Opiskelu vai lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viimenen aika
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viimenen aika

Vieras
Olen 38 vuotta ja sinkku. Tahtosin lapsettomuushoidoilla lapsen, pitkissä parisuhteissa olleena niin lasta ei ole kuulunut. Mutta myös opiskelu kiinnostaa, AMK. Keväällä olisi haku kouluun

Onko liikaa yhdistää nämä molemmat, jos pääsen kouluun niin voin siirtää menoa vuodella, eikö?

Tukiverkostoa löytyy läheltä, se ei ole ongelma.

Kertokaa on tyhmää haaveilla näin
 
Jos haluat lapsen niin eihän tuossa ole mitään epäselvää. Lapsen "tekeminen" ensisijaiseksi ja koulun käyt nyt tai sitten myöhemmin jos niiden kahden yhdistäminen ei onnistu.
 
Minkätyyppinen tuo opiskelu olisi? Montako vuotta? Jos et mene opiskelemaan, onko sinulla ammatti ja työpaikka? Ikää sinulla on sen verran, että lasta voi olla riski siirtää myöhemmäksi. Toisaalta lapsen elättäminen ilman toista aikuista on helpompaa, jos on ammatti ja työ. Opiskelu lapsen kanssa on yllättävän rahatonta puuhaa.
 
Vakkarityö, samassa paikassa 15vuotta. Koulu kestäis 3-4 vuotta, työn ohessa olis tai sit kokopäivästä, en ole vielä päättänyt kumpaan haen. Olisi tätä työtä tukeva opiskelu


[QUOTE="opiskelu";30650779]Minkätyyppinen tuo opiskelu olisi? Montako vuotta? Jos et mene opiskelemaan, onko sinulla ammatti ja työpaikka? Ikää sinulla on sen verran, että lasta voi olla riski siirtää myöhemmäksi. Toisaalta lapsen elättäminen ilman toista aikuista on helpompaa, jos on ammatti ja työ. Opiskelu lapsen kanssa on yllättävän rahatonta puuhaa.[/QUOTE]
 
Itse en jättäisi tuossa tilanteessa työpaikkaa. Jos tuet raskaaksi, niin taloudellinen turva rauhoittaa. Jos raskausaikana on ongelmia, niin saat palkallista sairauslomaa. Äitiyspäivärahat ovat paremmat, kun ne lasketaan työtulosta. Äitiysloman alku on ehkä palkallista, jos sinulla on työpaikka.

Työn ohessa opiskelua voisin harkita, koska raskauden alkamisesta ei ole takeita. Jos lasta ei kuulukaan, niin onpa ainakin toinen haave toteutumassa. Jos raskaus toteutuu, niin tilannetta voi katsoa uusiksi.
 
Jos tollasta täytyy edes harkita ei lasta halua oikeasti.

Höpö höpö. Ei ennen raskautta tarvitse 100% varma ollakaan. Ihan fiksua pohtia asioita kuten ap.

Ap:lle sanoisin, että itse tekisin lapsen ja aloittaisin opinnot sitten kun lapsi on n. parivuotias. Aika monella opiskelijalla on lapsia, ja paremminhan opinnot joustavat kuin työ, esim. jos lapsi sairastelee tms.
 
On sullakin elämä...yleensä kaikki on jo töissä tossa iässä ja lapset tehtynä.

Oletko ihan idiootti ja lukutaidoton. Ap:han kertoi tuossa yhdessä viestissä, että hänellä on vakituinen työpaikka. Kannattaa lukea vähän muutakin kuin pelkkä aloitusviesti, varsinkin jos tarkoituksena on päteä ja vittuilla. Vituiksi meni sun pään aukomiset.

Suuren luokan idiootin susta tekee se, että et tajua ettei kaikki saa lapsia sormia napsauttamalla. Ap:han kertoi ettei ole pitkissä parisuhteissa lasta kuulunut. Normaalilla järjellä varustettu ihminen osaa tästä päätellä jotakin. Sulta ei voi kyllä suurta päättelykykyä odottaa.
 
Vielä ehtii. Yksi tuttu oli lapseton eikä ollut saanut lapsia, vaikka oli ollut pari pitkää parisuhdetta. Sitten yli 40-vuotiaana hän tuli yllättäen raskaaksi (ilman hoitoja tai miehen vaihtamista) ja ehtipä tulla raskaaksi vielä toisenkin kerran.
 
Ikä alkaa rajoittaa lapsensaantia eli se ekana, jos oikeasti lapsen haluaa. Sen sijaan minä unohtaisin koko opiskelun. Olen ollut vaativissa töissä ja vaikka mitä stressiä, mutta ylivoimaisesti pahin pieni lahkeessa roikkuva lapsi ja sitten pitäisi lukea opintojuttuja ja tehdä tehtäviä. Plus että lapsi sairastelee ja olet usein poissa töistä ja koulusta. Lapsi vaatii aikaa eikä pelkkää hoitoon viemistä työpäivänkin jälkeen. Opiskelu + työ yhdessä + lapsi? Huh huh, siinä ei äiti ole kovin paljon läsnä.

Minulle sanoi lääkäri jokin aika sitten, että 50% yli 38 vuotiaista ei enää raskaudu. Tuossa vaiheessa hedelmällisyys laskee oikeasti, tietty on ne ihmeet jotka saavat lapsia vaikka 45 vuotiaana.
 
Jos haluat lapsen, se menisi minulla kaiken edelle tuossa iässä. Jos opiskelu ei vie työpaikkaa (on siis monimuoto), laittaisin hakupaperit menemään. Jos opiskelu on kokoaikaista, keskittyisin työhön ja lapseen.
 
Jos tollasta täytyy edes harkita ei lasta halua oikeasti.

Joo näin on. Ainoa oikea tapa tehdä lapsia on tehdä ne täysin asiaa harkitsematta ja miettimättä lainkaan, miten lapsen kanssa tulee selviytymään.

Ei ihme, että suomalaiset kansana tymistyvät kokoajan, kun kaikki idiootit hetken mielijohteesta puskevat lapsen maailmaan, eivätkä sitten kykene sitä lasta kunnolla kasvattamaan.
 
Ihan hyvin ne asiat voi yhdistää, mulla kaksi "pientä" lasta 2 ja 4 vuotiaat, käyn osa-aikatyössä ja opiskelen täyspäiväisesti aikuispuolella toista amk tutkintoa. Kolmas lapsi on ollut harkinnassa, opiskelut ei ole sen esteenä, sillä on mahdollista opiskella "omaan" tahtiin kotona. Ai niin, lisäksi harrastan eli "omaankin" aikaan löytyy aikaa.
 

Yhteistyössä