Onnellinen

Voi että, aina sanotaan, että ihminen helposti muistaa/huomaa elämässään ne negattiviset asiat, että positiivisia asioita ei niin helposti arvostakaan.
Luin tuossa kanssasisarien juttuja miehistään. Pahoittelen, että jollakin on tällanen tilanne!! Minä kun olen valittanut tyttökavereile, että kun mies istuu tietokoneella pari iltaa viikossa tai puhuu puhelimessa työasioista työajan jälkeen. Mies ei paljoa ota alkoholia, viikonloppuisin, jos ollaan kylässä tai meillä on vieraita. Kerran kaksi kuukaudessa humalaan asti, mutta ei lähde baareihin tms. Ja minulla on ollut joka kerta kaveri, enkä ole tuntenu iteeni ulkopuoliseks. Sanoo, että minä se olin kovempi menemään ja juomaan, ennenkun raskaaksi tultiin.
Mies ei kotona paljoa kotihommia tee, jos en erikseen pyydä. Joskus nalkutan, että voisit omatoimisesti tehä jotain, koska välillä tympii olla toinen äiti miehelle. Mutta aina se tekee sen, mitä siltä pyytää. Sillä ei vaan oo sitä viettiä, mikä naisella on alkaa tehdä ruokaa tms. Ja sehän se tuo ruokarahan tulevaisuudessa kotin, kun minä kotona oon lapsen kanssa.
Mies tykkää myös katella pornoo sillon tällön. Epänormaali kai se ois jos ei kattos, kuhan ei mulle tyrkytä. Mutta ei se koskaan mitään pinnoja oo poslaripimpeista antanu, saati sitten kommentoinu mun alapäätä. Mun mies on ihana rakastaja, joka ymmärtää jos mua ei haluta ja on onnesta sekasin, kun seksi taas pienen tauon jälkeen maistuu. Se osaa arvostaa mua ja mun halujen ailahteluja. Ei sekään aina halua, kun minä haluisin. Ei oo tainnu kummankaan tarvita miettiä, että pitäs tarpeensa muualla tyydyttää.
Ja mikä ihaninta, se on innoissaan meidän tulevasta vauvasta. Se juttelee masulle ja taputtelee sitä. Sanoo rakastavansa jo vauvaa, sanoo huomenta ja hyvää yötäkin.
Paljon on kai asioita, joita muuttasin, mutta vaikuttaa että olen sen verran onnekkaassa suhteessa, ettei minulla ole varaa valittaa.
Toivon teidän kaikkien löytävän samanlaisen onnen, jos ette sitä ole jo kohdanneet. Hyvää kesänjatkoa ja paljon auringnsäteitä!

 

Mä oon tiedätkö miettiny ihan samaa...! Mutta liika usein sitä tuijottaa liikaa omaan napaansa... :ashamed:

Ihana, että joku muukin on huomannu asian.. Mä huomasin tuossa taannoin, että nalkutan aina kun mies otti pullon käteensä tai istahti tvn/tietsikan eteen.. Tai kun siivosin eikä hää sitte tehny mitää..Loppujen lopuksi mies kuitenkin tekee mut onnelliseksi olemalla läsnä, rakastamalla mua, tyydyttää siis mut ihan kokonaan.. Oon lopettanu tai no vähentäny nalkuttamista ja hellillä pyynnöillä oon huomannu saavani todella paljon enempi aikaan kuin ainaisella nalkuttamisella.. =)
Hih, kylläpä tuli hyvä mieli kun joku muukin ajattelee näin.. =)

 

Musta kuulosti hienolta kun kirjoitit että raskaaksi tultiin, niin usein kuule että nainen tuli raskaaksi ja mies vaan on.

 

miutakin on kohdannut samanlainen onni, eli ihana ja rakastava aviomies!!!

 

Kiitos säteistä ja niitä takaisin sinullekin. Mukavaa että olet onnellinen.

 

Kiva että olet tällä hetkellä onnellinen. Et viestissäsi kirjoittanut kauanko olette miehenne kanssa olleet yhdessä, ja oletteko nyt avioliitossa. Kokemuksien kautta sanon, että sillä on eroa onko avioliitossa vaiko avoliitossa. Tällä hetkellä kuuluu kaveripiiristäni monella taholla eropuheita kun ovat olleet aviossa keskimäärin 7 vuotta. Ja tutkijoiden mukaan se 7 vuotta on juuri kriittisintä aikaa.
Ja se, että teille on tulossa ensimmäinen lapsi, niin juuri sehän on ja kuuluukin olla sitä maailman ihaninta aikaa, mutta entäs vaikka neljän vuoden kuluttua, jos lisäksi on vielä lisää lapsia siunaantunut?
En halua olla ilkeä tai yrittää moralisoida teidän tai kenenkään onnea, itse olen kokenut vain niin todella kovaa myllerrystä elämässäni, mitä en toisille ihmisille toiviosi.
Olen pitänyt mieheni kanssa yhtä 13 vuotta ja naimisissa olemme olleet siitä puolet. Oli ihana olla rakastunut ja onnellinen vielä jokunen aika sitten. Nyt pitempään tuntuu siltä että ollaan vain kavereita. Tämä elämä on vain muuttunut rutiiniksi ja koska itse olen ollut lasteni kanssa kotona ja mieheni töissä (kieltämättä aivan liikaakin ja vielä nimenomaan vielä sen klo 6-7 jälkeen kun kotio on tullut ni hoitaa asioita vielä puhelimessa), ei yhteistä aikaa juuri ole jäänyt.
Meillä on aina jotain "projekteja, mitkä vievät kaiken vapaa-aikamme; minulla lapset ja miehelläni mitä milloinkin vähän vaihtelevasti. On juhlimista, remontteja, työmatkoja ulkomaille, on mökkireissuja ym. Se vaan tuntuu aina siltä kuin nykyään olisin yksinhuoltaja.
Nyt kun eletään tätä päivää, me tai siis minä mietin eroamista (olen miettinyt jo kohta vuoden verran) ja mieheni on tietoinen asiasta, nyt kuitenkin yritän elää päivä kerrallaan ja olla tässä liitossa, jossa olen luvannut olla niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Saa sitten nähdä mitä se huominen tuo tullessaan.
Olipas vuodatusta ja kun yrittää lyhyesti kirjoittaa niin tuhat asiaa jää pois, mutta tiivistän tähän nyt jotakin; pitäkää liitostanne jo alusta alkaen hyvää huolta ja keskustelkaa kaikki asiat, vähäpätöisimmätkin; niin selviksi, niin ja olkaa edelleen onnellisia. -Niin mekin keskustelimme ja huolsimme ja olimme onnellisia -joskus.