessä edes otitte koiran, kun kukaan muu ei jaksa/halua sitoutua uuteen perheenjäseneen?[/QUOTE]

Tuskin ap sitä osasi odottaa etukäteen, kun kerran kaikki olivat koiran ottamisesta innoissaan. Aika ikäväähän tämä on ap:n ja koiran kannalta. Voi olla että olisi parasta luopua koirasta, mutta ap tekee kuten parhaaksi näkee. Muuta perhettä tuskin saa välittämään koirasta ja muuttamaan sen kohtelua.

 

[chef]

Hmmm...mulle tulee nyt mieleen sellainen hieman sählä ilopilleri, joka tosiaan sählää ja säätää ympäriinsä. Varmasti ihan positiivisessa mielessä, mutta vaikka itsekin olen koiraihminen, niin kyllä menisi hermo, jos koira olisi koko ajan kimpussa, tunkisi kuonoa kainaloon ja kun tulisin lasten ja kauppakassien kanssa kotiin, en meinasi sisälle päästä, kun koira sählää jaloissa.

Ehdotukseni onkin siis se, että kouluta koira. Opeta sille, että kun porukka tulee kotiin, sillä ei ole asiaa ovelle. Meillä on aina ollut koiria...vähintään 1, mutta yleensä monta. Ei elämästä tulisi yhtikäs mitään (tai tulisi toki, mutta hermo menisi), jos koirat sähläisivät jaloissa jatkuvasti. Oma rotuni on vieläpä ihan äärimmäisen aktiivinen työ/harrastuskoira, jolta ei virta lopu sekunnin sadasosaksikaan. Joten kouluttaminen on kyllä kaiken A ja O.

Kun opetat koiran maltillisemmaksi, muukin perhe todennäköisesti tykästyy siihen enemmän. Jos muu perhe tökkii ja tuuppii koiraa, ei se teille asumaan jää. Joskaan en kyllä ymmärrä sitä, että miten ylipäätään hyväksyt lapsiltasi koiran tuuppimisen. Joku ruma päivä koiralla palaa käpy ja se puree pahasti. Kysyn vaan, että mitäs sitten?

 

[maa aam]

Peesi #6:lle. Kouluta koira.

Lisäksi vakavan keskustelun paikka lasten ja miehen kanssa. Miten ihmeessä annat perheesi tuuppia ja huutaa koiralle? Eihän se opi mitenkään normaalia kommunikaatiota ihmisten kanssa, kun ystävällisyyteen (olkoonkin ylimenevään, mutta sinun vastuullasi, kouluta koira) kovakouraisesti.

 

["Neela"]

Mä en kauheasti tiedä koirista, mutta mun korvaan särähti tuo, että vain SINÄ hoidat koiraa. Jos koko muukin perhe osallistuisi koiran hoitoon, ehkä suhtautuminen muuttuisi siihen. Nyt koko koira taitaa olla pelkästään ap sinun projektisi ja juttusi, joten tietysti muu perhe ärsyyntyy kun SINUN lemmikkisi häiritsee.

 

["hmh"]

Ei semmoisen vanhemman kannata ottaa koiraa, joka ei osaa johtaa ja kasvattaa lapsiaan ottamaan eläintä huomioon ja pitämään eläimestä.

Vanhemman tehtävähän se on, sekä arvioida voiko meidän perheeseen (huom. koko perheeseen) ottaa koiran, auttaa lapsia kasvamaan vastuuseen ja kiintymään eläimeen, ja saada aikaan koko perheen yhteisen tehtävän tuntu. Jos alunperin isäntä ei ole koiraan sitoutunut, niin huonot on eväät.

Tyhmä äiti.

 

[TriplaIsä]

"Ostin meille koiran" kuulostaa siltä että koira on hankittu muiden mielipiteestä välittämättä. Kun mainitstit että muut olivat innoissaan pentua valitsemassa niin tottakai olivat sillä koiranpennuthan ovat mitä suloisempia otuksia.
Koska mitä ilmeisemmin miehesi ei halua millään tavalla koiraan sitoutua, kokee hän sen lähinnä riesaksi. Tympeä suhtautuminen koiraa kohtaan tarttuu myös lapsiin etkä enää hallitse tilannetta ja koiran epäjohdonmukainen kohtelu tekee siitä huonon koiran.

Arvelen että ette todellakaan ole tehneet koiran hankintapäätöstä yhdessä eri rotuihin huolellisestyi tutustumalla vaan olet hetken mielijohteesta päättänyt haluta koiran. Miehesi on ollut yhtä yksinkertainen sanoessaan että "ota vaan kunhan hoidat itse". Eihän sellainen asetelma voi toimia että jokin erityistä huolenpitoa vaativa asia on vain yhden hoidettavana ja muille jo pelkkä sen olemassaolo on rasite.

Anna koira pois!

 

[Pupsi]

Koiran hankinta on niin iso päätös, että koko perheen tulee alusta alkaen olla siihen sitoutunut. Hyvä olisi, että mummut ja papatkin tykkäisi pupsistanne, että sen saa tarvittaessa turvalliseen hoitopaikkaan. Yksin et jaksa sitä kymmentä tai viittätoista vuotta katsella ja paapoa, mikäli muu perhe on koiraa vastaan. Nyt perhe keittiön pöydän ääreen vakavaan keskusteluun. Joko muuttavat asennettansa ja käytöstänsä koiraa kohti, tai koira lähtee. Ja uutta ei tule.
Kyllä meilläkin alkuun oli pinna kireällä hammastelevan ja sisälle pissivän pennun kanssa. Nyt on kuitenkin huomattavasti helpompi, kun on kasvanut ja koulutuskin iskostunut sinne kalloon. Osaa myös kulkea nätisti remmissä, että lapsetkin voivat viedä sen ulos ja leikkimään. Aikaa ja kärsivällisyyttä se kouluttaminen kuitenkin vaatii, mutta maksaa vaivansa takaisin.

 

[vierass]

Tsemppiä, tiedän hyvin tunteesi!

Itsekin lähtisin koulutuksella. Perushyvä taito olisi, että kotiin tullessa koira istuisi käskystä odottamassa, että vaatteet ja muut saadaan pois, siinä se ehtii itsekin vähän rauhoittua ensiriemustaan. Myös aivovirikkeet tekevät hyvää varsinkin aktiivisille koirille, en osaa sanoa, että kiinnostaisiko lapsiasi opettaa koiralle temppuja yhdessä sinun kanssasi?

Koirasta (vaikka olisi rotuun ja vanhempiin tutustunut) on hankala pentuna sanoa, että millainen siitä tulee aikuisena; rauhallinen sohvaperuna vai yliaktiivinen "riesa". Toivotan kuitenkin sulle tsemppiä älyttömästi, netistä löytyy paljon hyviä koirablogeja, joista vinkkejä. Monet myös kaipaavat lenkkiseuraa, joten oletko miettinyt, että (sulla ei ilmeisesti hirveästi ole kokemusta?) kysyisit vaikka juuri blogin tai jonkin koirapalstan kautta lenkkiseuraa, jolle voisit purkautua (vertaistuki!<3) ja saada vinkkejä?

 

["a.p."]

Koira tuli tosiaan ensisijaisesti minun harrastuskaveriksi.

Ja olen sanonut miljoona kertaa lapsille, että koiraa ei tuupita, eikä sille huudeta. Muistavat hetken ajan.

Kutsun usein koiraa luokseni, mutta en ole kotona 24/7 paimentamassa/kouluttamassa koiraani.
Kas kummaa, että ihmisten mielestä koira pitäisi olla jo valmiiksi koulutettu ja hyvätapainen, ollessaan 6kk vanha. :O

 

[vierass #12]

Koiran poistelkeäminen ei myöskään ole suinkaan aina huono juttu. Meillä ainakin koirat kaipaavat välillä sitä omaa rauhaa ja osaavatkin ehkä rauhoittua vasta, kun pääsevät omaan tilaan (meillä käytössä häkki, josta on tehty oma, rauhallinen turvapaikka). Koira kun on kuitenkin peruseloltaan rauhallinen ympärivuorokauden torkkuja eikä suinkaan jatkuvaa aktiviteettia tarvitseva valvoja.

 

["hmh"]

[QUOTE="a.p.";29443414]Koira tuli tosiaan ensisijaisesti minun harrastuskaveriksi.

Ja olen sanonut miljoona kertaa lapsille, että koiraa ei tuupita, eikä sille huudeta. Muistavat hetken ajan.

Kutsun usein koiraa luokseni, mutta en ole kotona 24/7 paimentamassa/kouluttamassa koiraani.
Kas kummaa, että ihmisten mielestä koira pitäisi olla jo valmiiksi koulutettu ja hyvätapainen, ollessaan 6kk vanha. :O[/QUOTE]

Koiraa en vaatisi olemaan koulutettu ja järkevä puolivuotiaana. Mutta aikuinen ihminen jolla on lapsia, voisi olla järkevä ja ennakoiva, sitä vähän kyllä odottaisin. Jos hankkii koiran, niin pitää olla valmis myös miettimään elämäntilanteensa, perheensä, vastuunsa, kiireensä ja työnsä ja kotinsa. Ei kai se nyt koirankaan tehtävä ole siitä kaikesta vastata?

Annas kun veikkaat: lapsetkin sulla vain jotenkin putkahti? Ensin halusit ja sit ne ei olekaan enää niin kivoja?

 

[Pistä miehes]

kuriin siltähän noi lapset oppivat tuon julman koiran kohtelun tavan, lasten kusipäisyydestä 90% kopioidaan sieltä kotoota siitä miten vanhemmat käyttäytyvät, loput kuuluu omiin ei niin toivottuihin luonteen piirteisiin, mielestäni ihmiset jotka eivät ole eläinrakkaita on jotenkin häiriintyneitä mieleltään?

 

[Suzytte]

Teinä istuisin koko porukalla alas ja puhuisin asian läpi. Lapset on koulutettava koiraan ja koira on koulutettava ihan yleisesti ottaen. Miehen pitää tukea tätä koulutusta eikä sabotoida. Noin 3-vuotiaana koiran sanotaan olevan "koulutettu" eli teillä on vielä pitkä tie kuljettavana ja tulokset ovat pian katastrofaaliset, jos koiran "lauma" ei vedä yhtä köyttä ja hoida tehtäväänsä asianmukaisesti. Ihan turha vedota, etteivät lapset muista kuin hetken - kyllä ne vaan kummasti oppivat, kun pannaan oppimaan. Hyvä käytös palkitaan, niin koiran kuin lastenkin kohdalla. Huonoa ei katsota läpi sormien.

 

["terttu"]

[QUOTE="hmh";29443439]Koiraa en vaatisi olemaan koulutettu ja järkevä puolivuotiaana. Mutta aikuinen ihminen jolla on lapsia, voisi olla järkevä ja ennakoiva, sitä vähän kyllä odottaisin. Jos hankkii koiran, niin pitää olla valmis myös miettimään elämäntilanteensa, perheensä, vastuunsa, kiireensä ja työnsä ja kotinsa. Ei kai se nyt koirankaan tehtävä ole siitä kaikesta vastata?

Annas kun veikkaat: lapsetkin sulla vain jotenkin putkahti? Ensin halusit ja sit ne ei olekaan enää niin kivoja?[/QUOTE]

Mitä ihmettä sä selität?

Mun mielestä ap ei ole tehnyt mitään väärin, koira saa tarvitsemansa hoidon ja ilmeisesti koiraa yritetään kouluttaakin kun harrastetaan sen kanssa.
Kenties lisää tottelevaisuuskoulutusta voisi olla, jos ei sitä ole?

Mutta lopputulema on silti sama, pentu on pentu, se on häslä ja touho, se tunkee nokkansa joka paikkaan, vaikka sitä kouluttaisikin.

Mun mielestä sä voisit putkahtaa takas sinne mistä olet tullutkin. Typerä palstaidiootti.

 

[koulutus]

No kyllä 6kk koiran pitäisi jo osata olla kunnolla, ei olla koko ajan hakemassa huomiota siinä määrin, että käy perheenjäseniä hermoon. Jonkun on pakko sitä huomiota perheessä antaa sillokn kun koira sitä itse haluaa, ei se muuten jaksaisi roikkua perheenjäsenissä kiinni. Koiralle myös negatiivinen huomio on huomiota. On ihan hyvä sääntö, että sisällä se on ihminen joka kutsuu luokse rapsutettavaksi. Tökkimällä ja vaatimalla koira ei saavuta mitään, ja lopulta tälläinen käytös karsiutuu pois.

 

[_Pigeon_]

Samaa sanon kuin muutkin, koiralle koulutusta.

Meidän koira oli pentuna (ja on edelleenkin) erittäin sosiaalinen, ja varmasti hyppisi kaikkien syliin jos se sallittaisiin ja muutenkin sähläisi koko ajan.

Silti se jo 6kk ikäisenä osasi käyttäytyä. Ei todellakaan rynnännyt ovelle kun joku tuli kylään, vaan odotti omalla paikallaan lupaa tulla tervehtimään. Samoin koira ei todellakaan tunge kenenkään syliin tmv.

Esim kaverini koira on sellainen, että hyppii ja pomppii koko ajan syliin. Ei siä voi edes rauhassa istua sohvalla ja syödä leipää, kun koira on sylissä ja yrittää varasta eväät... Onneksi ei tarvitse siä kovin usein kyläillä...

 

[viisikymppinen isoäiti]

luovu koirasta, sen ei kuulu kärsiä sen takia, että sä haluat pitää sen väkisin, vaikka muut ei sitä halua. ja huutavat ja käsittelevät sitä huonosti. kohta varmaan tuut kyselee että mitäs nyt, koira otti ja puri

 

[Pitkää harkinta aikaa!]

Meilläkin lapset(koululaisia) olivat aivan innoissaan kun yksi heistä ehdotti joululahjaksi koiran. Kauhiasti lupailivat sitä&tätä jne. mutta onneksi pidin pääni kylmänä.

 

[Hiippari]

On ihmisiä, jotka pitää eläintä vain omana lelunaan. No näitä tulee aina olemaan..
Ei siinä auta parhainkaan koulutus koiran kanssa mikäli KOKO perhe ei ole hommassa mukana. Eristäminen, tuuppinen, huutaminen ym tekee kyllä hyvästäkin koirasta pahimmillaan perkeleen ajan kanssa. Sori vaan.
Jos jatkat tuolleen pitämällä koiraa "omanasi" jota muiden pitää vain sietää niin vastaat itse seurauksista kun joku ruma päivä se tosiaan sitten napsahtaa. Toki rodusta kiinni saako sen alistettua tossukaksi, joka vain luimii nurkissa kun sitä potkitaan pois tieltä.
Onnea vaan.. mutta tuossa iässä vielä on mahdollisuus koiran löytää rakastava koti, jossa sillä on rajat ja rakkautta kaikilta perheenjäseniltä.

 

[chef]

Ei 6kk ikäiseltä vaadita vielä täydellistä malttia, mutta kyllä sillä nyt hitto soikoon ne perustaidot tulee tuolloin olla hallussa. Jos 10kk on TOKO-kokeen alokasluokan alaikäraja ja sen ikäisinä osa koira siis jo siellä kisaa, niin ei ole kyllä liikaa vaadittu, että 6kk ikäinen makaa paikallaan (vaikka omassa pedissään) sen aikaa, että porukka pääsee ovesta sisään.

Ymmärtäisin, jos tässä nyt vaadittaisiin jotain sadan metrin seuraamiskaaviota vailla välipalkkaa, mutta että paikallaanmakuu. Sehän on tärkein oppi heti luoksetulon jälkeen. Ja aikaa sen harjoitteluun on kuitenkin ollut jo 4kk.

Mutta ei nyt juututa siihen, että mitä sun olisi pitänyt tehdä. Vaan pohditaan ennemminkin sitä, että mitä sun tulisi jatkossa tehdä. Ja se on se koiran koulutus. Jos se sulle harrastuskaveriksi nimenomaan tuli, niin tässäspä teille seuraavan viikon treeni: paikallaanmakuu

 

["Huokaus"]

Elä nyt vielä luovu koirasta.. Sinua ottaisin puheeksi perheen kanssa, että miltä heistä tuntuisi jos sinä väheksyisit heidän harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita.. Meillä oli sama homma kun otin kissan niin mies marisi koko ajan. Aluksi yritin pitää kissan "näkymättömissä", mutta lopulta mulla meni hermot ja totesin, että kissa on mun harrastus ja jos se ei miellytä niin sitten myös mies luopuu moottoripyörästään...