Opiskelen yliopistossa ja kyllä monen vanhemmat vaan on "ei-taviksia"

[jenniee]

Kaikilla on periaatteessa samat mahdollisuudet opiskella, joo. Mutta väistämättä toiset syntyy enemmän ns. kultalusikka suussa. Mun opiskelukavereilla on ihan kiva elämä, kun monen vanhemmat on ostaneet lapselleen oman asunnon (!) opiskelupaikkakunnalta, antavat "tukirahaa" joka kuukausi ja kustantavat sitten loma-aikoina jopa kaukomatkoja. IHAN OIKEASTI. En tiennyt, että tämä on niin yleistä, mutta kyllä on ainakin mun alalla. Monen vanhemmat on lääkäreitä tai lakimiehiä. Ei tartte monien raataa töissä opiskelun ohessa.

 

[ööh]

Niin? Onko se jotenkin väärin, jos vanhemmat ovat hyvätuloisia ja haluavat auttaa lastaan?

 

[Lex]

No on kai se selvä, että motivaatio opiskeluun on korkeammalla jos kohtuullinen elämänlaatu opintojen aikana on mahdollista eikä tarvitse vuosikausia venyttää penniä.

 

[jaaa]

Älykkyys periytyy. En tiedä mikä tuossa oli uutinen.

 

["vieras"]

no itse olen myös yliopistolla opiskeleva ja pakko sanoa etten ole huomannut siellä opiskelevien olevan paljon sen paremmassa asemassa kun aiemmin lukiossa opiskelukaveritkaan (toki olivat vielä lukion alussa alaikäisiä ja yliopistolla jo aikuisia). Mutta omasta tuttavapiiristä (yliopisto-opiskelijoista siis) korkeintaan kolmasosaa jeesaa vanhemmat, eikä niistäkään kaikki yhtä vuolaasti kuin mitä ap kuvaili.

 

["vieras"]

Mä olen opiskellut yliopistossa, enkä kyllä mitään tuollaista huomannut. Kyllä suurin osa asui halvoissa opiskelijakämpissä tai sitten muualla, mutta rahoittaen asumisensa työnteolla. Itsekin niin tein. Ja mitä omaan taustaani tulee, niin omat vanhempani ovat hädintuskin kansakoulun saaneet päätökseen, ei koulututsta, tehtaassa perusduunareina luoneet "uransa", viimeiset työvuodet ennen eläkettä molemmat olleet työttömänä. Mitään suurempia rahallisia avustuksia en ole heiltä saanut, puhumattakaan asunnoista tai autoista.

 

["vieras"]

Mun vanhemmat ostivat myös asunnon, kun muutin pois kotoa. Ei toki omaksi minulle, mutta "vuokraa" maksoin yhtiövastikkeen verran. En mennyt edes opiskelemaan ja vanhemmat ihan duunareita. Asuntoon sijoittaminen nyt vaan kannattaa.

 

[tiiru]

Ostan mielelläni lapselleni asunnon tai maksan hänen vuokransa opiskeluajan, jos opinnot vedetään sitten täysillä. Tietysti tulojen mukaan, en ole ennustaja, jos joudutaankin yllättäen työttömiksi, perinnöt ja säästöt varastetaan tai meteoriitti iskee tms.. Mutta kuvitteellinen tilanne, mielelläni avustan rahallisesti jos se edistää lapseni menestymistä, laitan kultalusikan suuhun ja vaikka kaksi, jos on mahdollista. :xmas:

 

["mona"]

No kyllä se aika pieni prosentti on kenen vanhemmat on lakimiehiä tai lääkäreitä, mutta kyllä mä uskon että yleisesti hyvinkoulutettujen vanhemipien lapset hakeutuvat yliopistoon.

Mutta siis ei voi puhua vaan yliopisto-opiskelijoista, sillä mun mies asui opiskeluajan (ammattikorkeakoulu) vanhempiensa omistamassa asunnossa ja sai kuukausirahaa 500€ + lisäksi vanhemmat kustansi mm. aleshoppailuja. Lisäksi vanhemmat kustansi joka vuotisen Lapin reissun ja syksyllä ulkomaanreissun, myös mun osalta kun seurustelimme.

Tosin edelleen kustantavat meidän aleshoppailuja ja ulkomaanreissuja, vaikka siis opiskeluajoista on jo vuosia ja meillä jo 2lasta.

 

[täh]

mistä alasta on kyse? mun kokemukseni olivat ihan erilaiset. onhan ns. hyvistä taustoista edelleen todennäköisempää päätyä yliopistoon, mutta ero on tasoittunut huimasti ajan kanssa.

itse köyhästä alkkisperheestä.

 

["jännä"]

Itselläni on ylempi korkeakoulututkinto ja ei kyllä ikinä tullut puheeksi, mitä vanhemmat tekevät. Ja yleinen huoli oli rahojen riittävyys ja mistä saada kesätöitä jne...

 

["vieras"]

Noh onhan meitä. Tosin toisilla aloilla enemmän kuin muilla. Itse olen oppinut olemaan mainostamatta raha-asioitani, koska tuntuu, että osalle ihmisistä aiheuttaa katkeruutta.

Toisaalta mun on aina oletettu opiskelevan pitkälle ja jos en opiskelisi, eivät vanhemmat tukisi senttiäkään.

 

["minä"]

Kaikilla on periaatteessa samat mahdollisuudet opiskella, joo. Mutta väistämättä toiset syntyy enemmän ns. kultalusikka suussa.

Tällä palstalla kyllä yleinen mielipide on se, että onni on niillä, joiden vanhemmat näkevät työnteon ja ansaitsemisen toisarvoisena ja viettävät mahdollisimman pitkän ajan kotona lasten kanssa vaikka puuroa syöden. Mutta totuushan se on, että asioilla on monta puolta.

 

["vieras"]

Minä ja mieheni ollaan kummatkin valmistuttu yliopistosta. Omat vanhemmat virkamiehiä ja miehen vanhemmat duunareita. Itse ollaan kaikki saatu maksaa ja työnteolla opinnot kustantaa.

 

["jaajaa"]

Olen pitkälle koulutettu ja vanhempani olleet aika perusduunareita. Tosin kummallakin olisi ollut lahjojensa puolesta edellytykset opiskella pitkällekin mutta tuohon aikaan ei voinut valita asioita siinä määrin kuin nykypäivänä.
Muutamalla opiskeukaverilla oli selvästi rikkaat vanhemmat mutta suurimmalla osalla varmaan aika tavikset.
Jokainen on ammatillisesti oman onnensa seppä, jos nyt puhutaan henkisesti ja fyysisesti perusterveistä, keskimääräiset älylliset ominaisuudet omaavista henkilöistä. Suomessa opiskelu lähes ilmaista, saa opintorahaa ja opintolainaa.

 

[Björn]

Jep, kyllähän tuollainen ilmiö on havaittavissa ainakin Hankenilla. Eräältä tyttäreltä kysäisin, että onkos saanut kesätöitä itselleen hankittua, niin sain vastaukseksi että niin voisihan sitä tosiaan töihin mennä, jos joku hyvä paikka osuisi kohdalle, mutta toisaalta kun hän ei haluaisi tuhlata koko kesää työntekoon...

Omat vanhempani lakkasivat tukemasta minua taloudellisesti sen jälkeen kun täytin 18. Sitten sitä mentiin töihin ja elettiin varojensa mukaisesti. Ketuttihan se, mutta toisaalta koen että juuri tuona aikana kasvoin aika paljonkin henkisesti. Siksi en välttämättä haluaisi antaa lapsilleni kaikkea valmiina tarjottimella, vaikka taloudellinen tilanne sen sallisikin.

 

[Vogue]

Hienoahan se vaan on jos pystyy omaa lasta tukemaan kaikin tavoin opiskeluiden ohella. Vielä hienompaa on se, että perhetaustalla ei Suomessa ole minkäänlaista merkitystä opiskelussa, vaan kaikilla on mahdollisuus opiskella ilman hurjia lukukausimaksuja.

 

["Ulla"]

On kyllä hienoa että kaikilla on Suomessa mahdollisuus opiskella. Minun vanhemmillani ei ollut rahaa tukea opintojani ja olin koko ajan opintojen ohessa töissä siivoamassa ja kaupan kassalla. Sitten pääsinkin yliopistolle töihin ja opiskelusta alkoi saada ihan palkkaa ja sieltä se urakin löytyi

 

[kultalusikka]

Minun vanhempani ja opiiskelukavereiden vanhemmat olivat kyllä ihan taviksia. Jos jollakin oli vanhempi parempi palkkaisessa hommassa, niin se ei tullut mitenkään ilmi. Vuokrakämpissä asuttiin paitsi minä, jolla oli omistusasunto. Miinulla oli asunnostani asuntolainaa . Osan asuntorahoista olin saanut vanhemmiltani, jotka ovat taviksia eivätkä mitään rikkaita mutta niukasti eläen ja kovasti töitä tehden rahoista riitti lasten tukemiseen. Rahaa en kylläkään opiskeluaikana vanhemmiltani, vaan kävin koko opiskeluajan töissä. Opintolaina meni asuntolainan lyhennyksiin.