E
"eronnut"
Vieras
Halusin kertoa niille, jotka miettii eroa, että siitä todellakin voi selviytyä 
Meillä meni monta vuotta huonosti, riideltiin paljon ja lapset kärsi koti-oloista. Oli luottamuksenpuutetta, puhumattomuutta, henkistä väkivaltaa, uhkailua, haukkumista, mykkäkouluja, karjumisia, lasten kuullen tappelua, kaikkea
Yleensä se oli mies, joka haukkui ja uhkaili. Itse olen kiltimpi osapuoli ja tyydyin vaan osaani. Jos yritin puolustaa itseäni tai lapsiani, niin aina sain heti takaisin. Tein kaiken väärin ja kaikki mitä sanoin, oli väärin. Elin helvetissä liian monta vuotta. Henkinen ahdistus oli kova, itsetunto romahti ja loppujen lopuksi vaan itkin ja romahdin täysin.
Sitten yhtäkkiä sain jostain voimaa ja laitoin eron vireille. Olin henkisesti niin loppu, että hoidin vaan lapset, muuta en enää jaksanut. Jäin töistä kuukaudeksi sairaslomalle ja aloitin terapian ja mielialalääkityksen.
Alussa oli kauheasti paperisotaa, tukien hakemista, päivästä toiseen selviytymistä...tuntui ettei vaan jaksa, mutta aina kun sai pienenkin jutun tehtyä, niin olin itseeni tyytyväinen Mies uhkaili, että ottaa lapset minulta, oli kaikenlaista riitaa ja koko suku oli yhtäkkiä perillä meidän asioista. Rankkaa aikaa kaikin puolin :/
Mutta, nyt erosta on kulunut kohta 3kk ja huomaan olevani paremmassa kunnossa kun moneen vuoteen. Olen päässyt jotenkin tolpilleni ja saan pyöritettyä vuorotyötä, lastenhoitoa, päiväkotiasioita, kotitöitä....ja kaiken päälle lähes ilman tukiverkostoa Niitä kun ei täällä ole.
Olen niin onnellinen, että tajusin lopulta erota ja pääsin siitä raskaan alun jälkeen tolpilleni Raskaat ajat tietenkin edessä vielä kun lapset kasvaa ja aloittaa koulun jne, mutta tällä hetkellä voin tehdä omat päätökseni ja saan hengittää vapaasti omassa kodissani ilman, että joku haukkuu ja uhkailee koko ajan. Saan olla vapaasti, se on ihanaa
Lapset on kohta 3-ja 4v ja voivat myös paremmin nyt, kun ei tarvi kuunnella ja elää ahdistuksessa.
Elämä voittaa!
Meillä meni monta vuotta huonosti, riideltiin paljon ja lapset kärsi koti-oloista. Oli luottamuksenpuutetta, puhumattomuutta, henkistä väkivaltaa, uhkailua, haukkumista, mykkäkouluja, karjumisia, lasten kuullen tappelua, kaikkea
Yleensä se oli mies, joka haukkui ja uhkaili. Itse olen kiltimpi osapuoli ja tyydyin vaan osaani. Jos yritin puolustaa itseäni tai lapsiani, niin aina sain heti takaisin. Tein kaiken väärin ja kaikki mitä sanoin, oli väärin. Elin helvetissä liian monta vuotta. Henkinen ahdistus oli kova, itsetunto romahti ja loppujen lopuksi vaan itkin ja romahdin täysin. Sitten yhtäkkiä sain jostain voimaa ja laitoin eron vireille. Olin henkisesti niin loppu, että hoidin vaan lapset, muuta en enää jaksanut. Jäin töistä kuukaudeksi sairaslomalle ja aloitin terapian ja mielialalääkityksen.
Alussa oli kauheasti paperisotaa, tukien hakemista, päivästä toiseen selviytymistä...tuntui ettei vaan jaksa, mutta aina kun sai pienenkin jutun tehtyä, niin olin itseeni tyytyväinen
Mies uhkaili, että ottaa lapset minulta, oli kaikenlaista riitaa ja koko suku oli yhtäkkiä perillä meidän asioista. Rankkaa aikaa kaikin puolin :/Mutta, nyt erosta on kulunut kohta 3kk ja huomaan olevani paremmassa kunnossa kun moneen vuoteen. Olen päässyt jotenkin tolpilleni ja saan pyöritettyä vuorotyötä, lastenhoitoa, päiväkotiasioita, kotitöitä....ja kaiken päälle lähes ilman tukiverkostoa
Niitä kun ei täällä ole.Olen niin onnellinen, että tajusin lopulta erota ja pääsin siitä raskaan alun jälkeen tolpilleni
Raskaat ajat tietenkin edessä vielä kun lapset kasvaa ja aloittaa koulun jne, mutta tällä hetkellä voin tehdä omat päätökseni ja saan hengittää vapaasti omassa kodissani ilman, että joku haukkuu ja uhkailee koko ajan. Saan olla vapaasti, se on ihanaa Lapset on kohta 3-ja 4v ja voivat myös paremmin nyt, kun ei tarvi kuunnella ja elää ahdistuksessa.
Elämä voittaa!
