O
Onneton
Vieras
Liekkö jotain kolmenkympinkriisiä, mut olen todella onneton... Lasten kanssa on ihanaa päivisin kun mies töittä, mut kun se tulee kotio mieliala muuttuu... oon yrittäny jutella miehen kanssa mut sen kans ei oikeen voi jutella ja toisaalta en saa sanottuu ääneen tota et oon onneton.... kun ei taho toista satuttaa.... päälle päin kaikki on hyvin....
Mies on välillä lapsille tosi kenkku, ei muuta kun huutaa ja räyhää ja mulle on sit niin hellä että oksettaa.... mainihin asiasta ja nyt sit meni yli... eli toiseen ääripäähän, ei komenna lapsia yhtään....
Mies on sitä mieltä et meiän pitäs kaikki vapaa-aika kiehnätä kylkikyljessä.... mut mie tartteen muutakin.... miehellä ei oo kavereita ja ei oo kiinnostunu hankkimaankaan, hälle riitetään me... mut minä oon aina ollu sosiaalinen ihminen ja tartteen muitakin ihmisiä.... ollaan oltu yhessä 6 vuotta joita naimisissa 3 vuotta... kuukauden yhdessä olon jälkeen muutettiin yhteen ja vähän reilun vuoden perästä synty eka yhteinen lapsi....
Miten oi miten saan keskustelu yhteyden mieheen ja olenko minä nyt se huono.... saimpas jonnekin purettuu....
Mies on välillä lapsille tosi kenkku, ei muuta kun huutaa ja räyhää ja mulle on sit niin hellä että oksettaa.... mainihin asiasta ja nyt sit meni yli... eli toiseen ääripäähän, ei komenna lapsia yhtään....
Mies on sitä mieltä et meiän pitäs kaikki vapaa-aika kiehnätä kylkikyljessä.... mut mie tartteen muutakin.... miehellä ei oo kavereita ja ei oo kiinnostunu hankkimaankaan, hälle riitetään me... mut minä oon aina ollu sosiaalinen ihminen ja tartteen muitakin ihmisiä.... ollaan oltu yhessä 6 vuotta joita naimisissa 3 vuotta... kuukauden yhdessä olon jälkeen muutettiin yhteen ja vähän reilun vuoden perästä synty eka yhteinen lapsi....
Miten oi miten saan keskustelu yhteyden mieheen ja olenko minä nyt se huono.... saimpas jonnekin purettuu....
