onpa karua luettavaa..

[äiti itekin]

Huh huh..Toisella palstalla haukutaan kun mies vielä JOUTUU elättämään edellisen liiton lapsia, vaikka olisi jo uusia (lue: niitä nykyisiä, ja omempia?) ja täällä melskataan kun miehen VIERAAT? kakarat tulee sotkemaan kodin ja "nykyisten" lasten elämän. Siis, missä järki..Ettekö todellakaan ole tienneet miestenne lapsista tai siitä etteivät ne lapset erossa eroa, lapsella on AINA oikeus kumpaakin vanhempaansa. Ja kyllä se isän/etävanhemman koti kuuluu olla lapsenkin koti! Voisitte miettiä miten haluatte omia lapsianne kohdeltavan jos ero tulee..On kyllä ollut ihan asiallisia ja aikuisiakin etävanhemman puoliskoja täällä.(Antaa edes vähän toivoa). En uskokaan että uusperheessä eläminen on helppoa, mutta eiköhän jokainen valitse itse osansa. Ja jos toista rakastaa, kai silloin kaikkea hänestä, eli myös niitä edellisen liiton lapsia? Itelle ei ole tuottanut vaikeuksia hyväksyä miesyst. lapsia, päinvastoin.Tosin uusperhe-elämää en ole elänyt. On myös noita omia edellisen liiton lapsia, vaadin että sekä mun puolen mahd. kumppani ja etävanhemman kumppani kohtelevat lapsia (kaikkia) tasapuolisesti.On muuten lapsen oikeus!!

 

[Äiti ja äitipuoli]

On ajoittain karua tekstiä joka palstalla,myös rahanahneita exiä löytyy!

Uskon kuitenkin että monessa perheessä aika parantaa ja tilanteet rauhoittuu.Monessa perheessä ero on ollut riitaisa ja tunteita ei käsitelty...Siihen soppaan kun lisätään kostonhimoinen ihmisluonne niin jopa lapset unohtuvat,valitettavasti!
En halua lisää riitaa aikaiseksi, mutta mielestäni etenkään riidanhakuisilla ex:llä pitäisi olla sen verran järkeä että antaisivat eronneen kumppaninsa elää RAUHASSA omaa elämäänsä...Myös jatkuvalla häirinnällä on tapana vaikuttaa lastenkin elämään!Joutuvat kuuntelemaan aikuisten tappelua yms..
Uusperheen elämä ei varmasti ole helppoa kenellekkään aluksi...Elämässä on silloin jo niin monta kokkia soppaa hämmentämässä että ihme jos ei joskus pala kiinni kenellä vaan...ja siksi on hyvä olla paikka missä purkaa tuntojaan!Voimia kaikille uusperheellisille! :hug:
Mielestäni on tosi rakkautta rakastaa jonkun muun lapsia!Jos siihen pystyy niin tuskin on paha ihminen....

 

[taustalla]

Kunpa elämä olisi sellaista kuin toivoisi.Tasa-arvoa toivon minäkin, mutta sitä ei ole ainakaan meidän perheessä.Kun entisen liiton lapset tulevat niin minun mielipiteilläni ei ole merkitystä ja penskat saavat riehua ja kohdelle minuakin miten lystäävät. Riita tulee joka kerta kun jotain yritän kauniisti ojentaa/huomautan jostakin.Tossun alla elän ja tiukasti lytyssä.Niin ne miehet muuttuvat. Alussa kun asuttiin minun omistamassa asunnossani niin luulin asioitten olevan paremmin(normaalit tasa-arvoiset), mutta kun muutettiin miehen rakentamaan taloon niin tulikin toinen ääni kelloon. En tiedä kauanko tätä kestän kun puhe ja keskustelu ei auta, ehkä lähden lätkimään vauvamme kanssa ja saa mies viettää elämäänsä niinkuin haluaa vaikka ex:nsä kanssa. :/

 

[Karu]

Lusikkani soppaan ja hämmentämään...

Viimeiset 3 vuotta meidän elämästä on olleet käräjillä juoksemista ja sossun kanssa tappelua (loppuvuodesta jo s-postilla kun ei enää sinne suostuttu menemään turhaa jauhamaan)
Ensin rukattiin tapaamissopimusta,sitten lähdettiin käräjöimään elatuksista,sitten taisteltiin taas tapaamisista,kun ei lähi antanut lasta eikä "löytänyt" tapaamissopimuksen liitettä jossa oli oikein kellon aikojen kanssa eritelty tapaamiset ja se mitkä joulut on meillä.Sitten kun paperi vihdoin sossun avustuksella löytyi,hän sanoi ettei aio sitä noudattaa ja asia on kuulema loppuun käsitelty.Sosiaalitantta pyöritteli käsiään ja sanoi et ei me voida auttaa.Mene käräjille jos haluat lastasi nähdä.Tähän tädille vastattiin jotta se on sinun velvollisuus edes yrittää sovitella,käräjöinti on kallista ja aikaa vievää eikä se pelasta meidän joulua (lahjat hankittu,pukki tilattu) Väittipä neiti-ex vielä että edellinen joulu olis ollu meidän ja ei lasta haluttu ja hän JOUTUI sen pitämään kun ULOSKO se olis pitäny jättää.Sopparissa kuitenkin seisoi et oltiin oikeassa.Jostain syystä eukko pyörsi mielensä ja lapsi tuli meille.
Joulu meni ihan hyvin,tammikuussa tapaamisen saaminen oli taas tuskaa ja kun lapsi meille saatiin alkoi huuto "äiti on sanonut et mun ei tartte olla yötä" "äiti on sanonut ettei mun tartte syödä ton (siis minun) tekemää ruokaa" lista on loputon mitä äiti oli sanonut ja luvannut.Oli mukavaa joo yrittää selittää et ei se äiti nyt voi niin tehdä kun pitää keskustella isin kanssa.
Sen jälkeen seuraava tapaaminen oli toukokuussa.Tämäkin sossun painostuksella kun ex oli niiden kautta hakemassa yksinhuoltajuutta kun mieheni kuulema käyttää jotain...Mitä lienee sit,varmaan alushousuja \|O Ei mennyt läpi huoltajuushomma ja taistelu jatku tapaamisista.Nyt naikkonen oli sitä mieltä ettei lapsi halua tulla tapaamisiin,silti se aina soitteli mummin luota kun siellä oli et haluaa tulla.Mistä lienee moinen,varmaan mummi pakottanu soittamaan...
Annettiin olla,tappelu sai riittää.Ajateltiin jotta kyllä vuoden taistelu saa olla tarpeeksi.Ei se ole lapsellekkaan hyväksi tuomonen.Ja kyllä se joskus ymmärtää ja kun kasvaa sitä voi tavata.
Meni 4kk ja soskusta tuli s-postia (samalta naiselta joka oli aiempia riitoja hoitanut) siinä tiedusteltiin miksi ei mies ole tavannut lastaan 10kk.Lapsen äiti kuulema oli heidän puoleen kääntynyt kun ei isä halua tavata lastaan.Ensinnäkin 10kk?!?!Miten ne saa toukokuusta syyskuuhun 10kk?Ja ettei isä ole halunnut tavata,on sossun tätillä huono muisti kun vasta oli asiasta neuvoteltu sitä kautta ja he eivät kuulema voi tehdä mitään.Mies vastasi jotta hän ei ala lasta enää tapaamaan kun se on yhtä taistelua koko ajan.Mitta on täys,rajallinen se on paskan määrä mitä tarvii niskaansa ottaa.
Vastaus oli "no,lapsen äiti saa varmaan sitten yksinhuoltajuuden"
Mahtavaa toimintaa sosku :flower:
Vastaus meiltäpäin oli saa,kunhan tämä taistelu ja tekstiviesti terrorismi loppuu.Huoltajuus on nyt sitten hänellä,samalla romuttui myös se mitätön paperilappu jota tapaamissopimukseksi kutsutaan.Eihän sillä kyllä ollut virkaa silloinkaan kun oli vielä voimassa.
Viimeisin niitti oli nyt sitten ulosotonkirje jolla exä meitä muisti.Hän on nyt vienyt ne sinne kun ei ole joka kuu rahat 1 päivä tilillä (sehän ei kato ole mikään syy jotta ei rahaa ole meidän talouteen tullu vielä sillon) huomautan tähän et on joka kuukausi saanut rahat.Ei ole yhtään rästissä.Ainut mikä oli rästissä oli taannehtivuus (jonka täti kyllä tiesi saavansa) joka piti alkaa nyt osissa maksamaan kun ollaan oikeudenkäyntikulut (hänen) saatu maksettua.Valtio kun ei odota.
Se osissa maksukaan ei tietty tulisi kysymykseen (siis 4-5 erää elatusten yhteydessä) kun raha pitää saada nyt just ja heti ja tietty kokonaan kerralla.Summa sinänsä ei ole iso pikkusen rapia 500 eepoa,mutta mahdotonta irrottaa yhdellä kertaa kun pitää kuitenkin maksaa rapian 200 eepon elatukset kuussa ja olishan se tietty ihan mukavaa itekkin elää ja syödä ja tietty ruokkia tuo yhteinenkin lapsi siinä samalla. :x

Ei voi tietty sanoo kuin et;
"Elämä on"

Aika karua luettavaa juu,mut joskus se viha vaan on johonkin purettava kun oikein rassaa.Ei kaikkea vihapäissään kirjoitettua (niistä elatuksista tai nykysen puolison lapsista tms.) kannata ottaa niin nokkiinsa. Parempi se on kuitenkin tänne kirota kuin niille lapsille jotka loppujen lopuksi ovat täysin syyttömiä vallitsevaan tilanteeseen.
Ja niitä paskojahan löytyy molemmista niin etistä kuin läheistäkin.Sille nyt ei vaan mahda mitään.

Tsemppiä kaikille perheille!Kyllä sitä selvitään,ollaan ennenkin selvitty.
Tulipas pitkä selostus,kiitos et sain purkautua.Nyt poistun takaisin takavasemmalle :wave:

 

[Samassa veneessä]

Mulla on kokemusta sekä ydin- että uusperhe-elämästä, äitinä ja äitipuolena olemisesta ja kaupan päälle vielä miehen katkerasta exästä, joka tekee kaikkensa vaikeuttaakseen meidän elämää. Itse olen osani valinnut ja tuon miehen halunnut, ja tähän rumbaan ryhtyessäni tiesin tasan tarkkaan, että haasteita riittää. Joskus raivostuttaa niin että meinaa järki lähteä, miehen lapset, meidän elämää sorkkiva ex, tapaamiset ja kaikki, MUTTA niin mua joskus ärsytti myös se ns. normaali perhe-elämä, omat lapset ja niiden isä. En kuvitellutkaan koskaan, että uusperhesysteemi ois helpompi tai vaikeampi kuvio kuin se entinenkään perhemalli. Välillä on helpompaa, välillä kaikki kaatuu päälle ja tekis mieli jättää kaikki, mutta tekipä niin tai näin, ikinä ei oo sellaista tilannetta, etteikö joku asia ärsyttäis joskus.
En ymmärrä, miksi ei sais ääneen sanoa, että uusperhe-elämä ja äitipuolena oleminen on joskus raskasta ja rasittavaa, että joskus suoraan sanottuna vi-tut-taa. Saahan ydinperheäitikin valittaa, miksi äitipuolelle sanotaan että "oishan sun pitänyt tietää mihin ryhdyt" ja "etkö tienny miehesi lapsista". Ei ole siitä kyse, vaan siitä, ettei äitipuoletkaan mitään ihmeotuksia ole. Joskus menee hermot niinku kenellä tahansa ihmisellä. Itse yritän olla tasapuolinen omille ja miehen lapsille, kaikki saavat saman kohtelun - niin hyvässä kuin pahassa. En hillitse tunteitani miehen lapsia kohtaan, en ole heille sen kiltempi tai ilkeämpi kuin omillenikaan. Minun silmille ei pennut hypi ja meillä tehdään niin kuin aikuiset sanoo, ja onneksi meillä on miehen kanssa aivan samat periaatteet lasten kasvatuksessa. Mies ei anna omille lapsilleen mitään etuoikeuksia, meillä kaikille lapsille on samat säännöt huolimatta siitä, montako yötä viikossa tai kuukaudessa he meillä viettävät.
Oma lukunsa on sitten tämä miehen ex, joka keksii jos jonkinlaista kiusaa ja harmia. Millon pitää tapella tapaamisista, millon elatusamaksuista, millon siitä, mitä minä saan hänen lapsilleen tehdä ja kuinka paljon heidän "äitinä" olla. Taas pitää kiittää miestä siitä, että hänellä on järki päässä tässäkin suhteessa. Hän on selvästi lapsille sanonut, että äidin luona tehdään niin kuin äiti haluaa, mutta isän luona on isän säännöt - ja minun. Lapset ovat kyllä vielä niin pieniä, ettei mitään ongelmia ole ollut, saa nähdä mikä meno on sitten kun tuosta kasvavat...
Voimia kaikille äideille ja äitipuolille, ja tietysti myös isille ja isäpuolille!!

 

[muhku]

Täytyy ihan kirjoittaa, että edellisen kirjoittajan "samassa veneessä" teksti oli järkevää sekä asiallista luettavaa. Omat ajatukseni ovat niin samankaltaisia. On kiva, että kommentteja löytyy niin monelta kannalta.

 

[taustalla]

Niinpä...Äiteillä on ilmeisesti yksinoikeus valitella kauheita lapsia ja väsymystään,äitipuolilla ei!
Kyllä varmasti kaikilla on joskus rankkaa ja silloin tulee esim.väsyneenä tiuskittua lapsille ja tuntuu et elämä kaatuu päälle.On tosi hyvä et täällä voi niitä sisimpiä tuntemuksiaan purkaa, vaikkakin yleensä siitäkin saa vain paskaa niskaansa...

 

[anne-68]

Äiti itekin:kyllä,naulan kantaan oli kommenttisi.Voi kumpa me KAIKKI "aikuiset" olisimme niin aikuisia että lapsen etu menisi omien tunteiden edelle.Jokaisen lapsen etu.ihanaa että luin kirjoituksesi,en ole siis ainoa jolle lapsen etu painaa!!!

 

[Uusperheellinen]

\

Huh huh..Toisella palstalla haukutaan kun mies vielä JOUTUU elättämään edellisen liiton lapsia, vaikka olisi jo uusia (lue: niitä nykyisiä, ja omempia?) ja täällä melskataan kun miehen VIERAAT? kakarat tulee sotkemaan kodin ja "nykyisten" lasten elämän. Siis, missä järki..Ettekö todellakaan ole tienneet miestenne lapsista tai siitä etteivät ne lapset erossa eroa, lapsella on AINA oikeus kumpaakin vanhempaansa. Ja kyllä se isän/etävanhemman koti kuuluu olla lapsenkin koti! Voisitte miettiä miten haluatte omia lapsianne kohdeltavan jos ero tulee..On kyllä ollut ihan asiallisia ja aikuisiakin etävanhemman puoliskoja täällä.(Antaa edes vähän toivoa). En uskokaan että uusperheessä eläminen on helppoa, mutta eiköhän jokainen valitse itse osansa. Ja jos toista rakastaa, kai silloin kaikkea hänestä, eli myös niitä edellisen liiton lapsia? Itelle ei ole tuottanut vaikeuksia hyväksyä miesyst. lapsia, päinvastoin.Tosin uusperhe-elämää en ole elänyt. On myös noita omia edellisen liiton lapsia, vaadin että sekä mun puolen mahd. kumppani ja etävanhemman kumppani kohtelevat lapsia (kaikkia) tasapuolisesti.On muuten lapsen oikeus!!

Niinpä nii helppo puhua kun et tekstisi mukaan ole uusperheen tilannetta elänyt. On todella helppo arvostella ja keksiä "oikeita" ratkaisuja tilanteiosiin joissa ei itse elä. Tervetuloa vaan meille ihmettelemään rumbaa joka syntyy kun etälapset pyyhkäisevät esim. joulun järjestämään hermoja raastavaksi. Kyllä vetää suupielet tiukalle ja takuulla vetäisi sinullakin. Että helppopa arvostella.

 

[aada]

uusperheen elämä voi olla yhtä helvettiä. itse en ole sitä kokenut vaikka uuspeheessä elänkin. muutama tuttava perhe on sellainen että luulisi siellä olevan sotatanner.
ehkä meidän uusperheen palastus on ollut eri ikäiset lapset ja se että meillä molemmilla miehelläni ja minulla on ollut pitkät ensimmäiset avioliitot ja olemme solmineet uuden aviolliton vanhempana.Yhteisiä lapsiakin on kaksi ja olen saanut heidät 39v ja 41 vuotiaana. Meillä on myös elettyä elämää ja kokemuksia takana, joten kai olemme viisaampia ja kypsempiä.uskoisin!
Mieheni lapset ovat nyt 12v. 17v ja 19v. tämä vanhin asuu meillä. minulla on jo aikuisia lapsia 22v ja 25 vuotiaat pojat, mailmalla jo!
yhteiset ovat 8v ja tiistaina synttäreitään viettävä tyttäremme 7v.
Mieheni lapset ovat aina olleet tosi fiksuja ja käyttäytyneet minua kohtaan kunnioittavasti ja hyvin. Olen sellainen emo tyyppi, huolehdin ja olen huolissani heistäkin. Pidän heistä kovasti! ja he ovat osa perhettä. Annan arvon miehen ex:llekkin koska hän ei varmaan ole puhunut minusta pahaa vaikka meillä on ollut erimielisyytemme ja emme ole juuri tekemisissä. Hän loukkasi minua kyllä muutama vuosi sitten ja vikansa hänelläkin, eihän kukaan ole täydellinen. En ainakaan minä! Itse en koskaan ole puhunut ainakaan lasten kuulen pahaa heidän äidistään vaan aina sanonut että muistakaa että teillä on vain yksi ainoa äiti ja isä. meidän yhteiset lapset ovat rakkaita näille miehen lapsille, sen näkee kaikesta. Meidän yheiset rakastaa heitä.
meidän alku ei toki ole ollut ongelmaton mutta sujunut kun on puhuttu ja pohdittu asioita yhdessä. Minulla on ihana mies!
Ehkä näin vanhempana suodattaa kaiken huonon pois ja ei hötkyile turhista. Meidän elämä on nykyään seesteistä ja hyvää.
muistakaa että kaikkeen auttaa aika.. lapset kasvaa. Mitä enemmän aikaa kuluu sitä helpommaksi elämä käy.
voimia vaan kaikille, tastelkaa ja jaksakaa arjen keskellä. Elämä vaan on sitä mitä on!

 

[mamuska]

joo kyllähän tuolla aika pahoja kommentteja pyörii miehen lapsista. :ashamed:
meillä uusperhe viritelmä vielä hakusessa, vuos ollaan yhdessä oltu, mulla yksi lapsi edellisestä liitosta miehellä kaksi. ei oo aina helppoo ja monesti joutuu miettimään mikä olisi oikea tapa hoitaa mikäkin asia ja ongelma :/
olen kuitenkin ottanut lähtökohdakseni ajatuksen että kaikkia lapsia kohdellaan tasavertaisesti ja vaikka en mieheni lapsia rakastakkaan kuten omaani he ovat kumminkin osa perhettä mieheni kautta ja heillä on oikeus tulla kohdelluiksi perheenjäseninä eikä muukalaisina.koetan kohdella heitä kuten toivoisin exäni puolison kohtelevan poikaani eli oikeudenmukaisesti ja lapsuutta kunnioittaen.pikkuhiljaa sitä huomaa pitävänsä lapsista aina vaan enemmän ja eiköhän aika selvittäne suurimman osan ongelmista =)

 

[äiti itekin]

\

\

Huh huh..Toisella palstalla haukutaan kun mies vielä JOUTUU elättämään edellisen liiton lapsia, vaikka olisi jo uusia (lue: niitä nykyisiä, ja omempia?) ja täällä melskataan kun miehen VIERAAT? kakarat tulee sotkemaan kodin ja "nykyisten" lasten elämän. Siis, missä järki..Ettekö todellakaan ole tienneet miestenne lapsista tai siitä etteivät ne lapset erossa eroa, lapsella on AINA oikeus kumpaakin vanhempaansa. Ja kyllä se isän/etävanhemman koti kuuluu olla lapsenkin koti! Voisitte miettiä miten haluatte omia lapsianne kohdeltavan jos ero tulee..On kyllä ollut ihan asiallisia ja aikuisiakin etävanhemman puoliskoja täällä.(Antaa edes vähän toivoa). En uskokaan että uusperheessä eläminen on helppoa, mutta eiköhän jokainen valitse itse osansa. Ja jos toista rakastaa, kai silloin kaikkea hänestä, eli myös niitä edellisen liiton lapsia? Itelle ei ole tuottanut vaikeuksia hyväksyä miesyst. lapsia, päinvastoin.Tosin uusperhe-elämää en ole elänyt. On myös noita omia edellisen liiton lapsia, vaadin että sekä mun puolen mahd. kumppani ja etävanhemman kumppani kohtelevat lapsia (kaikkia) tasapuolisesti.On muuten lapsen oikeus!!

Niinpä nii helppo puhua kun et tekstisi mukaan ole uusperheen tilannetta elänyt. On todella helppo arvostella ja keksiä "oikeita" ratkaisuja tilanteiosiin joissa ei itse elä. Tervetuloa vaan meille ihmettelemään rumbaa joka syntyy kun etälapset pyyhkäisevät esim. joulun järjestämään hermoja raastavaksi. Kyllä vetää suupielet tiukalle ja takuulla vetäisi sinullakin. Että helppopa arvostella.

Joo, en ole uusperheellinen.Mutta itellä 3 lasta, kax murkkuikästä ja vauva.Mies "rakastui" odotusaikana , joten vähän pistää miettimään miten "äitipuoli" suhtautuu lapsiimme.Varsinkin kun näitä juttuja seuraa...ps. "varmastikin tulee kommentteja tyyliin avioliitossa on jotain vikaa kun täytyy ettiä uus ja käydä vieraissa. Tietenkään mies ei petä tätä nykyistä

 

[Uusperheellinen]

No nytpä katkeran kirjoituksesi ymmärrän. Osanottoni sinulle, ero on aina tiukka paikka henkisesti. Mutta uusperhekuvioon voit kyllä itse vaikuttaa omilla asenteillasi aika paljon. Ensinnäkin ettet mollaa ikinä lasten kuullen heidän isäänsä tai hänen valintojaan taikka hänen uutta puolisoaan. Hoida kaikki asiat aikuisena aikuisten kesken ja jos erimielisyyttä mistä tahansa laseten asioihin liittyvästä pyri hoitamaan ne lasten isän kansa lasten olematt kuulolla jos riitelettekin. Itsellä uusperhe siten että olen eronnut minulla kaksi laste edellisestä liitosta ja miehelläni kaksi hänen edellisestään. Olemme tavannet erojen jälkeen ja nyt meillä lisäksi yksi yhteinen lapsi. Minun omat ja yhteinen asuvat meillä ja miehen lapset äidillään käyden meillä harvkseltaan. Miehen ex-llä ja miehelläni hyvin riitaisa ero ja suvantovaihe kunnes minä tulin kuvioon riidat ja tapaamis vaikeudet alkoivat heillä uudestaan. Lasten asenteista minuun näkee ja kuulee äidin pahan mielen vaikkakaan häne ei haluaisi miestään takaisin, mutta silti purkaa jotakin lasten kautta. Ja meilä on ihan hirveitä tilanteita kun lapset vastustavat kaikkea meidän kodian sääntö asiaa esim. nukkuma-ajat, telkkarin katselu. Lapset jo isoja 11v ja 13v ja ajoittain ihan kamalaa on. Voimia sinulle.

 

[äiti itekin]

\

No nytpä katkeran kirjoituksesi ymmärrän. Osanottoni sinulle, ero on aina tiukka paikka henkisesti. Mutta uusperhekuvioon voit kyllä itse vaikuttaa omilla asenteillasi aika paljon. Ensinnäkin ettet mollaa ikinä lasten kuullen heidän isäänsä tai hänen valintojaan taikka hänen uutta puolisoaan. Hoida kaikki asiat aikuisena aikuisten kesken ja jos erimielisyyttä mistä tahansa laseten asioihin liittyvästä pyri hoitamaan ne lasten isän kansa lasten olematt kuulolla jos riitelettekin. Itsellä uusperhe siten että olen eronnut minulla kaksi laste edellisestä liitosta ja miehelläni kaksi hänen edellisestään. Olemme tavannet erojen jälkeen ja nyt meillä lisäksi yksi yhteinen lapsi. Minun omat ja yhteinen asuvat meillä ja miehen lapset äidillään käyden meillä harvkseltaan. Miehen ex-llä ja miehelläni hyvin riitaisa ero ja suvantovaihe kunnes minä tulin kuvioon riidat ja tapaamis vaikeudet alkoivat heillä uudestaan. Lasten asenteista minuun näkee ja kuulee äidin pahan mielen vaikkakaan häne ei haluaisi miestään takaisin, mutta silti purkaa jotakin lasten kautta. Ja meilä on ihan hirveitä tilanteita kun lapset vastustavat kaikkea meidän kodian sääntö asiaa esim. nukkuma-ajat, telkkarin katselu. Lapset jo isoja 11v ja 13v ja ajoittain ihan kamalaa on. Voimia sinulle.

Niin, täytyy myöntää että katkera vielä olen.Ja ihan oikeasti pelottaakin miten "äitipuoli'" lapsiin suhtautuu.Kiitos sulle neuvoista, koetan osaltani parhaani.Vaikeaa varmaan kaikinpuolin ja joka osapuolelle. Tähän sotkuun liityy niin paljon kaikkea muutakin. (kuten laitoin ettei petä uutta..joten tiedä kuinka monta "äitipuolta" on vielä tulossa) On kyllä väärin sotkea lapsia katkeruuteensa, koetan välttää.Eikä kyllä kivalta kuullosta miehesi ex.nkään käytös. On varmaan paljon erilaisia tilanteita ja näkökantoja.Mutta täällähän sitä on hyvä purkaa, ja väitellä.Eikä kellekkään muullekaan pahalla.Näkökantoja kun on monia :flower: kiitokset

 

[äiti]

Itse olen välillä kauhistellut joitain juttuja täällä palstalla. Asiallisiakin löytyy kyllä.
Minua kauhistuttaa lähinnä se, että turhautumisen ja vihan kohde tuntuu välillä olevan aika väärä. Lapsia voidaan haukkua ties millä nimityksillä ja syyt voivat olla tyyliin "olen mustasukkainen mieheni menneestä elämästä. Pennut näyttävätkin niin miehen exältä." tai "vihaan sitä, että jääkaappi täytyy ostaa täyteen herkkuja ja kaikkea ei aikuisten ruokaa" tai "aina täytyy pomppia niitten huonotapasten pentujen pillin mukaan. Ne saa tehdä mitä lystää.Mies ei anna komentaa." tai "vihaan niitä kun niistä lähtee meteliä ja tulee sotkua" jne...Välillä sitten saa jopa lukea, että nämä ikävät tunteet on purettu lapsiin suoraan haukkumalla tai jotenkin kiertoteitse esim.jättämällä huomioimatta tai laittamalla eriarvoiseen asemaan muiden lasten kanssa.
Ei mietitä sitä, että mies on aika sika jos ei anna komentaa lapsiaan tai haluaa antaa lasten elää pellossa koska käyvät niin harvoin. Tai miksi se jääkaappi pitää ostaa täyteen herkkuja? Äitipuoli on myös oleellinen osa uusperhettä ja hänellä on myös oikeuksia, mutta vaikuttaa siltä, että niiden toteutumisesta pitää itse vahtia tiukkana.

Monenlaiset tunteet on toki luonnollisia, niitähän on jokaisella äidillä omaakin lasta kohtaan. Kuitenkin välillä tulee sellainen olo, että täällä monesti äidit kokevat tulleensa jonkinlaisen vääryyden kohteeksi. Niinkuin tilanne jotenkin sortaisi heitä ja syy olisi juuri lapsissa.
Tälläinen olo tulee myös kun lukee näitä "vieraat lapset meidän kodissa" sanoilla kirjoitettuja juttuja.
Oleellinen tosiasiahan on, että lapset ovat osa miehen elämää josta ei pääse yli eikä ympäri. Sitä voi hakkaa päätään seinään asiasta niin kauan kuin haluaa, mutta mies pysyy isänä lapsilleen loppu elämänsä.

 

[Uusperheellinen]

Tuo jääkaappi täyteen herkkuja juttu on meillä ainakin ihan totista totta. Lähilapsilla karkkipäivä ja tietty herkutellaankin sillon tällöin, mutta ja iso mutta...perheen etälapset käyvät meillä harvakseltaan ja mies tästä tietty pahoillaan kun tapaisi mielellään useammin. Sitten hän tätä pahaa mieltään ostaa juuri tuollaisella herkku ynnä huvitus karnevaalilla. Miellä aina kaikki normaali elämä ihan pyllyllään kun etätlapset tulee. olemme tästä keskustelleet miehen kanssa ja hän sen ymmärtää ja myöstää, mutta sanoo että näkee lapsia niin harvoin ettei voi tilannetta vaikeuttaa olemalla "tiukka" kun pelkää ettei lapset enää tule ollenkaan. No lapset jo sioja niin osaavat todella hyvin käyttää tilannetta hyväksi ja voi sanoa, että ei ole kivaa kellään. No tää on tätä, mutta kiva kun on edes tämä sivusto missä voi purkaa näitä juttuja ja ajoittain saada ihan järkevääkin vertasitukea ja keskustelua =) Voimia kaikille kaikenlaisiin elämäntilanteisiin.

 

[soikku]

olen samaa mieltä nim äiti kanssa siitä että isässä vika jos äitipuoli syrjäytetään aikuisen roolista. lapset on aina lapsia iekä heiltä voi odottaa kypsää käytöstä. jos yhteistä kotia asutaan pitää aikuisen saada aikuisen rooli ja lapsen lapsen rooli. turha sälyttää vastuuta lapsille ja exille. perheen aikuiset eli monesti palstan tapauksissa isän ja äitipuolen tulisi olla se vahva klikki joka säätää perheen säännöt, jokaisen oikeudet ja velvollisuudet. oikeudenmukaisesti!!! ei meilläkään aina ole "kivaa". kerran kun etäpoika oli meillä siivouspäivänä komensin lapsia keräämään lelunsa oikeille paikoilleen että pääsen imuroimaan. alkoi kamala urputus. sekä omat että etä. "miks tarvii, eikä kerätä jne... ilmoitin tyynesti että minä en ole velvollinen yksin siivoamaan yhteistä kotia. en ollut kuulemma kiva. sitten etäpoika selitti pikkuveljilleen että hänen äitinsä on kiva kun heillä ei siivota kun vaan joku paikka ja joskus. voitte arvata että minä en ollut kiva yhdenkään mielestä. ÄRSYTTI!!!!
juuri sain kieleni hillittyä (olen käynyt toisessa kodissa ja uskon pojan puheisiin, niin likaista siellä oli) ja hetken pidäteltyä sanoin että joka kodissa on vähän erilaiset säännöt ja meillä on nyt siivouspäivä. toivon että aikuisina pojat voivat todeta että vaikka olinkin kauhea nalkuttaja niin silti reilu. ainakin toivossa on hyvä elää. Jos mieheni ei olisi antanut minulle tilaa olla aikuinen perheessä en varmasti pystyisi kohtelemaan etäpoikaa samoin kun tässä tilanteessa. Yksi päivä kun luimme yhdessä palstaa niin mies ihmetteli että pitäisikö elämän aina kääntyä ylösalaisin kun etälapset tulevat ja eikö isät uskalla olla isiä silloin. Olisin voinut halata häntä. juttelimme asioista pitkään (suosittelen) ja kun siinä varovaisesti tunnustin että vaikka etäpoika on minulle tärkeä osa perhettä en pysty rakastamaan häntä kuin yhteisiä poikiamme. Mies katsoi minua silmät pyöreenä ja sanoi että miten voisitkaan. taas sain voimia olla vähän parempi aikuinen tälle etäpojalle. kun vielä pojan äitikin on minulle suoraan sanonut ettei kannata ruveta riitelemään koska se ei ole lapsen etu tunnen saavani oman tilani ja pystyn myös sitä osaltani antamaan. annoinkohan nyt turhan ruusuisen kuvan? kyllä nimittäin täälläkin välillä on v käyrät käyneet melko korkealla. mutta jutelkaa ihmiset asioista kyl se siitä