Opettaja syrjii lastani.

["vieras"]

Kai se on pakko uskoa, kun on nyt tullut ilmi monta eri kertaa kun on ilkeä lapselle.

En viitsi kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Mutta yksi kerta kun lapselle tuli riitaa luokkakaverin kanssa. Riidassa oli mukana kaksi kaveriporukkaa. Mutta lapseni oli ainut kuka sai opelta huudot ja läksytykset. Vaikka lapsen yksi kaveri sanoi opettajalle, että minäkin olin siinä mukana ihan yhtälailla. Ope oli sivuttanut tämän täysin.

Yhtenä kertana lapselta unohtui koulupäivän jälkeen luokkaan tärkeä tavara. Opettaja ei suostunut avaamaan luokan ovea. Tässä siis pari esimerkkiä, mutta samantapaista on tapahtunut aiemminkin lähiaikoina.

Lapseni ei ole mikään häirikkö, vaan nuo erimielisyydet ovat aika harvassa ja ne on aina sellaisia kaveriporukoiden sanallista riitaa. Joku varmasti ärsyttää lapsessani, vaiko missä on vika? Jos ope olisikin stressaantunut, niin miten kehtaa purkaa sitä oppilaaseen?

Joo lapseni ei ole mikään mamman kullannuppu, joka ei koskaan tee mitään väärää. Mutta hän on kuitenkin ihan normaali, usein käytöstavat muistava hyvä oppilas.

 

["niinpä"]

Kannattaa ihan heti ottaa asia puheeksi opettajan kanssa ja mikäli et jostain syystä halua niin ota yhteyttä opettajaan ja kysele ihan muina naisina että miten lapsellasi menee koulussa. Näin saatat kuulla opettajan puheesta miten hän lapseesi suhtautuu. Ainoa tapa kuitenkin asian selvittämiseksi on tavalla tai toisella lähestyä opettajaa.

 

["vieras"]

Ota heti opettajaan yhteyttä. Mieti mitä tekee lapsen itsetunnolle ym. Ja sano suoraan että lapsi kokee näin joten asiaan on sillon puututtava. Ja jos opettajan käytös ei muutu yhteys rehtoriin. Sen opettajan käytös heijastuu myös muihin lapsiin ja saattaa olla alku kiusaamiselle..
Ja joo ylireagoin varmaan mutta meillä on takana monen lapsen kohdalla aika rankkoja kiusaamis juttuja. Ja osassa ollu opettajallakin osuutensa asioihin.

 

["alkup."]

Kun olen open kanssa jutellut lapsesta ja hänen koulunkäynnistään, niin opettaja vaan kehuu lasta. Käyttäytyy hyvin, on lahjakas yms.

Tosin ihan tässä lähiaikoina en ole open kanssa jutellut. Hän on ihan yliystävällinen mulle aina kun nähdään. Joten olen ihan ymmälläni mikä opella on.

Onko sitten lapseni alkanut vaikeaksi, ei ope ole yhteyttäkään ottanut. Lapsi on kuitenkin yhtä helppo tapaus kuin ennenkin, eli ei edes esimurkkuikää havaittavissa.

 

["Anonyymi"]

Ilmeisesti lapsesi on alakoulussa? Kokeile jutella tilanteesta rehtorin kanssa. Itselläni samankaltainen tilanne meneillään, olen siis peruskoulun viimeisellä luokalla ja mielestäni opettajani käytös minua kohtaan ei ole ollut oikeudenmukaista. Olen koulussa opettajien suosiossa hyvästä käytöksestäni, oppilaskunnan hallituksessa ja myöskin menestynyt koulussa tärkeimmissä oppiaineissa. Liikunta on vain ongelmana. Liikunta siis vain tällä hetkellä 8, mutta varmaankin tulee laskemaan. Olen hoikka ja fyysisesti hyvässä kunnossa mutta tekniikoita en opi helposti. Tämän takia eräs liikunnan opettaja on selvästi alkanut "syrjimään" minua ja voin väitteeni perustellakin.

Uinticooperin testissä hän laski uimani matkan väärin, vaikka muutamat ystävänikin sanoivat että uivat koko matkan perässäni mutta silti heillä parempi tulos.

Viime talvena kun olimme hiihtämässä.. Tiedän, että olen hyvä hiihtämään niin pyysin sitten vanhempiani ostamaan kalliit sukset minulle ja ne sainkin. No sitten tällä kertaa kunnollisine varusteineni olin luokkani parhaita, hiihdin nopeimpien kanssa yhtä pitkälle ja takaisin, kun hitaammat tulivat sitten lyhyemmän matkan. Positiivista palautetta ei tullut, kyselin välitunnilla olivatko muut saaneet palautetta ja myös surkeammilla varusteilla huonommin hiihtäneet saivat kaikki positiivista palautetta. Myös ne, ketkä seurassani hiihtivät, saivat palautetta.(Kouluissamme on käytössä wilma, johon opettajat sitten voivat laittaa ns. "vihreän merkinnän" ja hyvin sujuneesta tunnista palautetta) Ajattelin silloin että opettajalta jäänyt vain epähuomiossa laittamatta, mutta nyt näin jälkeenpäin ajateltuna se ei tainnutkaan olla vahinko.

Keväällä pesäpalloa pelatessa hän laski taas varmaankin "vahingossa" lyöntieni määrän väärin. Lopulta aloin jo itse olemaan vihainen opettajalle ja juttelin kaverini kanssa mahdollisimman kovaäänisesti jotta varmistuin että opettajakin kuulisi. Keskustelu meni jotenkin näin: -Minä: kyllä on varmaan mukavaa olla liikunnanopettaja ja istua molemmat peukalot perseessä päivät pitkät ja laskea vielä lyöntien määrätkin väärin. Liikunnankin todella voisi vaihtaa valinnaisaineeksi kun joutuu idiootista opettajasta kärsimään koko luokka 2 tuntia viikossa. Kaverini nauroi ja totesi olevansa samaa mieltä. Jatkoin sitten vielä ja sanoin, että ammatissa on haittapuolensa, surkea palkka.
Opettaja kuuli tämän ja häntä selvästi vitutti. Enää ei ole sama kyseinen kaverikaan saanut positiivista palautetta.

Olen kömpelö ja siitä saan kuulla liikuntatunneilla, mutta onnekseni se kaikki jää liikuntatunneille ja huutelu ei ole koskaan ollut vihamielistä. Jos en olisi yhtä suosittu luokallani tilanne olisi erilainen. Liikunnanopettajan käytös on vaikuttanut mielialaani tunneilla, en enää viitsi panostaa kun ei palautettakaan minulle tule. Onneksi liikunta ei vaikuta tulevaisuuden suunnitelmiini, koska menen lukioon, toivottavasti siellä sitten parempi opettaja.

 

[Lispetti]

Ensimmäiseksi menisin päiväksi mukaan sinne koululle nuuhkimaan ilmapiiriä.

Tosin eihän opettaja mahdollisesti tuo esiin näitä epäkohtia silloin kun vanhempi on paikalla, mutta jotakin sentään saattaa havaita.

Sitten haluaisin keskustella opettajan kanssa. Tämän jälkeen punnitsisin asiaa ja veisin tarvittaessa asian eteenpäin.

 

[Mei-mi]

Jos kaikki ei ole mahdottoman epäreilua ts lapsi kestää kaiken syrjinnän, antaisin olla. Jos puutut asiaan, voi olla että kaikki menee vielä enemmän pieleen.

Meillä opettaja ei tykännyt meistä vanhemmista (useita eri syitä) ja kosti sen puhtaasti lapselle. Opettajan mukaan meidän lapsi oli aina syypää kaikkeen, yllytti aina kaikki kaverit pahantekoon, oli aina äänekäs, ylipäänsä aina väärässä ja teki aina väärin. Lapsi oli kuitenkin kuten muutkin lapset, nauroi kun muutkin, teki kun muutkin, mutta opettaja näki vain meidän lapsemme virheet, ei muiden. Me kävimme vanhempinakin puhuttelussa, ei muut, vaikka lapsen luokkakaverit ja muut opettajat sanoi että lapsemme on aivan kuten muutkin lapset.

Lapsella oli viimeinen vuosi ala-astetta menossa, ja sanoimme lapselle että yrittää olla hiljenpaa, yrittää olla juuri tälle opettajalle mieliksi, että yläasteella asia muuttuu kun ope vaihtuu. Ja niin tekikin, yläasteen opettajalla ei ollut mitään muuta kuin kehuttavaa lapsesta yhtenäkään vuonna.

Olikohan tuossa pointtia, en tiedä. Ehkä se ettei se ole aina lapsi se syypää, me oivallettiin äkkiä ettei opettaja tykännyt meistä vanhemmista ja tavoistamme, ja kosti lapselle.

 

["Miku"]

Oisko mitenkään mahdollista, että sun lapses esittää asiat vähän omasta näkökulmastaa. Jos kysyisit opettajalta ihan suoraan, niin saattaisit huomata, että tilanteet eivät ole välttämättä olleet ihan sitä mitä lapsesi on kertonut. En tarkoita, että lapsesi tahallaan valehtelee, mutta muksuilla on yleensä tapana värittää jutut itselleen suotuisiksi tai jotenkin liioitella open toimintaa. En mitenkään jaksa uskoa, että aikuinen ihminen alkaisi vainoamaan ja syrjimään yhtä oppilasta. Tuntuu vain olevan nykyään kovin yleistä, että vanhemmat uskovat lastensa tarinat mukisematta ja hyökkäävät sitten opettajien kimppuun suuna päänä. Nyt malttia.

 

[vierailija]

Jos kaikki ei ole mahdottoman epäreilua ts lapsi kestää kaiken syrjinnän, antaisin olla. Jos puutut asiaan, voi olla että kaikki menee vielä enemmän pieleen.

Meillä opettaja ei tykännyt meistä vanhemmista (useita eri syitä) ja kosti sen puhtaasti lapselle. Opettajan mukaan meidän lapsi oli aina syypää kaikkeen, yllytti aina kaikki kaverit pahantekoon, oli aina äänekäs, ylipäänsä aina väärässä ja teki aina väärin. Lapsi oli kuitenkin kuten muutkin lapset, nauroi kun muutkin, teki kun muutkin, mutta opettaja näki vain meidän lapsemme virheet, ei muiden. Me kävimme vanhempinakin puhuttelussa, ei muut, vaikka lapsen luokkakaverit ja muut opettajat sanoi että lapsemme on aivan kuten muutkin lapset.

Lapsella oli viimeinen vuosi ala-astetta menossa, ja sanoimme lapselle että yrittää olla hiljenpaa, yrittää olla juuri tälle opettajalle mieliksi, että yläasteella asia muuttuu kun ope vaihtuu. Ja niin tekikin, yläasteen opettajalla ei ollut mitään muuta kuin kehuttavaa lapsesta yhtenäkään vuonna.

Olikohan tuossa pointtia, en tiedä. Ehkä se ettei se ole aina lapsi se syypää, me oivallettiin äkkiä ettei opettaja tykännyt meistä vanhemmista ja tavoistamme, ja kosti lapselle.