oon kurkkuani myöten täynnä!

  • Viestiketjun aloittaja harry
  • Ensimmäinen viesti
harry
Oon kurkkuani myöten täynnä 1-vuotiasta lastani! Onko hän joku erityisen vaikea lapsi vai millaisia mahtaa muiden lapset olla?

En saa päivisin tehtyä yhtään mitään, kun lapsi on pahan teossa jatkuvasti. Tätä on jatkunut jo 2kk enkä edes jaksa uskoa, että on joku ohi menevä vaihe. Pahinta on se, että hän syö KAIKEN mitä käsiinsä saa. Talo on yritetty tyhjentää kaikesta vaarallisesta ja nostaa esim. kukkia ylemmäs, mutta hän on hurjan pitkä ( 1v 82cm) ja ylettyy joka paikkaan. Ja jos ei kunnolla ylety, kiipeää sitten. Mä en voi tehdä mitään muuta kuin menna perästä ja tyhjentää suuta milloin mistäkin.

Jos yritän salaa mennä vessan, tulee lapsi tuhatta ja sataa perästä. ALoittaa vessapaperin repimisen ja syömisen. Jos yritän polttaa uunissa tulta ja roskia, tulee lapsi äärelle ja alkaa syödä puiden kuorta ja muuta roskaa. Jos imuroin, kulkee lapsi imurin perässä ja työntää naamaansa tuulettimeen, joka imurin takaosassa suodattaa ilmaa. Sílmät punaisena siinä perässä konttaa ja jos kerkeää yrittää syödä roskat joita en ole ehtinyt imuroida. Kun petaan petiä, roikkuu lapsi päiväpeitossa ja nyppii siitä "Karvaa" ja syö sen. Peitto on pehmeää, hieman karvasita materiaalia. Kun yritän itse päivällä syödä jotain, mouruaa lapsi jalan juuressa paloja itselleen ja kun annan, sylkee ne lattialle ja sama kerjääminen ja huutminen alkaa. Yritän siis syödä salassa, mutta se on kovin vaikeaa, kun ei lasek hetkeksikään silmistä. Kaikki muu siis kelpaa syötäväksi paitsi ruoka ja kammoankin jokaista ruokailuhetkeä, kun lapsi ei suostu suutaan avaamaan ja sylkee vaan ruuan pois. SOtkua tulee KAMALASTI ja kun sitä yritän syönnin jälkeen siivota, konttaa lapsi kaikessa ruokasotkussa lattialla, tahrii matot mennessään ja nauraa päälle. Tässä vain muutamia esimerkkejä päivistämme....

Toinen homma on nukkuminen. Lapsi ei suostu käymään nukkumaan ollenkaan. Ei päivällä, ei yöllä. Elämä on kamala kun sänkyyn laittaa ja huutaa ja kirkuu ja repii petivaatteitaan kasaan. Heittää tuttia ja unirättiä lattialle. Yrittää myös tulla pinnasängystä pois ja se melkein onnistuukin. Sieltä jos putoaa, voi itku olla kova! Mutta ei auta vaikka olen vieressä, ei auta maitopullo, ei tutti, ei laulu, ei silitteleyt. Nukkumaan käyminen on vaan niin pirun vaikeaa ja siihen tuhrautuu aina tunti jos toinenkin ennenkuin väsyy omaan reuhtomiseensa ja nukahtaa. Unikouluakin aloittelin, mutta neljä tuloksetonta päivää tai iltaa ja yötä ei tuottanut vieläkään tulosta ja lopetin. Käytännössä makaan vaan lapsen sängyn vieressä, kun hän sen tunnin tai kaksi riehuu. En enää useinkaan tee muuta. Ajattelen vain, että kohta se loppuu, kohta se lopuu.... Ja kyttään kelloa. Yöt sinänsä menee aika kivasti, vain muutama herätys yössään, mutta kun aamu koittaa alkaa sama härdelli talossa taas.

Mitenhän tästä elämästä lapsen kanssa voisi oikein nauttia? Ei tämä minusta mitään ihanaa ole, päinvastoin stresavaa. Kaikki on niin vaikeaa ja mikään ei mene tuosta vaan, helposti ja nätisti. Olisinm voinut kai jatkaa tätä ongelmalistaa pidemmällekkin, mutta luulen, että saitte jo kuvaa.

HAlluaisn kuulla muiden lasten käyttäytymisestä ja päivistä. Onko lapsemme ADHA tapaus tai onko hänellä joku muu kegityshäiriö tms. Ylivilkkaus tai jotain? Auttakaa!
 
Kuulostaa ihan normaalilta 1 vuotiaalta. He kokeilevat rajoja ja heille kehittyy oma tahto. Tavaroiden takaisin siirtämistä voit ootella vielä pari kk. Sitten helpotti ainakin meillä.
Miten muuten he oppivat mitään uutta jos sitä ei saa koskea ja varsinkin maistaa:)

Koita jaksaa. Säännöllinen rytmi myös helpottaa nukkumaan menoa ja syömistä..
 
Äiti -64
Kyä se meilläkin tuppaa olemaan samanlaista. Nukkuminen menee hyvin. Nukahtaa aina rättiväsyneenä sänkyyn. Kerkiää joka paikkaan. Olen yrittänyt järjestää kodin niin ettei saisi kaikkea käsiinsä. Pääsee itse helpommalla kun ei tarvitse kokoajan olla kieltämässä. Mutta aikansa kutakin. Kyllä se siitä rauhoittuu, kunhan vähän kasvaa.
 
Äiti -64
Meilläkin on auttanut säännöllinen rytmi. Ollaan veivattu sitä ihan vauvasta lähtien. Saapa nähdä, kun aloittaa päiväkodin ensi kuun alussa miten lähtee käyntiin. Meidän pojalla ikää 1 v 3 kk.
 
meillä tyttö oli samanlainen vähän aikaa sitten. nyt tyttö 1v3kk ja on pikkuisen rauhoittumaan päin. enään ei hoksaa piilottamiani kukkia, jotka olen huonekalujen väleihin saanut ängettyä. mutta nykyään kiinnostaa vessanpöntön harja, kiipeää keittiön pöydälle, painelee pesukoneitten nappeja, pakastinta aukoo (jääkaappi-pakastinyhdistelmä), käy roskiksella, laittaa levyjä päälle, tyhjentää lipaston kaikesta roinasta.

ite olen yrittänyt tehdä elämää helpommaksi mm. laittamalla roskiksen oven eteen tuolin, ja pakastimen sekä pesukoneitten eteen tuolia, keittiön penkit pöydän alle, yrittämällä pitää vessan ovi kiinni. kirjahyllyssä on jouduttu nostaa kaikki vaarallinen/särkyvä ylemmäks.

ja nämä kaikki tehty sen takia ettei turhaan menisi hermot kun keksii muutenkin kaikkea sotkettavaa/touhuttavaa.

yks juttu mikä on kans alkanut kiinnostaa on kenkäteline...repii kaikki kengät ja kulettaa vielä ne olohuoneeseen. tähän eteen on laittanut rattaat.

meillä tyttö vilkkaampi päivisin. kun ite yritän siivota niin samalla tekee pahuutta. iltasin kun isikin kotona ei niin kiinnnitä minuun huomiota vaikka jotain teenkin.

toivottavasti teillä pian helpottaa... !
 
Mimmi811 harmaana
mä taas olen kohta kurkkuani myöten täynnä meidän 2v8kk ikäistä tyttöä.On sitten aivan mahdoton tapaus :eek: .
Jatkuvasti on tekemässä jotain aivan hölmöä ; roikkuu ovenkahvassa kaksin käsin kiinni, potkii tai hakkaa pikkusiskoansa, työntää omia varpaitaan siskonsa suuhun, kaivaa pakastinta tms. Ei oo koskaan aiemmin noin kaistapää ollu.
En tiedä, et onko sillä joku ylivilkkaus häiriöä, vai mistä moinen johtuu. Pottakin tuntuu olevan joku mörkö sille.
Lisäksi meille menee mun ukon kanssa niin huonosti, et tuntuu, etten jaksa enää tätä hulinaa.Kun ei miehestä ole kotona mitään hyötyä. Kaiket illat vaan makaa sohvalla.
Sori, kun tuli valitettua, mutta helpottipa edes vähän oloa :)
 
Ettekö te komenna tarpeeks painokkaasti? meillä sanotaan pari kertaa ei, ja jos ei usko niin hellä luunappi otsaan. Ei tarvitse kun sormilla näpäyttää niin se ottaa luonnon päälle kovasti. Ei siis satu. Minä en ole antanut lapseni tehdä samoja pahoja koko ajan, meni hermot itsellä. Ja kas, kun komennan niin uskoo-ainakin suurimmaksi osaksi. Meillä kaksi tyttöä, neljäv ja tämä nuorempi 1v4kk. Ja hyvin pärjäävät jo hetken kaksin leikkimässä. Muutenkin nuorempikin viihtyy yksin leikkien näköpiirissä hetken, esim asentaa isosiskon varvastossua jalkaan ;)

Ei hakata saa mutta normaalisti komentaa. Kyllähän sitä saa vaikka teipata kaikki matot kii lattiaan ja poistaa kaikki esineet kotoa jos ei komenna ja valvo että sitä kieltoa noudatetaan.

Näin meillä ja toimii.

Jos ei nuku illalla, niin tarvisko siirtyä aiempaan herätykseen, on vissiin rytmit sekaisin? Meillä huomaa helposti että yhtään kun nukutaan pidempään, niin nukkuunmeno on takkuamista. Silloin joko annan tytön katsella ja touhuta, ja herätän seuraavana aamuna vähän aiemmin. Tai sitten kun huomaan että riehuu vaan yliväsyneenä, niin otan tiukan otteen ja tyttö kainaloon. Vaikka huutaa minuutin suoraa huutoa, ei kuole. Ehtii rauhoittua. Ja kun huuto loppuu, pääsätn irti ja tyttö nukahtaa heti.
 
jees, ajattelinkii jo että saan varmaa kommentistani kakkia niskaan tyypillisesti. Mutta mitä pienemmin kielletään ja VALVOTAAN että ei tehdä niinkuin on kiellettyä, sitä helpompaa. Kyllä se vanhempanakin varmaan se oppi menee perille mutta täytyy tehä enempi vanhempien töitä sen kanssa.

En mäkään mikää täydellinen äiti oo mutta periaatteet on joista pidetää kii. Mistäs muute ne mukulat oppinsa saa kun kotona?
 
huh huh
Melle hei, olet aivan väärillä jäljillä. Luunappeja...annat varmaan vuoden päästä avokämmenellä. Miten tuollainen ihminen edes tekee saatika saa lapsia! Järkyttävää. Ilmoittaisin heti susta viranomaisille jos tuntisin sut. Häpeä!
 
Vähän pitäisi mennä lapsen maailmaan ja tajuta että niinhän pieni lapsi oppii kun saa tutkia. Valitettavasti olen nähnyt ystäväpiirissäni lapsen jota aina läpsitään ja luunapitellaan. Lapsi ei ole onnellisen oloinen. Kun äiti korottaakin ääntä niin hän laittaa kädet pään päälle. Pelkää että häntä tukistetaan. Minusta tuo on pahoinpitelyä.
Myös työssäni erottaa lapset joita luunapitellaan kotona.

Kannattaisko mennä kirjastoon ja lainata joku opus jossa kerrotaan 1-3 vuotiaiden kehityksestä? Ehkä hieman ymmärrätte sen jälkeen enemmän lapsia.
 
harry, kuulostaa todella naurettavalta kun joku valittaa yhden lapsen hoitamisesta. Monet käyvät työssä tuossa vaiheessa kun lapsi on vuoden, ja lapsen on mentävä nukkumaan kun sanotaan, jotta äiti ja lapsi jaksavat töihin ja päiväkotiin. Mitenhän töissäkäyvät äidit pärjäävät sekä töissä että kotona osaavat hoitaa lapsensa, koska pakko on olla töissä tiettynä aikana ja illalla lapsi tekee kuin äiti sanoo, koska aikaa ei illalla enää paljon ole ruoanlaittoon ja iltatoimiin. tosi naurettavaa valittaa yhden lapsen hoidosta, kun toiset hoitavat työn ja lapset valittamatta.
 
Meidän poika oli tuossa iässä ihan samanlainen ja vielä lisäksi aivan mahdoton kiikkuja. Lisäksi nukkui yöt tosi huonosti. En kiellä etteikö hermot olleet välillä tosi kireällä, mutta kyllä nautinkin tuosta ajasta. Annoin pojan tulla esim vessaan mukaan. Kodista yritin tehdä mahdollisimman turvallisen ja kotitöitä tein sen minkä pystyin. Ulkona oleminen ainakin meillä oli mukavaa vaikka sielläkin kyllä sai katsoa mitä poika suuhunsa aina pisti.

Meillä poika on nyt reilu 2-v ja paljon on asiat helpottaneet, (en enää tarkoin muista missä vaiheessa). Vilkas hän on vieläkin, mutta nyt on jo järkeäkin päässä. Ainoastaan syömisen kanssa meillä taistellaan edelleen.

Vauva- ja taaperoaika on niin lyhyt jakso elämässä. Kohta huomaat että sinulla on jo iso lapsi kotonasi, joka ei enää tarvitsekaan sinua joka asiassa. Koita siis ottaan vaan nyt rennommin ja nauti lapsen "tutkimusmatkoista" ja harjoitteluista.
 
Voi kun kuulostaa niin tutulta :whistle: Meillä reilun vuoden ikäinen tyttö ja on kovin kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Mutta en sanoisi, että tekee pahojaan, ei tuon ikäinen osaa olla vielä tuhma samalla tavalla kun jo esim. 2 v. Neidillä ei kiellot tunnu menevän vielä lyseoon, mutta ajan kanssa oppii. Kärsivällisyyttä ystäväiseni, kärsivällisyyttä....sitä hoen itselleni joka päivä enemmän ja vähemmän....
 
Koivu
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.08.2005 klo 21:16 Pauppiliini kirjoitti:
Voi kun kuulostaa niin tutulta :whistle: Meillä reilun vuoden ikäinen tyttö ja on kovin kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Mutta en sanoisi, että tekee pahojaan, ei tuon ikäinen osaa olla vielä tuhma samalla tavalla kun jo esim. 2 v. Neidillä ei kiellot tunnu menevän vielä lyseoon, mutta ajan kanssa oppii. Kärsivällisyyttä ystäväiseni, kärsivällisyyttä....sitä hoen itselleni joka päivä enemmän ja vähemmän....
Siis minä päivänä se raja tulee vastaan, että osaa olla tuhmana? Sinä yönä kun täyttää 2v? Ehkä se oman lapsen ikä tuntuu aina pieneltä ja naapurin on aina iso? Kyllä syntymästä saakka lapsi huomaa asioita, ja 1-vuotiaana jo testailee mitä sallitaan ja mitä ei. ei kaksi-vuotias ole yhtään sen tuhmempi.
 
toinen vieras
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.08.2005 klo 20:26 vieras kirjoitti:
harry, kuulostaa todella naurettavalta kun joku valittaa yhden lapsen hoitamisesta. Monet käyvät työssä tuossa vaiheessa kun lapsi on vuoden, ja lapsen on mentävä nukkumaan kun sanotaan, jotta äiti ja lapsi jaksavat töihin ja päiväkotiin. Mitenhän töissäkäyvät äidit pärjäävät sekä töissä että kotona osaavat hoitaa lapsensa, koska pakko on olla töissä tiettynä aikana ja illalla lapsi tekee kuin äiti sanoo, koska aikaa ei illalla enää paljon ole ruoanlaittoon ja iltatoimiin. tosi naurettavaa valittaa yhden lapsen hoidosta, kun toiset hoitavat työn ja lapset valittamatta.
Voi luoja! Ole lukematta näitä ketjuja jos et kestä toisten "valitusta"! Palsta on sitä varten. Ja lueppa huviksi aihe "taitaa olla asian vierestä, mutta..." siellä on juttua töihin menosta. Että eipä sinne PAKKO kenenkään ole mennä jos lasten hoito muutenkin kotona takkuaa. Ja 1v ei kyllä ymmärrä, jos äiti sanoo, että nyt nukut. Sen ikäinen ei todellakaan aina tee niinkuin äiti sanoo. Hah!

Taitaa sulla olla itelläs vaikeeta kun näin kommentoit. Ja on tainnut olla myös valheellinen pakko mennä töihinkin! Naurattaa tuommoset!

Muuten ap:lle tsemppiä! Ootkin saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä. Mun vauva on vasta 9kk ja en siis tiedä tuosta vaiheesta vielä mitään. Mielellään tosin luen mitä tuleman pitää.
 
vai että sosiaaliviranomaisille asti? HAH salli mun nauraa :LOL:

Meillä ei tarvi myöhemmin vedellä avarilla koska lapset oppii että kun kielletään niin uskotaan. Ei 4v enää tee kaikke koko ajan kiusallaan kun tietää että jos ei mene perille niin aikansa toistettuaan siitä tuhmuudesta seuraa rangaistus, ja se voi olla myös lempilelun menetys, ei kaveria leikkimään tms mikä on lapsesta kivaa. Sen sijaan sellainen äiti joka ei saa lastaan kuriin ns normaaleilla keinoilla voikin läväyttää lastaan kovakouraisesti kun oikein hermostuu viimein.

Niinpä, rakkautta ja syliä ja lasten kanssa olemista-sitähän se on. Kukin tyylillään. Ja vaikka aiemmin joskus 30v sitten olen minäki saanu risusta, ei ole minun mieltäni mitenkään pilannut, ennemmin uskon vanhaa sanontaa joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Miksi nykyään annetaan lapsille periksi kaikki? Hymistellään vaan ja koitetaan komentaa, eikä ehkä valvota lapsia tarpeeksi. Johan siitä ilo syntyy kun nämä ns pehmeän kasvatuksen saaneet ovat 14-15v ja eivät usko mitään. Pikkukriminaaleja ja varsin vallattomia otuksia tulossa. Varmasti meidänkin tytöt kokeilee rajojaan, niinhän ne kaikki, mutta mielestäni kaiken a ja o on vanhempien kunnioitus. Ei lyömällä, vaan ohjaamalla. Jos se joka sossuilla "uhkaili" olisi lukenut kunnolla mun kirjoituksen, olisi huomannut että luunappi on vain kevyt kosketus kuten jo aiemmin kerroin, enemmän sattuu sieluun kun kielletään ja kieltoa tehostetaan, kun että jankutettaisiin vaan että ei ei, älä nyt viitti, ei saa n 500 kertaa päivässä.

Ja eikös se ole paljon vaarallisempaa lapselle että syö kaikki, esim ap:llä vessapaperista lähtien? Vieläkin ihmettelen kuinka ei kiellot voi mennä perille. Ehkä on ap:lläkin jotain pikkusen pielessä kasvatusmenetelmässä. Ja laps on vasta 1v. Mitäs kun on sen 14 ja haistattelee ja tempoo äitiä minkä ehtii??

Huhu huhui, näitä nykyaikasia äitejä ketkä uskoo vaan yhtä oikeeta kasvatusmenetelmää-eikö oo enää ns maalaisjärkeä?? Rakkautta ja rajoja, sitähän se.
 
mellellä ei ilmeisesti taida olla omia lapsia. Lapset kun eivät ole robotteja jotka oppivat kaiken kerrasta. Kuten jo aikasemmin joku mainitsi niin juuri tuossa iässä lapset tutkivat ja kokeilevat rajojaan.. Mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Harva oikeasti olettaa, että yksi vuotias tietää jo oikean ja väärän eikä kokeile rajojaan ja tutkiskele että tarkoittaako äidin sanoma "ei" oikeasti "ei". Antakaa hyvänen aika lasten olla lapsia. Vaikka yksivuotias ei välttämättä vielä osaa totella äitiä niin se ei tarkoita sitä että sitä sitten teini iässä ollaan haistattelemassa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.08.2005 klo 22:16 melle kirjoitti:
Ja vaikka aiemmin joskus 30v sitten olen minäki saanu risusta, ei ole minun mieltäni mitenkään pilannut, ennemmin uskon vanhaa sanontaa joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Miksi nykyään annetaan lapsille periksi kaikki? Hymistellään vaan ja koitetaan komentaa, eikä ehkä valvota lapsia tarpeeksi. Johan siitä ilo syntyy kun nämä ns pehmeän kasvatuksen saaneet ovat 14-15v ja eivät usko mitään.
Rakkautta ja rajoja joo, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että sinä olet lapsellesi kaikkein tärkein henkilö ja jos napsit lastasi, niin lapsi oppii yhdistämään kiintymyksen ja läpsimisen? Eivät ihmiset, jotka eivät anna luunappeja, anna lastensa riehua tolkuttomasti ja elää ilman rajoja. RAjat voidaan asettaa ilman mitään fyysistä kuritusta eikä se tarkoita hymistelyä tai "voivoi kun teet taas noin".

Alkuperäisen viestin kirjoittajalle, miksi lapsi ei saisi tunkea roskia suuhunsa, niinhän sitä tutkitaan ja opitaan. Voithan vaikka antaa lapselle pienen kupin, johon pyydät keräämään murusia (jos vaikka ne muruset pysyisivät kupissa...). Ei-sana kohtaa aika pian inflaation, jos sitä käytetään joka lauseessa. Oletko koskaan kokeillut sanoa lapsellsei, "ettei peittoa ole tapana syödä, yäkyäk, peitto tarvitaan nukkumiseen"? Eri asia tietysti on se, jos syö vaarallisia juttuja, mutta ne voi nostaa kaappeihin ja ovet kiinni (pikalukkoja saa kaupoista). En yhtään vähättele väsymystäsi, oletko jutellut asiasta neuvolassa, voisit saada kotiapua, että pääset välillä huilaamaan? Ystävätkin ottavat vasmasti hetkeksi lapsen huostaansa, jos kerrot tarvitsevasi hetken omaa aikaa.

Jatkuva kitinä käy hermoille, tiedän se omasta kokemuksestani. Meillä kitistään turhautuneena, jolloin olen yleensä keksinyt jotain mieleistä tekemistä (usein mennään ulos purkamaan energiaa). Myös konttauskisat tai piilosilla olo ovat aika kovia juttuja ja yleensäkin ihan mikä vain, mitä voi tehdä yhdessä. Kun siivoan, niin lapsilla on omat pienet harjansa tai pölyrättinsä, niillä saa ajan kulumaan vähän paremmin. Tovottavasti oli edes jotain vinkkejä, mitä haluaisit kokeilla ja mikä jopa toimisi!
 
saramilla harmaana
Itse siirsin suosiolla tavarat pois lapsen ulottuvilta. Näin oli kaikilla helpompaa. Takaisin ne sai siirrettyä vähän päälle vuoden ikäisenä kun muut asiat alkoi kiinnostamaan.
Itse komennan mutta EN KOSKAAN läpsi tai anna luunappeja. Olen samaa mieltä osan kirjoittajien kanssa, että lapset eivät ole robotteja. Toiset ovat uteliaampia kuin toiset ja siksi kaikki asiat kiinnostaa. Näinhän ne oppii, miten muuten.
Toki voi latistaa lapsen mielenkiinnon ja kehityksen askeleet tukistamalla, se onkin 1 vuotiaalle sama fiilis kuin itseäsi purisi yllättäen kiltti rakas koirasi. Eli 1 v ei ymmärrä miksi häntä lyödään. Tuon ikäisellä on muisti lyhyt, eli hän ei muista miksi siihen ei saa koskea.

Itse olen myös nähnyt lapsia jotka kulkee kädet päässä koska pelkäävät koko ajan saavansa luunappeja. Kamalaa lasten alistamista. Rakkautta ja rajoja mutta rajat eivät tule lyömällä. Päinvastoin saattavat kääntyä joskus itseään vastaan tällainen kasvatusmetodi.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.08.2005 klo 20:26 vieras kirjoitti:
harry, kuulostaa todella naurettavalta kun joku valittaa yhden lapsen hoitamisesta. Monet käyvät työssä tuossa vaiheessa kun lapsi on vuoden, ja lapsen on mentävä nukkumaan kun sanotaan, jotta äiti ja lapsi jaksavat töihin ja päiväkotiin. Mitenhän töissäkäyvät äidit pärjäävät sekä töissä että kotona osaavat hoitaa lapsensa, koska pakko on olla töissä tiettynä aikana ja illalla lapsi tekee kuin äiti sanoo, koska aikaa ei illalla enää paljon ole ruoanlaittoon ja iltatoimiin. tosi naurettavaa valittaa yhden lapsen hoidosta, kun toiset hoitavat työn ja lapset valittamatta.
Tuo on typerästi sanottu. Ihmiset ovat erilaisia, niin lapset kuin aikuisetkin. Samalla tavalla ajateltuna voisin sitten sanoa, että ei parin lapsen äiti, joka käy myös töissä, saa valittaa, koska jossain on 8 lapsen äiti, joka hoitaa lapsensa yksin koska mies kuollut. Mutta ei tuo 8 lapsen äitikään saa valittaa, koska jossain on 10 lapsen äiti, joka asuu kadulla lastensa kanssa kun koti paloi kun kuopus leikki tulitikuilla. Mutta mitä tuo 10 lapsen äitikään valittaa kun jossain on samassa tilanteessa oleva äiti jonka jalat on amputoitu JNE... :kieh: Että äläpä sano, että jollain ei voi olla rankkaa. Vai pitäisikö harryn nyt miettiä, että juu tosiaan eihän tässä mitään kun jollakin voi olla rankempaa?
 
tuttua puuhaa meillä kans tyty 1v2kk jyrsii kaikea mahdollista sähköjohtoja myöten .ruuan kanssa ei kyllä leiki,mutta apinaa esittää päivittäin kiipeilemällä mitä mahdottomiin paikkoihin ja aiheuttamalla ylimääräisiä sydämmen tykytyksiä vanhemmilleen,WC-paperi on pitäny nostaa hyllyn päälle muuten se kävelee vastaan tyty kun saa itse oven WC:hen auki,tavaroita emme ole nostelleet vaan kiellämme ja kiellämme jne. meillä kans kielletään ja yleensä uskoo mutta jos kielto ei mene perille joutuu pinnasängyyn istumaan toviksi ja miettiin tekosiaan.Kyllä tämän ikänen jo ymmärtää rangaistuksen meilläkin tyty jo yleensä rauhottuu viimestään sitten kun sanoo et joutuu sängyyn jos ei usko.Mut tuo esikko oli ihan oma tapaus sille ei kyllä menny mikään perille ja sama meno jatkuu vieläkin vaikka on jo 5v ei usko mitään ja villitsee tota siskoaan ilkeilemään että tämmöstä täällä perheessä jossa välillä 2 apinaa hyppii ja pomppii ja kiipeilee jameno muutenkin välillä kuin eläintarhassa ;)
 
elmi82
:hug: kuulkaas mammat ja muut! meidän lapsi saa paljon haleja ja rakkautta eikä meillä todellakaan tarvitse huutaa. Eikä todellakaan kurittaa lasta kuten te kuvittelette.Että te jaksatte ottaa nämä tukistus yms jutut raskaasti, voi herranen aika... en muuten todellakaan ala lukea mitään kasvatus oppaita! neuvolan,hoitotätin ja isovanhempien ohjeilla ja Maalaisjärjellä pärjätään...

 
Täälähän on ryöpytystä oikeen sydämestä! Herranjestas tätä kurituskeskustelua. Menkää tuonne yöelämään kattomaan päälle kymmenvuotiaita ja miettikää, onko näillä lapsilla ollu rajat ja onko tekemisiin puututtu. Onko kielletty tekemästä ja rangaistu. (EN TARKOTA RUUMIILLISTA KURITUSTA) Meillä kielletään ja kielletään ja vielä kielletään ja perustellaan, kunnes lopettavat hölmöilyt. Ei yksivuotias tajua vielä, miksi ei saa koskea yms. mutta pikkuhiljaa oppii. Eikä kieltäminen ja asiaan puuttuminen meillä ole alistamista tai henkistä väkivaltaa, vaan edelleenkin rajojen asettamista ja rakkautta. Jokainen tavallaan, mutta lasta kunnioittaen.
 

Yhteistyössä