\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.05.2006 klo 23:44 Kaunis Aamu kirjoitti:
Tossa tulikin pitkä litania yhdessä vastauksessa mitä lähiäiti voi tehdä, mutta tässäkin: usein metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Eli minä en kovin helposti allekirjoita sitä, että lähiäidit olisivat aina (nämä hankalat) ihan vain piruuttaan sitä. Ehkä huonosti hoidettu ero on takana ja tähänkin on se toinen osapuoli yleensä myös syypää. Eikö?
Siis voi herranjestas, et kai sinä oikeasti ole sitä mieltä, että se on ihan ok ja oikeutettua äidin käyttäytyä niin kuin esim. tuossa "ilkeän äitipuolen" tekstissä, niin, että lapset joutuvat kärsimään aikuisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä?!
Huonosti hoidettu ero voi olla taustalla, mutta siinä en ole kanssasi samaa mieltä, että vain toinen osapuoli on aina syypää. Kyllä eroon kaksi tarvitaan.
Sitten on myös niitä, joille mikään ei ole hyvä.
Itselläni ei ollut alunperin minkäänlaista ennakkoasennetta nykyisen aviomieheni exää kohtaan. Olisin hyvinkin voinut tavata hänet edes ohimennen, mutta ensimmäinen kontaktini häneen oli, kun hän tuli pihallemme huutamaan, että "Te ette ole mikään oikea perhe!"
"Käske se h..." tänne niin kerron sille susta pari asiaa" "Pidä lapset erossa siitä ämmästä!" jne. jne. lasten kuunnellessa vieressä, viisivuotiaan huutaessa vieressä "Äiti, oo hil-jaa!"
Silloin aloin ensimmäisen kerran kysellä mieheltä tämän erosta ja eron syistä.
Miehelläni on toki huonoja puolia, mm. kaavoihin kangistuneet tavat ja toisten arvosteleminen, josta itsekin olen kyllä osani saanut.
Heidän yhdessäolonsa päättyi siihen, että mies ei enää jaksanut kuukausia kestäviä pikkuasioista alkaneita mykkäkouluja ja sitä, että jokainen keskusteluyritys päättyi lasten kuullen huutamiseen. Mies lopetti suhteen.
Kaksi vaikeaa luonnetta yhdessä ei toiminut.
Tietenkin tiedän vain miehen kertoman, en suinkaan koko totuutta, mutta kyllä olen monesti ihmetellyt noita miehen exän juttuja mm. se, että mies on järjestellyt työnsä niin, että voi suurimman osan ajasta (vuoroviikkosysteemi) lapsiviikoilla olla kotona ja tekee sitten ne toiset viikot pitkää päivää. No, tässä eräänä talvisena päivänä kun mies ei sitten lähtenyt 20 asteen pakkasessa lasten kanssa pelaamaan jääkiekkoa, tuli heti palautetta toisesta päästä, että kun täällä ei huomioida tarpeeksi näitä lapsia kun (meidän yhteinen) saa kaiken huomion..
:headwall:
Silloin kun tämä pikkusisarus syntyi, äiti ehdotti että jos äiti ja lapset muuttais toiselle puolelle suomea.
Ja näitä juttuja on monta, monta.
Eli saako äiti siis kostaa lapsille kun isä harmittaa?
Saako äiti kostaa äitipuolelle, jolla ei ole eroon osaa eikä arpaa?
Milloin tietää että ero on niin loppuunkäsitelty, että voi aloittaa uuden suhteen ilman exän päällepäsmäröintiä? Entä jos se ei ole koskaan? Keneltä sitä kysytään?
Näitä kotityranneja on ihan omassa ystäväpiirissänikin.
Olin hyvin järkyttynyt erään ystävättäreni jutuista jokin aika sitten, kun miehensä tuli töistä kotiin ja tuore rouva alkoi huutaa miehelleen, että tämä on ihan törppö kun ei tuonut kukkia, onhan sentään puolvuotishääpäivä.
Samaisen naisen mielestä hänen mies joka tekee pitkää päivää töissä saa koko ajan "omaa aikaa" toisin kuin hän joka on yhden lapsen kanssa hoitovapaalla. ts. hänen mielestään miehen työssäkäynti on sama kuin lomalla olo. Eli miehen pitää välittömästi kotiin tultuaan aloittaa lapsen hoitaminen jotta rouva pääsee viettämään omaa aikaa.
Mitenkään väheksymättä lasten kotona hoitamisen raskautta, olen itsekin hoitovapaalla.
Mutta miten näiden kanssa käsitellään asioita, jotka eivät normaaliin ajatteluun kykene.
Itse erosin kun kaksi vuotta olin pitänyt alkoholistimiehen kanssa suhdetta yllä ja monta monta kertaa yrittänyt puhua, puhua ja saada suhdetta toimimaan.
Vasta sen jälkeen, kun olin muuttanut pois, mieheltä tuli viesti " Olisi se vielä voinut muuttua "
Montako vuotta pitää odottaa että asiat muuttuu itsestään?