Olen entinen kilpaurheilija (lajina voimistelu) olen harrastukseni 5 vuotiaana aloittanut. Olen tottunut olemaan luontevasti hoitotilanteissa, koska olen aikoinani ollut kilpakausien aikana säännöllisesti (mies)hierojan käsittelyssä. Rentoutua siis osaan. Tutkimuspöytä ei vaan aina tue rentoutumistani. Joissakin tutkimuspöydissä ei ole muuta kuin nilkoille tuet. Ongelmana on se, että jalkani ovat niin yliavautuvat (kiitos harrastukseni) että kun avaan jalkani ja rentoudun, ovat molempien sääreni ulkosyrjät helposti tutkimuspöydällä. Viimeksi ollessani gynellä ystävällinen gyne huomasi tilanteeni ja sain nojata toisella jalallani häneen. Minä tarvitsisin ehdottomasti sellaisen tutkimuspöydän joka tukisi myös polviani.. Sellaisiakin löytyy..
Lääkäreistä sanoisin sen, että osa lääkäreistä on aivan liian hätäisiä, he tutkivat potilaita jopa silloin kun potilas ei ole vielä tutkimusasennossa.. Minua on esim. ultrattu niin, että selkäni ei vielä nojannut tutkimuspöytään, kun ultraäänianturi oli jo sisälläni. Kun sitten varovasti laitoin selkäni tutkimuspöydälle, olikin anturi aivan väärässä asennossa sisälläni ja lääkärin piti se ottaa pois ja aloittaa koko homma alusta. Vahinkoja toki sattuu, mutta tämä ei ollut miellyttävä kokemus. Tämä asia oli lisäksi jotenkin tabu-juttu. Lääkärihän ei saa tehdä virheitä. Tämä lääkäri ei pyytänyt minulta anteeksi ko. asiaa vaikka mielestäni se hyviin tapoihin kuuluisikin. Musiikkiakin harrastavana sanon aina oppilailleni, että musiikki alkaa hiljaisuudesta.. Samoin voisin sanoa gynekologeiksi erikoistuville lääkäreille, että tutkimus alkaa tutkimusasennosta. Jos on teknisten laitteiden kanssa epäselvyyksiä.. niin sitten on vielä epäselvyyksiä sisätutkimustenkin teosta..
Itse olen niin vanha nainen, että mennessäni ekaa kertaa gynelle ei ollut vielä uä-antureita yleisesti gynekologien käytössä. Niinpä opin sen, että taitava gynekologi pystyi sisätutkimuksen avulla selvittämään asioita. Tänään asia ei enää ole itsestäänselvästi niin. Ehkä sisätutkimus on osittain tietysti menettänyt merkitystään, mutta tuntuu oudolta että isohkoa munasarjakystaa ei pystytä sisätutkimuksella löytämään. Tämäkin asia tuntuu olevan tabu. Tämmöistä asiaa ei saa julkisella puolella ainakaan ääneen sanoa.. kaikki lääkärit kun ovat niin hyviä.. Kuitenkin niitäkin taitavia lääkäreitä vielä löytyy, jotka tämän asian osaavat!! Lääkärit ovat erilaisia niin kuin me ihmisetkin. Joku lääkäri voi olla huono tekemään tutkimuksia, mutta osaa sitten antaa tietoa potilaalleen, joskus tämäkin on tärkeä näkökanta. Itse minun on vaikea ymmärtää sitä, että miksi jotkut lääkärit (yleensä nuorehkot, kokemattomat) ovat jotenkin niin täydellisen oloisia. Eikö kaikki oppiminen ja kehittyminen ala siitä, että tunnustaa omat puutteensa ja vajavaisuutensa ja siten pystyy kehittymään ammatissaan eteenpäin.
Erikoislääkäriksi koulutus vie kauan aikaa. Lisäksi useat tekevät samanaikaisesti vielä väitöskirjaa. Väitöskirja voi olla välttämätön jopa työpaikan saannin kannalta. Silloin usea lääkäri onkin valmis tohtori ennen oman erikoiskoulutuksena päättymistä. Naisilla saattaa lisäksi olla vielä huoli perheestä ja lapsista. Tuntuu, että kaikki asiat samaan aikaan tuottavat osalle lääkäreistä suunnatonta stressiä yöpäivystyksineen ym. Tämä valitettavasti heijastuu osalla lääkäreistä myös potilastyöhön. Oma epävarmuus ja paineet erikoistumisesta sekä opinnoista ja esim. yötyö aiheuttavat huonoja yöunia ja sen, että liikuntaa ei jakseta harrastaa ja ylipaino lisääntyy. Lääkäriksi opiskelevien ja erikoistuvien ja lisäksi jo ammatissa toimivien pitäisi ehdottomasti saada ohjausta myös omasta itsensä huolehtimisesta.
Oma mieheni on lääkäri, joka ei ole enää julkisen puolen lääkärin virassa. Yövuorojen ja päivystyksien jäätyä pois mieheni elämänlaatu korjaantui huomattavasti mm. ylipaino väheni. Viimeisin ongelma, jonka mieheni kertoi työskennellessän vielä julkisessa terveydenhuollossa oli se, että lääkärien ja sairaanhoitajien työnjaot eivät enää olleet selkeät eri toimipisteissä. Joissakin toimipisteessä hoitaja oli kieltäytynyt tekemästä jotakin valmistelutyötä ja ilmoittanut, että se kuuluu lääkärin tehdä ja toisessa taas hoitaja ihan automaattisesti teki samat työt. Itse en koskaan ilmoita lääkärissä käydessäni, että mieheni on lääkäri.