Oppiiko veden lähettyvillä elämään? (erityisesti te, jotka pelänneet ennen vettä, mutta asutte nyt vesistön lähellä)

["jossu"]

tontin osto ajankohtainen. hyvä tontti tiedossa: sopiva koko, lyhyt matka kouluun, sopiva matka töihin, palvelut hyvin saatavilla jne. ainoa miinus on joki, joka virtaa 400m päässä tontista. olen itse kasvanut lähellä jokea, mutta nyt lasten saannin myötä olen tullut aivan hysteeriseksi tuon veden kanssa mietin, oppisiko sitä elämään "joen kanssa" myös nyt, kun on omia lapsia, vai olisinko koko loppu elämäni sydän syrjällä peläten, hukkuuko joku sinne. koulu on myös aivan joen rannalla, mutta siinä erikseen aidattu välituntipiha. ja eipä sitä koululaisia muutenkaan pysty niin vahtimaan jokaista askelta, missä menevät jne, mutta pelottaa, jos joku pikkuisista karkaisi pihalta.. tietenkin pienten kanssa olisi aina joku pihalla, mutta sitten semmosest isommat pienet, jotka voi jo olla hetken yksikseen. tai voihan sitä tulla joku aivan inhimillinen juttu, miten joku jää vähäksi aikaa ulos ilman valvontaa, karkaa sisältä tms... olen ihan jumissa tämän asian kanssa, kun tontti olisi oikeasti hyvä kaikin puolin, mutta vain tuo joki-asia on, mikä pistää itsellä vastaan.

 

["jossu"]

..

 

[tytönjapoikienmamma]

Älkää ehdoin tahdoin muuttako veden äärelle, tämä olisi mun mielipide.

 

["jossu"]

muita?

 

["vieras"]

Kyllä oppii. Uimaranta 200m päässä. Ei ole vaikuttanut elämisemme laatuun sen enempää kuin se, että asuimme ennen tontilla, missä ei vettä ollut. Kolme vuotta tässä ollaan oltu ja ihan hyvillä mielin. tuhansia taloja sijaitsee vesien äärellä ja aniharvoin niiihin lapsia hukkuu, joten siitä voi päätellä, että kyllä niiden vesistöjen kanssa voi elää ja niihin lapsetkin sopeutuu. Poikkeuksia toki on, mutta enemmän lapsia hukkuu rantareissuilla uimaan kesäisin, vaikka asuisivat miten kaukana vesistöistä. Meillä on ainakin jo 4 vuotiaasta painotettu mieleen, että ikinä rannalle ei ilman vanhempia, ja kerrottu miten vaarallista vesi on, syvää ja että sieltä on mahdoton päästä pois jos sinne joutuu, joten lähelle ei saa mennä. kaukaa voi toki katsella miten kaunis järvi on, mutte koskaan ei ole asiaa yksin sinne.. lapsi muistaa aina joka kerta rannan ohi mennessä ottaa asian puheeksi itsekin ja toteaa, että vesi on syvää ,muistuttaen että kuljteaan hitaasti yhdessä, ettei tule vahinkoja veden vaarallisuus on aihe joka häntä kovasti kiinnostaa keskusteluissa ja mielestäni siitä pitääkin puhua ja usein, että lapsi aina muistaa ne varoitukset.

 

["jossu"]

tuota minäkin oon miettiny, että harvemmin kuuluu, että lapset, jotka asuu lähellä vettä, olisivat sinne hukkuneet. ja vaaran paikkoja on paljon muitakin, esim. tiet.. järjellä siis tiedän, ettei todennäköisyys onnettomuuteen ole kovinkaan suuri tai yhtään suurempi kuin silloin, jos asuisi aivan vedettömällä paikalla, mutta miten saada oma ajatus muuttumaan, miten saada tämä tyhmä vesihysteria pois päältä itseltä?

 

["jossu"]

tuota tonttia puoltaa vielä se, että saisimme tontin hinnan liittymineen suhteellisen edullisesti. en usko, että täältä paikkakunnalta löytyisi kovin monta tuon hintaista tonttia.. vaikeaa :/

 

["jossu"]

huhuilen vielä

 

["vieras"]

kyllä mä suosittelen sen tontin ottamista. kaikkeen tottuu kun elää ympäristössä missä joutuu opettamaan lapsille niitä vaaranpaikkoja ja valistamaan. Yleensähän ne hukkumatapaukset tulee odottamatta, lapsille jotka ovat mummolassa, uimarannalla, käymässä jossain missä onkin vettä poikkeuksena kotiympäristöön. lapset oppivat varomaan kun elävät päivittäin asian kanssa. samoin kuin vilkkaasti liikennöidyissä kaupungeissa lapset oppivat säännöt, mutta joku maalta tuleva on ihan puulla päähän lyöty kun joutuisi pärjäämään sellaisessa ympäristössä yhtäkkiä. Sensijaan ne jotka eivät joudu vettä varomaan, eivät ehkä opikaan, ja hukkuvat kun joutuvat ensikosketuksiin veden kanssa, eikä osaakaan toimia. Minä en hetkeäkään esimerkiksi usko, että lapseni hukkuisivat lähijärveen. Vanhempien valvova silmä on tärkein pienten kanssa, koskaan ei yksin ulos ja mielellään kotipihaan aitaus, estämään karkureissut koululaisille toimii jo puhe jos viitsii valistaa ja neuvoa, aina vaan uudelleen ja uudelleen

 

["jossu"]

kiitos kannustavista kommenteista. täytyy lähteä nukkumaan ja toivoa, että aamulla tai viimeistään ensi viikolla olisi hivenen viisaampi ja varmempi.

 

[Touhuäiti]

Oppii kyllä. Ja kun lapselle tekee selväksi sen "veden kunnioittamisen" (meilläkin joki vieressä) ja sen ettei ilman aikuista sinne saa mennä mut toki sitten se et uimataidon opettaminen myös olis tärkeää, veteen totuttaminen (ajan takaa sitä ettei vedestä tule niin kiinnostava ja kielletty et pitäisi ihan karata yksin sinne), on tärkeää. Sellainen sopiva sekoitus molempia, tietty pelko/kunnioitus mut kuitenkin tutustuttaa siihen veteen. Ei sitä vettä voi pelätä kuitenkaan koko elämää.

 

["jossu"]

sitä olemme myös miettineet, että omat lapset kai oppisivatkin asian, veden vaaran, mutta miten sitten niiden vieraiden lasten kanssa... toisaalta ei mahdolliselle tontillemme näy joki, on peltoa ja metsää näköesteenä, että ei sitä ihan pienet edes huomaa. ja eipä sitä voi ottaa kontolleen vastuuta toisten lapsista ja sen mukaan valita asuinpaikkaa. suurin huoli taitaa meillä olla se, pystynkö itse elämään ns. normaalia elämää, kun tiedän veden lähellä olon, vai olenko hermorauniona ensimmäisen vuoden asumisen jälkeen... :/

 

["vieras"]

Oppii kyllä. Ja kun lapselle tekee selväksi sen "veden kunnioittamisen" (meilläkin joki vieressä) ja sen ettei ilman aikuista sinne saa mennä mut toki sitten se et uimataidon opettaminen myös olis tärkeää, veteen totuttaminen (ajan takaa sitä ettei vedestä tule niin kiinnostava ja kielletty et pitäisi ihan karata yksin sinne), on tärkeää. Sellainen sopiva sekoitus molempia, tietty pelko/kunnioitus mut kuitenkin tutustuttaa siihen veteen. Ei sitä vettä voi pelätä kuitenkaan koko elämää.

näinpä. meilläkin lapse rakastavat uimista. Mutta tietävät myös veden vaarat. Sopiva sekoitus molempia, ettei liikaa kammoakaan vettä kohtaan, koska onhan vesi myös ihana elementti Aina olen painottanut, että vain uimarannalla voi uida, joki on liian syvä ja voi viedä virta mennessään. olen siis realistisesti asian jo nelivuotiaalle kertonut, että kaikki vedet eivät ole tarkoitettu uimiseen. Että syvät vedet ovat laivoja varten kuten meillä kanava tuossa vieressä. Silti olen aina muistanut lisätä, että miten kaunis se vesi on ja sitä on kiva katsella, että ei se mikään mörkö saa kuitenkaan olla. Uimapaikat on taas asia erikseen, niissä on turvallista tietyin säännöin uida. tuo mainitsemani lähiranta esimerkiksi, sinne mennään yhdessä aina ja olen opettanut, ettei koskaan yksin. Silti rannalla ollessa annan lapsen uida ihan vapaasti seisoen itse jalkoja myöten vedessä vahtien. meillä siis lapset muistaa hyvin sen, ettei rantaan ilman vanhempia. Mutta rannalla vanhempien kanssa on ihan turvallista ja mukavaa. Olen ajatellut,että pahin vaihe alkaa ehkä olemaan sitten kun lapset ovat noin 10v. uskovat ja kuvittelevat, että omat kyvyt ovat niin hyvät, että vanhempien varoitukset eivät enää paina mielessä. Mutta no onneksi siihen on vielä vuosia, ja vielä kelpaa vanhempien läsnäolo uintireissuilla

 

["jossu"]

kyselen vielä teiltä, jotka asutte suhteellisen lähellä vesistöä, oletteko aiemmin pelänneet vettä lasten kanssa? tai mietityttikö muutto veden läheisyyteen?

 

["alma"]

Meillä on merenrantatontti ja meri siis tosiaan talosta alle 100 metrin päässä. Mä en ole oikeastaan ikinä osannut pelätä, kun taloomme muutettiin niin esikoinen ei ollut vielä kävely-iässä, joten pienestä pitäen totuteltiin veteen ja opeteltiin, että yksin ei saa mennä lähelle merta. Nyt vanhin lapsista on 11 ja ikinä ei ole kenenkään kolmen kanssa tullut mitään läheltä piti-tilanteita. Tietysti ollaan oltu varovaisia ja esim. jos rannassa ollaan leikitty niin aikuinen tietty mukaan, mutta en mä nyt näe, että lapsille, jotka on veden läheisyyteen tottunut, tulisi mitään suunnattomia vaaratilanteita. Ennemmin niille, joille vesi on vieras ja kiinnostava elementti.

 

["jossu"]

odottelin sitä valaistumista asiassa ja keskellä yötä kun heräsin, tuntui vaan, että kyllä me se tontti ostetaan.. henkimaailman juttuja no ei..

 

["vieras"]

[QUOTE="jossu";23811955]kyselen vielä teiltä, jotka asutte suhteellisen lähellä vesistöä, oletteko aiemmin pelänneet vettä lasten kanssa? tai mietityttikö muutto veden läheisyyteen?[/QUOTE]

Olen aina suhtautunut veteen suunnilleen samallatavoin omasta lapsuudesta asti. En ole liikaa pelännyt, mutta olen myös tiedostanut vaaran. En mitenkään hysteerisesti ole koskaan vettä pelännyt kun sain omia lapsiakaan. Aina olen ajatellut, että valvomalla heitä pystyn välttämään aika paljon jo onnettomuuksia. Ennen vedenäärelle muuttamista uitiin usein ja onhan meillä käsemökki rannalla, jonne on aina lähdetty pelottomin mielin, lapsia vaan täytyy valvoa. Isommat ymmärtävät veden vaarat kun niinstä puhutaan, ainakin meillä. Ei ole mietityttänyt muutto veden läheisyyteen, olen ollut vaan onnellinen, että uimaranta on niin lähellä.