V
Väsynyt ja kipeä
Vieras
Olen nyt pari päivää kärsinyt allergian oireista, räkä valuu, välillä nenä on tukossa, kuume tulee ja menee, tuntuu että pää räjähtää, aivastuttaa, kurkkua kirvelee, sitten yskittää ihan sikana, hyvä että pystyy edes puhumaan. Välillä tulee sellasia yskänpuuskia että ei meinaa henkeä saada ja ne päättyy kun yökään limaa.
Lapsella on ihan samat oireet. Pari yötä on mennyt parin tunnin unilla kun muksukin on heräillyt vähän väliä.
Ukko oli yövuorossa useempana yönä ja eilen sitten ilmoitti herättyään että ajatteli mennä illalla kaverinsa luokse vähän saunomaan ja juomaan kaljaa ja soittelemaan jotain hemmetin guitar heroa.
Ensin en edes osannut sanoa siihen muuta kun että aha. Olin niin pöyristynyt, kun kuvittelin, että ukon ollessa vapaalla saisin vähän levätä ja hän auttaisi lapsen hoidossa. Kyllähän mies tietää että olen ihan poikki ja kai sen nyt näkee päällekin päin.
Illalla sitten rupes pukemaan ja mä kysyin ihan ystävällisesti että "aiotko tosiaan mennä sinne?". Mies vastasi että "joo, kyllä aion".
Sit se tuli silittämään mun päätä kun makasin sohvalla ja multa tuli itku.
Alko tietenkin huolestunut kysely että "no mikä nytten, hei. onko joku hätänä".
No, ennenku ehdin mitään sanoa niin ukon kaveri oli jo ovella koputtamassa, tuli hakemaan sen.
Takkia vetäessään päälleen totesi että "soita tai laita viestiä jos on oikein vaikeeta".
Siihen vastasin että "mitä apua siitä on?". Kun ihan oikeasti, mitä ihmeen hyötyä siitä on jos mä ilmotan etten jaksa valvoa lapsen kanssa ja mies on sitten kaverin luona kaljoissaan. Eihän siitä ole lasta hoitamaan.
No, tuosta kommentista ukko sitten vissiin otti itteensä ja sanoi että "just joo, älä viitti nyt". Tarkotti siis että älä nyt pilaa mun iltaa ja ala vinkumaan että en pärjää täällä.
Ei sitten heippaa sanonut kun käveli ovesta ulos
Yöllä tuli kotiin 5 aikaan.
Mä heräsin muksun kanssa klo 7 ja tuntui että kuolen kun avasin silmät.
Olo on sen kun pahentunut, hyvä että henkeä saa. Lääkkeitä olen popsinut tässä mutta ei tunnu kovasti olevan apuja.
Olinkin sitten niin hirveä että kävin miestä herättelemässä että voisin mennä vähäksi aikaa unille ja mies valvoisi lasta sen aikaa.
Koska en mä voi torkkua tässä kun tuo alle 2v on hereillä.
Kun lopulta sen sain hereille, niin se suvaitsi nousta ihan vessassa käymään. Sit painoi takas makkariin.
Katoin ihan huuli pyöreenä ja kysyin että "ihanko oikeasti meinaat mennä sinne takasin?" Vastaus oli että "ihanko oikeasti pitäs herätä tähän aikaan?". Kello oli siis 9.30, se on jo nukkunut enemmän kun mä viime yönä
En vastannut tuohon enää mitään.
Tuolla se nyt kuorsaa.
Pistää vihaks mutta en jaksa mennä sille riehumaan. Ei yksinkertaisesti ole voimia. Itku tässä vaan tulee.
En voi ymmärtää. Mitä sen päässä oikein liikkuu?? Eikö se vaan tajua mun tilannetta vai eikö se muka välitä...??
Kiitos kun sain purkaa pahaa oloa.
Ja kiitos jos jaksoit lukea loppuun.
Lapsella on ihan samat oireet. Pari yötä on mennyt parin tunnin unilla kun muksukin on heräillyt vähän väliä.
Ukko oli yövuorossa useempana yönä ja eilen sitten ilmoitti herättyään että ajatteli mennä illalla kaverinsa luokse vähän saunomaan ja juomaan kaljaa ja soittelemaan jotain hemmetin guitar heroa.
Ensin en edes osannut sanoa siihen muuta kun että aha. Olin niin pöyristynyt, kun kuvittelin, että ukon ollessa vapaalla saisin vähän levätä ja hän auttaisi lapsen hoidossa. Kyllähän mies tietää että olen ihan poikki ja kai sen nyt näkee päällekin päin.
Illalla sitten rupes pukemaan ja mä kysyin ihan ystävällisesti että "aiotko tosiaan mennä sinne?". Mies vastasi että "joo, kyllä aion".
Sit se tuli silittämään mun päätä kun makasin sohvalla ja multa tuli itku.
Alko tietenkin huolestunut kysely että "no mikä nytten, hei. onko joku hätänä".
No, ennenku ehdin mitään sanoa niin ukon kaveri oli jo ovella koputtamassa, tuli hakemaan sen.
Takkia vetäessään päälleen totesi että "soita tai laita viestiä jos on oikein vaikeeta".
Siihen vastasin että "mitä apua siitä on?". Kun ihan oikeasti, mitä ihmeen hyötyä siitä on jos mä ilmotan etten jaksa valvoa lapsen kanssa ja mies on sitten kaverin luona kaljoissaan. Eihän siitä ole lasta hoitamaan.
No, tuosta kommentista ukko sitten vissiin otti itteensä ja sanoi että "just joo, älä viitti nyt". Tarkotti siis että älä nyt pilaa mun iltaa ja ala vinkumaan että en pärjää täällä.
Ei sitten heippaa sanonut kun käveli ovesta ulos
Yöllä tuli kotiin 5 aikaan.
Mä heräsin muksun kanssa klo 7 ja tuntui että kuolen kun avasin silmät.
Olo on sen kun pahentunut, hyvä että henkeä saa. Lääkkeitä olen popsinut tässä mutta ei tunnu kovasti olevan apuja.
Olinkin sitten niin hirveä että kävin miestä herättelemässä että voisin mennä vähäksi aikaa unille ja mies valvoisi lasta sen aikaa.
Koska en mä voi torkkua tässä kun tuo alle 2v on hereillä.
Kun lopulta sen sain hereille, niin se suvaitsi nousta ihan vessassa käymään. Sit painoi takas makkariin.
Katoin ihan huuli pyöreenä ja kysyin että "ihanko oikeasti meinaat mennä sinne takasin?" Vastaus oli että "ihanko oikeasti pitäs herätä tähän aikaan?". Kello oli siis 9.30, se on jo nukkunut enemmän kun mä viime yönä
En vastannut tuohon enää mitään.
Tuolla se nyt kuorsaa.
Pistää vihaks mutta en jaksa mennä sille riehumaan. Ei yksinkertaisesti ole voimia. Itku tässä vaan tulee.
En voi ymmärtää. Mitä sen päässä oikein liikkuu?? Eikö se vaan tajua mun tilannetta vai eikö se muka välitä...??
Kiitos kun sain purkaa pahaa oloa.
Ja kiitos jos jaksoit lukea loppuun.
