Osasipas taas masentaa...

Tää kuukausi on menny aika neutraalisti. Rauhassa oon ootellu tammikuuta ja ekaa inssiä. Tänään sit kyl masenti oikein urakalla.
Satuttii osuun anoppilaan just kun sinne tuli vieraita. Näillä oli ihana pieni käärö mukana. No käärön äiti ensimmäisenä sanoi ovesta tullessaa, että tultiin näyttämään mitä tämän nuorenparinkinkin pitäisi saada aikaan, saataisiin noistakin isovanhemmat. Siihen anoppi vielä, että niin kyllähän se olisi niin mukavaa....No niin olisihan se niin mukavaa. Appivanhemmat ei tiedä meijä lapsettomuushoidoista mitään, mutta tietävät keskenmenosta. Kyllähän mä tiedän, et ne ei pahalla mitään tarkota. Silti se satuttaa niin paljon.

 

ARRRGH!!!!!!!!!!!!!!!!!! Juuri tuollaisiin vieraisiin olemme saaneet totutella. \|O

Koko joulu oli aika rankka, kun mielessä oli vain, että tän ei todellakaan pitänyt mennä näin. Jo viime vuonna meitä piti olla kahden sijasta kolme. Kun tää tilanne ei näytä muuttuvan niin ens vuonna suunta on etelään. Ei pää kestä muuten.

 

Meillä oli perinteinen sukukokoontuminen joulupäivänä. Siellä sitten oli serkkuni vauvansa kanssa. Kovaan ääneen alkoi sitten minun äitini puhumaan, että kyllä sille nyt pitäs serkkuja tai edes pikkuserkkuja jo saada. Että jokohan tässä on tarpeeksi odoteltu sukuun lisää lapsia.

Kyllä on odoteltu ja tiedä kuinka kauan vielä odotellaan. Onneks olin sillä hetkellä just selin äitiini. Välillä kovasti mietitään, että pitäskö meitin todella kertoa hoidoista yms, mutta sitten kun on kasvokkain niin aina oon jänistäny.

Puuh, tää nyt vain on tätä...

 

Sama masennus iski minullekkin. Menkat alkoi joulupäivänä vaikka kaikki oireet viittasi tärppiin. Olo on jo todella epätoivoinen. Kiukuttaa. Väsyttää. Ja kaiken tämän keskellä pitäisi jaksaa olla töissä, jossa monet samanikäiset raskautuu. Viikko sitten yksi työkaveri sai toisen lapsen, pojan. Tyttö jo ennestään. Joillain vaan sitten toi "täydellinen paketti" onnistuu ekoista tärpeistä...
Anoppikin kyselee meillt, että joko jo...En haluasi sanoa, että missä mallissa asiat ihan oikeesti on. Että miehellä on huonolaatuista spermaa ja inssiä odotellessa.
"Kaikki" sanoo, että älkää ajateltko niin kyllä se sieltä tulee. Mutta eihän sitä nyt voi kukaan ajatuksenvoimalla hyvänen aika estää raskaaksitulemista!! Johan se sitten pitäisi siinä tapauksessa olla todellisuutta. Kyllä sitä niin paljon meinaan toivotaan!

 

Voi, halaukset teille :hug: ! Samaa jouduin minäkin joulun(kin) kokemaan. Syön sellaista lääkettä lapsettomuuteen, jonka kanssa alkoholi ei sovi (aiheuttaa pahoinvointia) ja enköhän saanut kuulla ruokapöydässä, että minulla täytyy olla varmasti jokin tosi hyvä syy siihen, etten juo punaviiniä. :'(

Ja kun kerroimme ostaneemme talon, niin eräs sukulaisista sanoi, että nyt varmaan kannattaisi alkaa ajatella sitä perheenlisäystä. Joo, ajateltu on aika paljonkin tässä 2 vuoden aikana ja yritettykin lääketieteen apujen avulla, vaan kun ei siltikään onnistu. :'( :'( :'(

 

Ihan ensinnäkin voimia vaan jaksaa tämän asian kanssa...sitä se vaatii mutta kaikki mikä ei tapa->vahvistaa!

Meille on tullut myös jos jonkinlaista kommenttia..vanhempamme tietävät meidän lapsettomuudesta ja olen todennut että se on enempi kun hyvä..itseasiassa tänään lupasin juuri anopille soitella kuulumisia=)
Nyt vähän muuttuu taas koska tammikuussa ilmeisetsi on luvassa ivf hoitoa joten pidetään ajan tasalla=)
Emme puhu asiasta usein, harvoin itseasiassa mutta joskus..
Ajattelimme että on helpompi meille itsellemme kun kerromme...myös muutama ystävämme tietävät joten ei tarvitse esittää, tosin eivät he sillälailla ymmärrä mutta eivät utelekaan...

Muistan kun päätimme ketoa, se oli vaikeaa ja juuri kuten joku sanoi, aina kun on kasvokkain päättää kertoa mutta jänistää...noin kävi monesti mutta taakka putosi sydämeltä kun onnistui kertomaan joten jos vaan suinkin on sellaiset välit että pystytte, oman kokemuksen kannalta voi sanoa että se kannattaa...

Mutta päätitte kertoa tai ette, peukut pystyssä että pian saa kertoa vain ilouutisia=)

 

Vesselin kanssa olen ihan samoilla linjoilla!! Kertokaa ihmeessä!! Vaikka miten jänistäisi, hyvänen aika, kyse on teidän omista vanhemmista!!!

Me ollaan kohta virallisesti sekundaarilapsettomia, ja kerroin anopilleni kesällä, että toiselle on annettu lupa tulla, muttei siihen mennessä ollut vielä kuulunut (ekan kanssa ei ongelmia). Äidilleni ja sisarilleni kerroin pari kuukautta sitten, vaikkei kukaan koskaan ollut kysellytkään missä toinen lapsi viipyy. Mutta sainpahan ihmisiä kenelle jakaa asia! Oikeasti!

Ymmärrän toki sekin, että kaikilla ei ole hyviä välejä vanhempiinsa ja sen takia asian kertominen pelottaa, mutta luulen että aika monta mustaa möykkyä lähtee sielusta, kun saa asian kerrottua. Eipähän tarvitse enää vältellä erilaisia tilanteita, just esim. perhe/sukujuhlia. Jos multa nykyään joku "ihana" sukulainen/kaveri kyselee että ettekö meinaa toista ollenkaan, niin sanon suoraan, että haluttais mutku ei tule! Eivätpähän kysele enää. Ja mulle on aivan sama mitä ajattelevat/puhuvat meistä sen jälkeen. Mun itsetuntoa se ei tuuppaa suuntaan tai toiseen.

Tiedän varsin hyvin, että monen eka ajatus on, että helppohan sun on, kun yks lapsi jo on. Ehkä onkin...mutta vain vähän helpompi. Ette usko kuinka sisintä raastaa, vaikka sen yksi jo on. Nyt olen jo alkanut hyväksyä, että meidän perhe on tässä, ja se on helpottanut omaa taakkaa suunnattomasti, samoin parisuhdetta.

 

No meillekin sanottiin aina, et voitte harjotella sylissäpitämistä ja et kyllä tekin vielä innostutte jne. Sitten eräs joulu saatiin mennä kylään kolmestaan pienen etiopian aarteen kanssa, kyllä riitti ihmettelijöitä kun sanottiin, että tätä kannatti odottaa 10vuotta! Omaa lasta!

 

\

No meillekin sanottiin aina, et voitte harjotella sylissäpitämistä ja et kyllä tekin vielä innostutte jne. Sitten eräs joulu saatiin mennä kylään kolmestaan pienen etiopian aarteen kanssa, kyllä riitti ihmettelijöitä kun sanottiin, että tätä kannatti odottaa 10vuotta! Omaa lasta!

=) Ihana viesti!!!! Tuota päivää odotellessa!

 

\

No käärön äiti ensimmäisenä sanoi ovesta tullessaa, että tultiin näyttämään mitä tämän nuorenparinkinkin pitäisi saada aikaan

Kyllä sanattomaksi vetää, kun ihmisillä ei ole minkäänlaista häpyä nuissa sanomisissaan...... :/

 

Helpottaa kyllä toisaalta paljon, kun lukee näitä palstoja ja voi todeta ettei ole yksin todellakaan näiden tuntemusten kanssa. Meitä lapsettomia kun on kuitenkin paljon (joka 6.pariskunta kärsii) ja tuntemukset menee aika samaa rataa kaikilla. Ihmisiä kun ollaan. Tuttujen ja sukulaisten kyselyt lasten hankinnasta tuntuu suorastaan pelottavilta...niin pelottavilta, että niitä tilanteita alkaa välttämään selkeesti.
Mieli tekisi heittää hanskat tiskiin vaikkei oikein tiedä mitkä hanskat sitä sitten oikein heittäisi tiskiin...
Olispa kivaa kuulla sellasten kokemuksia taas, jotka kamppailleet aikanan samojen asioiden kanssa ja joilla se käärö lopultakin tuli todellisuudeksi!

 

Meillä on ollut tapana että me puhumme asiasta suoraan, niille joille se edes hieman kuuluu. Minun perheeni tietää, samaten lähes kaikki ystävämme. Mieheni perheelle emme ole kertoneet, ovat sen verran iäkkäämpiä etteivät edes varmaan tajuaisi. He joskus kyselevät, mutta eivät pahasti. Meillä siis onni ettei kukaan tuo vauvaansa esille ja totea että "koskas te". Olen ollut hyvin onnellinen siitä että olemme saaneet kerrottua, sillä kyllähän sitä meidänkin suvussa odotellaan kovasti. Mutta tietävätpä tilanteen.

Kaikille rauhallista vuoden loppua ja onnellisempaa uutta vuotta!

 

Mä oon miettinyt monesti, et pitäs kertoo vanhemmille. Mut olen tullut siihen tulokseen, että minä en ainakaan kerro.
Mun omat vanhemmat ovat jo sen verran vanhoja ja varsinkin äiti stressaisi siitä itsensä kipeäksi. Hän vaan huolehtii niin paljon toisista, että oikeasti sairastuu kun murehtii toisten asioita.
Miehen vanhemmille en vain halua kertoa. Miehelle olen sanonut, että jos haluaa kertoa ei se minua haittaa. Mutta se merkitsee siinä tapauksessa sitä, ettei siitä aiheesta sitten ainakaan puhuta. Kun sain keskenmenon, ei sieltä kukaan kysynyt miten voin, tarvitsenko jotain tms...kahdestaan saatiin pärjätä. Joten luulenpa, että tämä lapsettomuus asia luokitellaan samaan "puhumattomat"-asiat kategoriaan.
Ehkä on sitten parempi, ettemme puhu aisasta. Eikä tuo mieskään kovin innoissaan ole ollut asiasta puhumaan. Olen kyllä sanonut miehelle, että ei tämä mikään salaisuus ole. Jos joku kysyy asiallisesti, että miksi ei tule vauvoja voi sen hyvin kertoa ettemme lapsia saa. Itselläni on pari kaveria, jotka tietävät lapsettomuudestamme. Miehelläni ei ole ketään kelle puhua. Tällähetkellä tämä on meistä paras ratkaisu. Katsotaan sitten vuosien saatossa.

 

Kuullostaa NIIN tutulta...
Asia on vaan yksinkertaisesti niin, että ihmiset jotka eivät koskaan ole joutuneet tekemisiin lapsettomuuden kanssa, eivät KERTAKAIKKIAAN osaa ajatella että moisia ongelmia onkaan...

Vanhemmille kertomisessa on puolensa ja puolensa.
Itse kerroin vasta tänä syksynä omilleni.
Appivanhemmat eivät tiedä asiasta mitään, eivätkä tule tietämäänkään. Meille oli parempi että vain muutama luottohenkilö tiesi asiasta.
En jaksaisi joka kerta alkaa selvittämään koko suvulle että taaskaan ei onnistunut.
Nyt kun lokakuussa sitten vihdoinkin tulin raskaaksi, mietin välillä kuullessani kommentteja "johan oli aikakin" jne. miten ajattelemattomia ihmiset ovatkaan...
Jossain tilanteessa on varmasti hyvä jos ihmiset tietävät asiasta, mutta sekään ei välttämättä auta ymmärtämään.

Onnea matkaan kaikille!

 

Tuplana tuli...<br><br>

 

\

Eikä tuo mieskään kovin innoissaan ole ollut asiasta puhumaan. Olen kyllä sanonut miehelle, että ei tämä mikään salaisuus ole. Jos joku kysyy asiallisesti, että miksi ei tule vauvoja voi sen hyvin kertoa ettemme lapsia saa.

Me olemme samoilla linjoilla. Kukaan ei ole vain kysynyt suoraan ja vihjailuihin ei viitsi vastata. Jos meidän lisääntymisemme todella kiinnostaa jotakuta ja asiasta puhutaan seläntakana, niin voisihan sitä meiltäkin kysyä miten asiat oikeasti on.

Välillä käynyt mielessä, että jos alkaisi asiasta avoimesti puhua, niin kuinkahan monta tahattomasti lapsetonta lähipiiristä löytyisikään. Siis sellaista, jotka ovat pitäneet asian salaisuutena.

 

on muuten tosi hipkukka mitä puhuit että paljonko mahtaa olla lähipiirissä mutta siitä ei puhuta!
ja kaikki ajattelee samalla tavalla ja yksikseen..kurjaa...mutta ymmärrettävää.

Huomaa ettätäällä on tosi monta erilailla ajattelevia ja se tekee meistä rikkaita kun olemme mitä olemme...

Jaksamista kaikille ja päät pystyssä, sieltä se vauva tulee kyllä, luotetaan sihen! =)

 

Me ollaan avoimesti puhuttu,sekä minun että miehen vanhemmille sekä lähes kaikki ystävät tietävät lapsettomuudestamme.Toisinaan se on helpottavaa mutta toisinaan toivon etten koskaan olisi avannutkaan suutani.Vaikka asiasta tiedetään niin tökeröiltä kommenteilta ei voi välttyä.Esim. Anopin suusta "Kyllä sie vielä siihen totut ettet voi koskaan saada lapsia,sanon minun sanoneen.Hyvä teidän on kahdestaakin" "kyllä mie tiesin koko ajan että se vika on siussa" Mieheni kaverin suusta (kun kaikki ystäväpariskuntamme odottavat lasta,paitsi minä):"Voi miten siistiä,kaikki saa lapsen samoihin aikoihin,pistetään äijät riviin ni eiköhän se tärppää teilläkin..katotaan kellä on ne parhaimmat siittiöt"
VOI LUOJA! \|O

 

\

Me ollaan avoimesti puhuttu,sekä minun että miehen vanhemmille sekä lähes kaikki ystävät tietävät lapsettomuudestamme.Toisinaan se on helpottavaa mutta toisinaan toivon etten koskaan olisi avannutkaan suutani.Vaikka asiasta tiedetään niin tökeröiltä kommenteilta ei voi välttyä.Esim. Anopin suusta "Kyllä sie vielä siihen totut ettet voi koskaan saada lapsia,sanon minun sanoneen.Hyvä teidän on kahdestaakin" "kyllä mie tiesin koko ajan että se vika on siussa" Mieheni kaverin suusta (kun kaikki ystäväpariskuntamme odottavat lasta,paitsi minä):"Voi miten siistiä,kaikki saa lapsen samoihin aikoihin,pistetään äijät riviin ni eiköhän se tärppää teilläkin..katotaan kellä on ne parhaimmat siittiöt"
VOI LUOJA! \|O

oisit tökänny käkättimeen sitä jätkää, kyllä sen vaimoketta mahtas hävettää jos kuulis!

 

\

Mieheni kaverin suusta (kun kaikki ystäväpariskuntamme odottavat lasta,paitsi minä):"Voi miten siistiä,kaikki saa lapsen samoihin aikoihin,pistetään äijät riviin ni eiköhän se tärppää teilläkin..katotaan kellä on ne parhaimmat siittiöt"
VOI LUOJA! \|O

Jos joku törmää samantapaiseen ääliö kommenttiin, niin kertokaa tällä ihmiselle, että luovutetuista sukusoluista on pulaa. Ja jos hän vain on terve, niin klinikka varmasti mielellään ottaa hänen luovutuksensa vastaan. Ja sinusta on hienoa, että löytyy ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan. Tarjotkaa vaikka vielä klinikan numeroa.
Luulisi jo typerämmänkin alkavan ajattelemaan ajatuksella.