Onpa huojentunut olo ( lapsen syömättömyydestä )..

["vieras"]

Pakko purkaa ikionnellista oloani kun meidän 3v. päätti vihdoin viimein alkaa syömään kunnolla. Vauvaiän jälkeen syöminen lopahti ja painoa tarkkailtu sen jälkeen koko ajan. Ollaan käyty ravitsemusterapeutilla ym. tutkimuksissa mutta mitään ei ole selvinnyt eikä mitään kunnon ohjeita olla saatu. Hymistelyä vain, että kyllä sen lapsen nyt pitäisi syödä enemmän ja voi voi kun ei syö jne. Syömishäiriödiagnosiakin väläytelty.

No, itse olen yrittänyt vain toimia syömistilanteissa oikein, en tuputa, en pakota, kehun kun syö hyvin ja muuten yritän olla muka huomaamatta ettei lapsi syö. Eli lapsen kuullen asiaa ei mainita ja muutenkaan tuohon syömättömyyteen ei kiinnitetä muka huomiota. Nyt n. kuukauden ajan tullut itse jopa pyytämään ruokaa ja kaikkea mahdollista. Haluaa maistaa erilaisia makuja vaikkei niitä sitten määrällisesti paljon söisikään.. Syö nyt todella paljon ja tämä tuntuu ihan uskomattomattomalle, meidän lapsi vai, jee!!! Toivottavasti lohduttaa jotakin jonka lapsella syömisen ongelmia...

 

["liinis"]

Kiva lukea, että syöminen on lähtenyt sujumaan. Tuputtaminen ja pakottaminen ovat pahasta. Ja jos lapsen leimaa huonoksi syöjäksi tulee siitä itseään toteuttava ennuste.

 

["kiia"]

supernannyssä oli kerran lapsi joka ei syönyt juuri mitään. Nanny sanoi, että kun lapsi viimein jotain suuhunsa laittaa, siitäkään ei tehdä numeroa, ei kiitetä, ei kehuta jne. Annetaan syödä mitä syö ja sitten viedään astiat pois.
Siinä ruoka nostettiin pöytään, lapselle annettiin tyhjä lautanen nokan eteen. Ei tarjottu mitään, ei laitettu valmiiksi lautaselle, vaan alettiin itse syömään. Pikkuhiljaa lapsi alkoi pyytämään ruokaa itselleen ja söi/maistoi kaikkea mitä tarjolla oli.

 

["vieras"]

Tuosta kiittämisestä ja kehumisesta. Olen samaa mieltä. Yritin senkin tehdä hyvin vähäeleisesti. Eli sanoin vain ruuan päätteeksi että olit reipas ja hienosti söit. Sitten nostettiin pois pödästä, ei siis hihkumista jne. Juuri tuollaisia asioita yritin miettiä kovasti, miten edetä ja miten toimia missäkin tilanteessa.

 

["vieras"]

Hieno juttu! Meillä on ollut lapsuusajan allergioita ja ehkä osittain siitä johtuvaa syömättömyyttä ja jännitystä syömistä kohtaan. Samoilla konsteilla meilläkin tilanne helpotti. Tosin vieläkin mummon taivastelusta (onpa laiha, syöpäs nyt, etkö sä syökään tätä, ota ota) seuraa päivän parin tauko. Mutta muuten syö kaikkea ja on jopa kiinnostunut ruuasta.

 

["moi"]

juuri neuvolassa kuulleena liiallinen tarkkailu ja siitä sanominen voi tehdä asiasta jopa valtataistelun. kuten täällä aijemin sanottiin liiallise kehumiset pois ja samoin tuputtamiset.
lapsi näkee että saa sinut hermostumaan asioista ja voi käyttää sitä hyväkseen