Mua ihan todellakin on viime aikoina ärsyttänyt sellainen piirre, ett se soittelee ja valittaa asioista, joille mä en mitään mahda. Esimerkki parin päivän takaa: tyttö ja äiti oli lähdössä reissuun. Mä olin pakannut neitille mukaan kaksi asukokonaisuutta jotka sisälsi legginsit, pari hametta ja muutamia paitoja. Tunti ennen niiden bussin lähtöä äiti soittaa ja suunnilleen huutaa puhelimeen: Nää legginsithän on rikki!! Mä olin ett ai, mistä? No tosta pepun alapuolelta, reidestä. Mä siihen ett no okei, tyttö voi laittaa ne toiset. Äiti: Mutt nehän on paksut, siis näähän on trikoot eikä mitkään legginsit. Mä: äiti, ne on legginsit trikoosta, ja sitä varten laitoin paksummat ett laivalla voi olla viileämpää, ja tukholmassakin tuulista. Äiti: mutt toi tyttö haluu ohuet. Mä: no sitten laitatte ne ohuet. Eiks se reikä nyt peity sinne hameen alle. Äiti mutisi jotain ja löi luurin kiinni. Mä jäin miettimään, että mitäköhän se odotti mun tekevän ilman autoa kotoa käsin: lähettää helikopteri hakemaan uusia legginsejä?
Ja tänään se soitti mulle kun en oo vielä ilmoittanut mummulle, pääseekö tyttö leirille kesällä. Mä kyll sanoin mummulle ihan selvästi, että ilmoitin heti kun neiti tulee kotiin ja oon sen kanssa jutellut. No äiti sitt soitti saman tien kun laiva tuli satamaan, ja tosi kireesti vaati selitystä miksen ole vielä soittanut, vähän siihen tyyliin että pitäisi heti hoitaa eikä huomenna. Aaaarrrgh... :headwall:
Ja tänään se soitti mulle kun en oo vielä ilmoittanut mummulle, pääseekö tyttö leirille kesällä. Mä kyll sanoin mummulle ihan selvästi, että ilmoitin heti kun neiti tulee kotiin ja oon sen kanssa jutellut. No äiti sitt soitti saman tien kun laiva tuli satamaan, ja tosi kireesti vaati selitystä miksen ole vielä soittanut, vähän siihen tyyliin että pitäisi heti hoitaa eikä huomenna. Aaaarrrgh... :headwall:
