Huolestunut
Hei!
Oli pakko kirjoittaa ja kysyä mielipidettänne tähän asiaan rakkaat kanssasisaret...
Miten huolestuttavana pidätte sitä, etten saa miehen kans orgasmia koskaan enkä juuri naisenkaan (olen siis bi) ...
Nuolemalla se on ollut niin hemmetin monta kertaa tosi Lähellä, ja siitä tykkään kamalasti (kukapa nainen ei)
mut siltikään en sitä saa, jään ilman laukeamista.
Aiemmin tämä ei ole ollut niin suuri asia minulle, en ole pitäny niin tärkeänä, tärkeämpää ollut kumppanin tyydyttäminen, josta nautin ihan yhtä paljon kuin että ite saisin orgasmin.. Ja tavallaan saankin orkun kun nuolen toista jne.
Mut nyt on kyllä jo alkanu suoraan sanoen Vituttaa, varsinkin, kun oon aina ajatellu, että kyllä se viel joskus tulee jne. mut kun ei näytä tulevan, vaik kuin yrittäis ja haluis saada sen, ja kumppaneitanikaan en voi syyttää tästä, sen verran ovat antautuneet tyydyttämiseeni..
Ja viel se, kun toinen niin kovasti haluais mun saavan ja tekee kaikkensa, enkä sittenkään saa, niin se tuntuu itestänikin todella pahalta, siis sen toisen puolesta. Hän on pettynyt ja itekin olen todella pettynyt, luonnollisesti. Vaikken ikinä oo toista syytellytkään asiasta.
Olen kyl yrittäny kertoa toiselle mistä pidän, miten tehdä ja mistä kohtaa jne kysyttäessä, oma-aloitteisesti se on kyllä vaikeaa..
Jotenki tiedostan tän ongelman omakseni, toisesta riippumattomaksi, perimmäisin syy tähän löytyy sieltä tärkeimmästä elimestä, pääkopasta, aivoistani.
Ja olen kovasti yrittänyt tehdä asialle jotain, pohdiskella mahdollisia syitä ja niin edespäin... ja tiedänkin, että mulla ongelman ydin on ns. Tunne-elämän asiat:
lapsesta saakka ollut huono itsetunto, en arvosta itseäni tarpeeksi, rikkinäinen lapsuus, paljon selvittämättömiä, keskeneräisiä traumoja varhais- ja nuoruusvuosilta jne. Mahdollinen insesti-epäilykin.
Joten ei kai tätä kovasti ihmetellä tarvi etten pysty saamaan sitä toisen ihmisen läsnäollessa. Lisäksi olen aina ollut ns. jännittäjätyyppi, en vaan kykene rentoutuun niinku pitäs tässäki asiassa.
Ehkä en luota toiseen sittenkään tarpeeksi..?
Tai tunne toista tarpeeksi hyvin..?
Pelkään alitajuisesti jotain..?
Pelkäänkin. Olen sitä monesti mietiskelly ja oivaltanu, että pelkään heittäytyä täysillä tunteiden ja nautintojen vietäväksi..jostain syystä. Pelkään näyttää sen puolen itsestäni, kaiken sen herkkyyteni ja haavoittuvaisuuteni mitä laukeamisen hetkellä tapahtuu, ihminenhän on silloin kaikista avoimimmillaan ja herkimmillään.
Enkä uskalla jostain syystä näyttää sitä puolta toiselle.
En kyllä tiedä miksi..
Niin monta kertaa olen ollut NIIN lähellä sitä Hetkeä, mutta aina just viime hetkellä, kun sen olisi pitänyt tapahtua, olen jotenkin vetäytynyt takaisin kuoreeni, piiloon siltä.
Alitajuisesti.
En ole jostain käsittämättömästä syystä tahtonut suoda sitä nautintoa itselleni tai sille toiselle, olen halunnut kieltää sen aiempina vuosina etenkin juuri siltä toiselta, jotta hän ei näkisi sitä puolta itsestäni, sitä herkkää, kaunista tunnetilaa, minkä orgasmin hetkellä näkee, aistii toisessa..
En tiedä puhunko ihan hulluja tai olenko mielestänne täysin kummajainen...mutta näin kuvailisin tätä asiaa sanoilla pitkään asiaa tutkittuani itekseni, muutoin en osaa.
Viime aikoina olen jopa miettinyt meneväni jollekin seksiterapeutille tms. ammatti-ihmisen juttusille, mutta se tuntuu olevan mulle jostain syystä todella Vaikea asia..
Siksipä oon pitkittänyt sellaselle menemistä, koska olen itekseni halunnut ensin yrittää selvittää tätä mysteeriä siinä kuitenkaan onnistumatta.
Tuntuu vain jotenki, etten taatusti millään uskaltaisi puhua siellä yhtään mitään.. Yleensäkin nää sexiasiat on ollu mulle aina sellanen tabu, kielletty vaikee puheenaihe, mistä en oo kyenny puhumaan juuri kelleen, tai ainakaan vakavasti. Huumorillahan sitä tulee heitettyä vaik mitä irstastakin juttua ilmoille ja sit makeat naurut siihen päälle, mut että pitäs puhua kerrankin vakavasti asioista.. tuntuu lähestulkoon mahdottomalta yhtälöltä mun kohdallani.
Kuten moni varmasti huomaa, pystyn hämmästyttävänkin hyvin kuvailemaan tuntojani ja kertomaan tästäkin aiheesta näin kirjoittamalla, olen aina ollutkin lahjakas tässä, mutta puhuminen onkin sit sitäki vaikeempaa mulle, ollu aina näistä asioista.
Mikä tässä eniten ihmetyttää itseänikin on se, että satun vieläpä olemaan erittäin eroottinen ja sexistä pitävä/kiinnostunut hieman päälle 3-kymppinen nainen.
Siksipä tämä probleema on jotenki aivan käsittämätön ilmiö elämässäni ja todella vaikea Hyväksyä..
Mieleltäni olen myös aika estoton sexin suhteen ja kokeilunhaluinen, siis tällä tarkoitan lähinnä sitä, että olen kiinnostunut monenlaisesta jutusta ja sisällä päässäni olen jo montaa asiaa kokeillutkin ja haluan yhä kokea..
Käytännössä se vaan ei olekaan ihan yhtä helppoa ja sitten kun päästään itse asiaan ja on aivan ihanaa kaikin puolin ja olisi pian se hetki, että olisi Hekuman hetki niin.....
Tulipas tästä pitkä selostus.. piti vaan muutamalla sanalla kertoilla ja täs sitä taas ollaan..
Mutta halusin kuvailla mahd. perusteellisesti tätä, jotta voisitte kukin tahollanne pohtia kertomaani ja jakaa mulle mielipiteitänne asiasta.. kaikki asialliset kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!!!
Mitä te tekisitte minuna???
Kiitos niistä jo etukäteen kaikille vastaamaan vaivautuville
Toivon, että joku viisas, fiksu ja kokenut voisi mua yrittää auttaa tässä ikävässä ongelmassani, jotta mäkin saisin edes joku päivä Kokea sen Taivaallisen Tunteen...
Syksyä kaikille!
ps. yx olennainen seikka piti viel kertomani, että yksin ollessa pystyn sen saamaan (en kyllä aina kovinkaan helposti silloinkaan) masturboidessani tai sanotaanko arkisesti vaan runkatessa
Joten ilmeisesti elimellistä vikaa ei kai pitäisi sit olla..?
Oli pakko kirjoittaa ja kysyä mielipidettänne tähän asiaan rakkaat kanssasisaret...
Miten huolestuttavana pidätte sitä, etten saa miehen kans orgasmia koskaan enkä juuri naisenkaan (olen siis bi) ...
Nuolemalla se on ollut niin hemmetin monta kertaa tosi Lähellä, ja siitä tykkään kamalasti (kukapa nainen ei)
mut siltikään en sitä saa, jään ilman laukeamista.
Aiemmin tämä ei ole ollut niin suuri asia minulle, en ole pitäny niin tärkeänä, tärkeämpää ollut kumppanin tyydyttäminen, josta nautin ihan yhtä paljon kuin että ite saisin orgasmin.. Ja tavallaan saankin orkun kun nuolen toista jne.
Mut nyt on kyllä jo alkanu suoraan sanoen Vituttaa, varsinkin, kun oon aina ajatellu, että kyllä se viel joskus tulee jne. mut kun ei näytä tulevan, vaik kuin yrittäis ja haluis saada sen, ja kumppaneitanikaan en voi syyttää tästä, sen verran ovat antautuneet tyydyttämiseeni..
Ja viel se, kun toinen niin kovasti haluais mun saavan ja tekee kaikkensa, enkä sittenkään saa, niin se tuntuu itestänikin todella pahalta, siis sen toisen puolesta. Hän on pettynyt ja itekin olen todella pettynyt, luonnollisesti. Vaikken ikinä oo toista syytellytkään asiasta.
Olen kyl yrittäny kertoa toiselle mistä pidän, miten tehdä ja mistä kohtaa jne kysyttäessä, oma-aloitteisesti se on kyllä vaikeaa..
Jotenki tiedostan tän ongelman omakseni, toisesta riippumattomaksi, perimmäisin syy tähän löytyy sieltä tärkeimmästä elimestä, pääkopasta, aivoistani.
Ja olen kovasti yrittänyt tehdä asialle jotain, pohdiskella mahdollisia syitä ja niin edespäin... ja tiedänkin, että mulla ongelman ydin on ns. Tunne-elämän asiat:
lapsesta saakka ollut huono itsetunto, en arvosta itseäni tarpeeksi, rikkinäinen lapsuus, paljon selvittämättömiä, keskeneräisiä traumoja varhais- ja nuoruusvuosilta jne. Mahdollinen insesti-epäilykin.
Joten ei kai tätä kovasti ihmetellä tarvi etten pysty saamaan sitä toisen ihmisen läsnäollessa. Lisäksi olen aina ollut ns. jännittäjätyyppi, en vaan kykene rentoutuun niinku pitäs tässäki asiassa.
Ehkä en luota toiseen sittenkään tarpeeksi..?
Tai tunne toista tarpeeksi hyvin..?
Pelkään alitajuisesti jotain..?
Pelkäänkin. Olen sitä monesti mietiskelly ja oivaltanu, että pelkään heittäytyä täysillä tunteiden ja nautintojen vietäväksi..jostain syystä. Pelkään näyttää sen puolen itsestäni, kaiken sen herkkyyteni ja haavoittuvaisuuteni mitä laukeamisen hetkellä tapahtuu, ihminenhän on silloin kaikista avoimimmillaan ja herkimmillään.
Enkä uskalla jostain syystä näyttää sitä puolta toiselle.
En kyllä tiedä miksi..
Niin monta kertaa olen ollut NIIN lähellä sitä Hetkeä, mutta aina just viime hetkellä, kun sen olisi pitänyt tapahtua, olen jotenkin vetäytynyt takaisin kuoreeni, piiloon siltä.
Alitajuisesti.
En ole jostain käsittämättömästä syystä tahtonut suoda sitä nautintoa itselleni tai sille toiselle, olen halunnut kieltää sen aiempina vuosina etenkin juuri siltä toiselta, jotta hän ei näkisi sitä puolta itsestäni, sitä herkkää, kaunista tunnetilaa, minkä orgasmin hetkellä näkee, aistii toisessa..
En tiedä puhunko ihan hulluja tai olenko mielestänne täysin kummajainen...mutta näin kuvailisin tätä asiaa sanoilla pitkään asiaa tutkittuani itekseni, muutoin en osaa.
Viime aikoina olen jopa miettinyt meneväni jollekin seksiterapeutille tms. ammatti-ihmisen juttusille, mutta se tuntuu olevan mulle jostain syystä todella Vaikea asia..
Siksipä oon pitkittänyt sellaselle menemistä, koska olen itekseni halunnut ensin yrittää selvittää tätä mysteeriä siinä kuitenkaan onnistumatta.
Tuntuu vain jotenki, etten taatusti millään uskaltaisi puhua siellä yhtään mitään.. Yleensäkin nää sexiasiat on ollu mulle aina sellanen tabu, kielletty vaikee puheenaihe, mistä en oo kyenny puhumaan juuri kelleen, tai ainakaan vakavasti. Huumorillahan sitä tulee heitettyä vaik mitä irstastakin juttua ilmoille ja sit makeat naurut siihen päälle, mut että pitäs puhua kerrankin vakavasti asioista.. tuntuu lähestulkoon mahdottomalta yhtälöltä mun kohdallani.
Kuten moni varmasti huomaa, pystyn hämmästyttävänkin hyvin kuvailemaan tuntojani ja kertomaan tästäkin aiheesta näin kirjoittamalla, olen aina ollutkin lahjakas tässä, mutta puhuminen onkin sit sitäki vaikeempaa mulle, ollu aina näistä asioista.
Mikä tässä eniten ihmetyttää itseänikin on se, että satun vieläpä olemaan erittäin eroottinen ja sexistä pitävä/kiinnostunut hieman päälle 3-kymppinen nainen.
Siksipä tämä probleema on jotenki aivan käsittämätön ilmiö elämässäni ja todella vaikea Hyväksyä..
Mieleltäni olen myös aika estoton sexin suhteen ja kokeilunhaluinen, siis tällä tarkoitan lähinnä sitä, että olen kiinnostunut monenlaisesta jutusta ja sisällä päässäni olen jo montaa asiaa kokeillutkin ja haluan yhä kokea..
Käytännössä se vaan ei olekaan ihan yhtä helppoa ja sitten kun päästään itse asiaan ja on aivan ihanaa kaikin puolin ja olisi pian se hetki, että olisi Hekuman hetki niin.....
Tulipas tästä pitkä selostus.. piti vaan muutamalla sanalla kertoilla ja täs sitä taas ollaan..
Mutta halusin kuvailla mahd. perusteellisesti tätä, jotta voisitte kukin tahollanne pohtia kertomaani ja jakaa mulle mielipiteitänne asiasta.. kaikki asialliset kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!!!
Mitä te tekisitte minuna???
Kiitos niistä jo etukäteen kaikille vastaamaan vaivautuville
Toivon, että joku viisas, fiksu ja kokenut voisi mua yrittää auttaa tässä ikävässä ongelmassani, jotta mäkin saisin edes joku päivä Kokea sen Taivaallisen Tunteen...
Syksyä kaikille!
ps. yx olennainen seikka piti viel kertomani, että yksin ollessa pystyn sen saamaan (en kyllä aina kovinkaan helposti silloinkaan) masturboidessani tai sanotaanko arkisesti vaan runkatessa
Joten ilmeisesti elimellistä vikaa ei kai pitäisi sit olla..?