oonko oikeesti sekoomassa vai?:0

[..........]

Eli, mulla on vaikka mitä fyysisiä oireita; väsymys, rinnanahdistus, vatsaa ahdistaa, ilmavaivoja, röytäilyttää, nieleskelen kokoajan, joka puolella tuntuu vihlasuja yms.
Pelästyn aina herkästi kun jotain noista tunnen. Olen kokoajan jotenkin jännittynyt.
en pysty muuta ajattelemaan kun murehtimaan terveyttäni.
Lisäksi on tullut järkyttävä hulluksi tulemisen pelko. Sitä pelkään ja murehdin kanssa kokoajan Eniten pelottaa psykoosiin tms. Joutuminen.
Välillä on hetkiä kun en pysty iloitsemaan mistään. Kaikki nämä oireet alkoi pikkuhiljaa viime perjantaina. Lauantai ja sunnuntai meni hyvin. Maanantaina taas alkoi tuntumaan enemmän. Eli kovin kauaa ei ole kestänyt.
Minulla on kohta 2kk ikäinen vauva ja lähes kokoajan synnytyksen jälkeen olen ollut flunssassa. On ollu antibioottikuureja poskiontelotulehdukseen. Silloin pelotti etten parane flunssasta ikinä.
en ole myöskään malttanut nukkua juuri päivisin. Vauvan kanssa olen nukkunut 4-6h yössä.
Olenkohan yliväsynyt vai sekoomassa? Pitäisiköhän soittaa neuvolaan ja kysellä sieltä? Ensi viikolla olis jälkitarkastus. Odottelenko siihen vai soitanko vielä tänään?
Viime yönä nukuin pidempään. Lähes kellon ympäri, heräsin toki välillä kun vauvakin mutta mies nousi syöttämään.
Olen huomannut että ahdistus on pahinta aamuisin ja iltaisin ja oikeastaan alkanut nekin jo pelottamaan :/

 

[.......]

Myös ajattelen jos kaikki johtuukin fyysisestä sairaudesta ja kun enemmän ahdistaa oon soittamassa päivystystykseen tms.

 

[.........]

Myös pelottaa että nämä kaikki oireet pahenee siitä huolimatta, että koitan levätä enemmän.

 

[Ei lääkäri]

En ole kyllä asiantuntija, mutta voihan tuo olla jotain synnytyksen jälkeistä masennusta. Minusta kannattaisi yrittää nukkua tarpeeksi ja ehkä soittaa sinne neuvolaan heti, niin ei tarvi yksin miettiä näitä viikonloppuna.

 

["Naks"]

Yliväsynyt taidat olla. Soita neuvolaan. Jo aiheesta keskustelu saattaa helpottaa.

 

[.......]

Höh, piti soitella muttei sieltä vastattu.
Hiukan taas jo onneksi parempi olo.

 

[viera.s]

Onko sinulla kuitenkin mies tukenasi viikonlopun ajan?

Koita levätä ja soita sitten maanantaina neuvolaan, jos olo ei viikonlopun aikana yhtään parane. Lievään ahdistukseen auttaisi, jos pystyt keskittymään johonkin muuhun etkä ajattele vaan noita tuntemuksia kaiken aikaa. Miten vaikka jouluaskartelut ja -leipomiset? Ja tietysti kannattaa myös käydä vaunulenkeillä ja perhekerhoissa, jos sellaisia lähistöllä on.

Mutta jos olo pahenee etkä ahdistukselta kykene muuhun keskittymään, niin hae ehdottomasti apua tilanteeseen. Hormoonimuutokset voi tosiaan saada pään sekaisin, sillä kannattaa kuitenkin lohduttautua, että ennuste täysin entiselleen toipumiselle on erittäin hyvä, vaikka synnytyksen jälkeen mielenterveysongelmia (masennus tai jopa se psykoosi) tulisikin.

 

[vierassss]

Sekä että, siis yliväsymystä ja ylikuormituksesta johtuvaa hermoston liikakäyntiä eli esim yleinen ahdistuneisuushäiriö, josta voi seurata paniikkihäiriö, joka säikäyttää ainakin ekalla kerralla. Kuulostaa nimittäin just samalta kuin minulla, psykoosi- ja sairaus/kuolemapelkoineen Itse hain apua terveyskeskuksesta, mutta eivät tajunneet tilannetta, joten apu tuli vasta psykiatrian osastolta kun paniikkikohtaukset löivät aaltoina ylitse. Mutta siitä olen selvinnyt ja elämä jatkuu, tukena pieni lääkitys =) Suosittelen ottamaan yhteyttä psykiatriaan, onko teillä joku akuuttipäivystys siellä? Jos eivät enää tänään vastaa, niin viikonlopun yli selviät kun otat rennosti ja yrität nukkua! Äläkä syö makeaa, se yliaktivoi hermostoa ja pahentaa oloa!

 

[Tarja Halonen]

Eduskunnassa nauretaan paloittelumurhakuville

Työvoimavirkailija Kaarlo sai pari vuotta sitten haltuunsa vuonna 1998 tapahtuneesta työttömän rituaalimurhasta otetut valokuvat. Kaarlo on näyttänyt kuvia työkavereilleen työvoiman palvelukeskuksessa. TYP-virkailijat ovat monesti nauraneet vedet silmissä katsoessaan työttömän paloitellusta ruumiista otettuja valokuvia.
Kaarlo lähetti paloittelumurhakuvat myös eduskuntaan, jossa kansanedustajat ovat saaneet todella mahtavat naurut:

"Uhrin ruumista silvottiin ja sen kanssa tehtiin saatananpalvontaan liittyviä riittejä. Pitkitetyn surmatyön lopuksi uhri paloiteltiin sahalla."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyvink%C3%A4%C3%A4n_paloittelusurma

 

[.......]

Kiitos vaan vastauksista. Tuntuu heti paremmalta. Varsinkin kun tietää et apua saa hetikin jos siltä tuntuu. Tänään on kaikenlaista puuhaa illalla joten toivottavasti vähän helpottaa.

 

[.......]

Eilen illalla kaikki oli hyvin, mutta sitten myöhemmin alko taas hulluksi tuleminen pelottaa todella.
Esimerkiksi pelotti autolla ajo, koska pelkäsin ajavani sillä johinkin tahallaan. Pelotti, että en yhtäkkiä tunnistaisi perhettäni tai ne muuttuisin ihan joksikin muuksi. Myös se että yöllä heräisin ja vahingoittaisin jotain..
täysin sairasta. Nyt aamulla ahdisti eilinen ilta ja kotona olo. Jonkin verran tulee vielä ns. Pakko ajatuksia.
mitenhän tällaisesta pääsee eroon?
Onko kenelläkään kokemuksia?
Nyt pelottaa soittaa tästä mihinkään kun ajattelen et joudun johonkin pöpilään tai saan jotain hirveitä lääkkeitä

 

["Sirkkeli"]

Istuhan nyt alas, ja rauhoitu. Nuo ekassa viestissä olevat vaivat johtuu varmasti siitä, että olet pienen vauvan äiti. Olet varmasti jumissa yläkropasta, josta tulee ahdistuksen tunne, vihlaisut yms. Elimistö ei ole palautunut vielä, joten varmasti närästää, pierettää yms.

Väsymys kans aiheuttaa vaikka mitä oiretta. Nyt vain rauhoitut, ja ajattelet, että ei tässä mittään, otan kupin glögiä ja kuuntelen hyvää musiikkia.

 

[Nuri]

Ei hullun elämä hassumpaa ole.

 

["Wieras"]

Sulla on pieni ensimmäinen vauva. Olet väsynyt. Olet juuri synnyttänyt ja kokenut suuren elämänmuutoksen. Vauvan myötä kaikki muuttuu, ainakin naisen elämässä. Hormonit hyrrää ym. Ei siihen sitten muuta tarvitakkaan. Kyllä se siitä helpottaa kun vauva kasvaa ja saat nukkua.

Mulla oli myös esikoisen kanssa voimakasta ahdistusta, joka tuli alkuun joka päivä samaan aikaan, ja siitä sitten alkoi lisääntymään. Helpotti vasta kun elämä tasottu ja vauva kasvoi isommaksi.

Nyt vaan annat miehelle vastuuta myös kotihommiata ja vauvasta ja menet itse lepäämään, vaikka ei se helppoa ole.

 

[ahdistus]

Kuulostaa tutulta. Menee ajan kanssa ohi. Illat oli mielestäni pahimpia kun alkoi ahdistaa, puhuin asiasta miehelle ja ystäville. Hakeudu neuvolapsykologin juttusille niin pääset purkamaan ahdistusta, se helpotti minua heti. Minulla tätä ahdistusta oli vain esikoisen kanssa ja liittyi jollain lailla imetyshormoneihin. Kuopuksen kanssa ei ollut enään mitään ongelmaa, kaikki oli silloin jo tuttua.