Oonko ihan säälittävä,tuntuu raskaalta hoitaa vauvaa kun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja h
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

h

Vieras
mies on välillä viikon poissa.

on siis kerran kuukaudessa n. viikon jaksoja pois. vauva vaatii lähes jatkuvaa viihdyttämistä. ystäviä ei ole. tuntuu raskaalta olla kotona päivät pitkät. ei ole sellaisia ystäviä jotka voisi tulla kylään. häpeän itseäni niin uloskaan en halua mennä (olen ylipainoinen), vauvan nukutan tuossa takapihalla.

lisäksi minua painaa tekemättömät työt (paperityötä), jolle ei tunnu olevan aikaa kun on vauvan kanssa päivät. kun voi hetken levähtää niin pitää tehdä kotitöitä, syödä ym..

onko siis normaalia että kokee raskaaksi vauvan hoitamisen yksin?
 
on normaalia mutta sun kannattais keksiä jotain muutakin tekemistä. että vaikka joka päivä käyt jossain kodin ulkopuolella. mulla jos ooon monta päivää vaan kotosalla alkaa masennus iskemään. tänään kävin ihan kaupassa vaan ja nyt oon täynnä energiaa.

rohkeasti vaan ulos..olisko puistoa lähellä,syksyllä vaikka seurakunnan perhekerhoon..
 
No mä olin vauvan ja isomman lapsen kans joka toinen viikko yksin; vaikeaa oli kun mulla masennuskin ja läheiset kaukana. Että en ihmettele jos koet raskaana vauvan hoidon.
 
Vauva vaati niin paljon huomiota, että tottakai se on rasittavaa. Muistan, kun mun mies oli vuorotöissä, niin ne iltavuorot oli mun mielestä pahimmat, kun piti illat olla yksin lasten kanssa. Mutta aikansa kutakin, kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa.

Mut sitte se ylipaino. Mitä se keelleen mitään kuuluu, jos sulla on ylipainoa! Ei muuta kuin vauvaa työnteleen vaunuissa ulos. Se ainakin mun oloa aina helpotti. Vaikeinta oli se lähteminen, mutta aina olin tyytyväinen siihen, että otin itseäni niskasta kiinni ja sain tehtyä pienen lenkin. Siinä niitä raskauskilojakin karisi vaunuja lykellessä.

Tsemppiä =)
 
on. itse hoidin esikoista ekan puolivuotta yksin kun mies oli komennuksella. ei sukulaisia eikä ystäviä joita olisi kiinnostanut. Raskasta oli, mutta äkkiä se meni...nyt jo 8vuotta :) . ja lakkaa häpeämästä, kävelylle siitä!mäkin kävelin paljon vaunuja työnnellen, kesällä se on ihanaa! *muoks* siis on normaalia ei säälittävää :D
 
Vauvan kanssa on myös kivaa ja helppoa jumpata, siitä saa iloa molemmat ja hyödyllistäkin se on. Ulos vaan ihmisten ilmoille, ei me muutkaan täydellisiä olla. Tsemppiä ja jaksamista!
 
mie oon vauvan kanssa yksin ihan kokonaan, vaikeita hetkiä varmasti tulee, jos ei ole siihen tottunut ja tulee vaikka onkin tottunut, mutta mie ylipainoinen mamma kurvaan joka aamu ovesta ulos ja kunnon kärrylenkille, se piristää, mennään kelillä kun kelillä, pahinta on jäädä sinne sisälle... vauvat ovat toisinaan vaativia seuralaisia, sen lisäksi meillä nukutaan suht huonosti, mutta kyllä heiltä saakin niin paljon, mutta tosiaan reippaasti vain ulos ja jos tosiaan tuntuu kamalan pahalta, puhu asiasta neuvolassa ehkä saat apua sitä kautta..tsemppiä

muoks. siis ystäviä ja sukulaisia ja perhettä on ympärillä, mutta vauvan kanssa asustamme kaksin ja vaikka tapaamme läheisiä on vuorokaudessa mooonnttaaa tuntia jotta olemme tosiaan kaksin..
 
Varmasti on raskasta jos vaan kökkii sisällä ap. Elä muista välitä vaan mee pihalle just sellasena kun olet. Muistan nuo ajat itsekin ja kyllä se kuitenkin piristi käydä happihypyllä. Lisäksi menin perhekerhoon eikä se ollut vaikeaa sitten kun huomasin etten ole ainoa lihava siellä. Kyl se kotiäitikin vaan tarvii sitä kodin ulkopuolella olemista.
 

Yhteistyössä