Oon niin ahdistunut ja masentunut etten tiedä miten jatkaa :(

["iiris"]

Mä vaan istun ja itken, enkä tiedä miten jatkaa eteenpäin elämässä.
Minulla on pieni ihana tytär, mutta tuntuu etten osaa olla hänelle äiti millään tavalla. Kun katson häntä, mua alkaa itkettää ja ahdistaa kun tuntuu että hän ansaitsisi niin paljon parempaa kuin mitä minä voin hänelle koskaan antaa. Hänen isänsä ei ole meidän elämässään juurikaan mukana, enkä tiedä mihin lapseni joutuisi jos minua ei olisi. En nyt osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, itkettää vaan

 

["Myy"]

<3 sinä taidat nyt tarvita vähintäänkin ammattilaisen keskusteluapua. Oletko uupunut, onko sinulla tukiverkkoa läheisistä?

 

[-NN-]

Kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Mulla oli tuollaisia samanlaisia tunteita, kun lapseni oli muutaman kuukauden ikäinen. Ahdisti ja masensi ja koin olevani mitätön ihminen. Sain lääkityksen ja olo alkoi paranemaan. Voimia ja tsemppiä, olet varmasti hyvä äiti!! Käy lääkärillä juttelemassa, se on mun neuvo!

 

["mies"]

Jaksamista Hyvälle lapsuudelle tärkein on hyvän yrittäminen, ei täydellinen onnistuminen. Lapsi vaistoaa kyllä sen, rakastaako äiti todella vai onko kyseessä etäisempi suhde. Esim. minua noin 7-vuotiaana äiti kerran löi muovisella esineellä päähän, jossa sattui olemaan terävämpi kulma (verta tuli ja hänkin pelästyi). Silti hän oli mielettömän hyvä äiti kokonaisuutena.

Aito läsnäolo on tärkeää niin lapselle kuin aikuiselle kumppanille (miksei myös seksissä yms...). Sen ei tarvitse olla kuin leffasta ollakseen onnistunutta missään näistä. Eli äiti saa olla pahalla päällä, väsynyt, jne. Tietysti se on paha jos koko ajan on tällainen olo ja siinä pitäisi saada apua.

 

["Iiris"]

Minulta juuri katkaistiin yhteys mielenterveystoimistoon muutama kk sitten, koska olin niin "terve". Ja no joo, olinkin terveempi silloin, nyt en taas tiedä. Tukiverkostoa ei juurikaan ole. Tarvittaessa voin kyllä soittaa apua, mutta se kynnys soittaa on niin suuri.

 

["vieras1"]

Nyt juttelemaan jonkun kanssa ja rehellisesti. Itselläni tuli molempien lasteni jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus ja olin hajota siihen kokonaan. Päivä kerrallaan eteenpäin ja siitä se lähtee. Kyllä tuosta voi ja pääseekin eteenpäin jos ei jää tuleen makaamaan!

Muista että sinä olet tyttäresi äiti ja saat olla hänelle maailman tärkein ihminen. Teidän molempien vuoksi, hoida itsesi kuntoon. Voit olla varma että hyvin moni muukin vanhempi on ahdistunut ja epätoivoinen tuossa tunnemyrskyssä jota vanhemmuus aiheuttaa. Minä koin ainakin asiat tietyssä vaiheessa hyvin samalla tavoin kuin sinä. Sitten se meni lopulta ohi ja nyt nautin lapsistamme. Toki on päiviä että kaikki ahdistaa ja saattaa itkukin tulla, mutta harvemmin.