Onkohan hoitoon viemisessä mitään järkeä tässä tapauksessa, muuta kuin ikäistensä seura..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihanan lapsen äiti:)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ihanan lapsen äiti:)

Vieras
Poika täyttää syksyllä 3. On ollut kotihoidossa tähän saakka, me vanhemmat olemme vaihdelleet hoitovapaavastuita ja järjestäneet työmme siten, että toinen tekee työt aamulla ja toinen illalla, vuoroviikoin siis. Näin saimme aikaa lapsen kanssa tasapuolisesti ja systeemi toimii hyvin.

Miinuksena tässä on se, ettemme arkena näe kuin vilaukselta. Viikonloppuisin olemme yleensä vapaalla kummatkin.

Nyt sitten täytynee harkita pojalle hoitopaikkaa. Mutta kun emme aio pitää häntä iltaisin hoidossa, niin hänestä tulisi ns. virikelapsi. Koskapa kuvio menisi näin:

Tällä hetkellä molempien työaika on 5.30-13.30, ja 14.00-21.30.

Iltavuoroviikkolainen veisi pojan lounaalle klo 11 ja aamuvuorolainen hakisi hänet klo 14-16 (mikä nyt onkaan välipalan jälkeen sopiva aika hakea). Lapsi olisi siellä vain kirjaimellisesti nukkumassa. Onko tässä oikeasti järkeä? Ymmärrän, että hänen pitäisi saada leikkiä ikäistensäkin kanssa, mutta mitä tuossa ajassa ehtii leikkiä. Toki aamuvuorolainen ehtisi kauppaan ja asioille ennen hakua, mutta kaikki asiat on hoidettu tähän mennessä lapsen kanssa ilman mitään ongelmaa.

Joskus on niin, että minun iltavuoroviikollani ei iltaisin ole työssäni toimintaa, joten voisin silloin siirtää vuoroni aamuun. Tällöin veisin lapsen vaikka 7 aikaan (joustava työaika sallii liukumat) ja isänsä hakisi vaikka silloin 14-16 maissa, itse tulisin kotiin varmaan klo 16 maissa itsekin.

Ei tämä kuulosta lainkaan loogiselta. Meillä on hyvät tukiverkot, elikkä jos on ollut joku hätätilanne, niin isovanhemmat, veljet ja luotettava naapurintäti asuvat likellä, ja lapsi on viihtynyt näissä tilapäishoidoissa mainiosti. On sosiaalinen, rauhallinen, tosi iloinen lapsi, puhuu täysin selkeästi ja on oikein reipas. Olemme käyneet kerta viikkoon seurakunnan kerhossa, mutta ei sekään kestä kuin puolitoista tuntia.

Perhepäivähoitoon hänet haluaisin, en vuoropäiväkotiin tai päiväkotiin. Yksin kasvaneelle ehkä pienempi ryhmä on parempi. Mutta jos totta puhutaan niin en halua viedä häntä hoitoon lainkaan. En näe siinä mitään tarvetta, paitsi toki tuo omanikäisten seura. Pohdiskelen tässä kiivaasti, mikä olisi oikea tapa toimia, lapsen parhaaksi.

Kaipaisin neuvoja ja keskustelua asiasta! Käymme päivähoidon johtajan pakeilla juttelemassa myös.
 
Jos ei kerran ole mitään ongelmaa sosiaalisuuden, puheen tai muunkaan kehityksen kanssa, en usko että omanikäinen seura on kovin kovin tärkeää. Tuollaista lyhyttä päivää on ihan turha pitää. Joissain kunnissa, ainakin täällä meillä, on tarjolla myös avointa päivähoitoa, jossa ollaan muutama tunti pari kertaa viikossa aamuisin. Eikö sellainen sopisi teille paremmin? Ne kestävät esimerkiksi klo 8-11.
Oman ikäistä seuraa saa niistä kerhoista, ja jos sitä kaipaa enemmän, käykää vain useammassa kerhossa, perhekahviloissa ja muissa sen kaltaisissa paikoissa muita lapsia tapaamassa.
Meillä meni poika 3v päivähoitoon, vaikka itse olen sairaslomalla kotona, koska hänen puheensa ei tule vieläkään kunnolla, ei halua opetella potalle eikä ole mitään kontakteja kotona muihin lapsiin. On sopinut meile tosi hyvin, ja selkeää kehitystä havaittu näissä asioissa. Mutta kun teillä ei ole mitään tuollaista erityistä syytä, ei ole mikään pakko laittaa päivähoitoon lasta.
 
Jos nyt ylipäätään lapsi halutaan hoitoon, minun mielestä järkevin tapa on pitää lapsi puolipäiväisenä ajoittaen päiväkodin toimintaan hoitoaika. Ja kyllä, suosittelen päiväkotia. Eli hoitoaika olisi esim. 8.30-13.30
 
Ei varmaan sopeudu sinne jos viette noin myöhään ja haette noin aikaisin. Tehkää mieluummin niin, että viette yhdeksäksi ja haetaan klo 15. Iltapäivällä yleensä vain ulkoillaan, aamupäivästä jos olisi niin todennäköisesti pääsisi mukaan askarteluihin ym. aktiviteetteihin.
 
Miten olisi kerho? Sitähän on kunnasta riippuen tuon ikäisillä 2-3kertaa viikossa. Viriketoimintaa ja ikäistään seuraa saa sielläkin, ei siihen päivähoitoa tarvita :)
 
Kerhoon veisin.

Jos sellaista ei ole niin päiväkotiin ja hoitoaika 9- max.15.
Tällöin ehtii ainakin leikkimään ja ulkoilemaan aamulla, lounastamaan, lepäämään ja välipalalle.
Yleensä aamun toiminta on ns. järkevämpää: metsäretket, jumppa, ulkoleikit jne.

Meillä oli kuopus ekan vuoden (3-4v) hoidossa tosi epäsäännöllisesti eikä sopeutunut yhtään.
Sitten kun ajat muutettin loogisemmiksi niin alkoi saada kavereita ja viihtymään. Vaihtoi samalla myös päiväkotia.
Tietty tarkempi päivän ohjelma selviää pk kohtaisesti.
 
suosittelen päiväkotia ja nimenomaan klo 9-15. Työssäni olen huomannut että lapset jotka on lyhyttä päivää esim.11-15 hoidossa eivät oikein tahdo sopeutua ja löytää leikkikavereita. aamulla 9-10 välillä on suunniteltu toiminta ja 10 eteenpäin ulkoilua jne. myös päiväunet menee paremmin yleensä niillä jotka ovat ehtineet touhuilla ensin kavereitten kanssa. 11 tulevien on vaikea keskittyä rauhoittumiseen nukkarissa kun ovat vasta saapuneet paikalle.. päiväkotia suosittelen tuon ikäiselle. :)
 
Kiitos mielipiteistänne. Jotenkin miellän päiväkodin sellaiseksi hulinapaikaksi, perhepäivähoidossa haluaisin lapseni olevan, mutta eihän siitä päiväkodista varmaan haittaakaan ole. Mutta kyllä tuntuu hassulta mennä varaamaan hoitopaikka, kun on niitä oikeasti tarvitseviakin. Vaikkakin lapsi olisi vain puolen päivää ja tosiaan vain pari kertaa viikossa, en jaksa uskoa että enempää tulee olemaan.
 
Kunnassamme on vain tämä yksi kerran viikossa oleva parituntinen kerho kaikenikäisille ja sitten 4v. ylöspäin oleva päiväkerho. Minua sekin ärsyttää, että ihmiset paheksuvat joskus tätä hoitomuotoamme, lapsen tulisi kuulemma olla jo hoidossa, viallinen kuulemma tulee.. minusta olemme esikoisen vanhemmiksi pärjänneet ihan hyvin. Lapsi on hirmuisen rakastettu ja tietää sen, ja näyttää sen meillekin joka päivä monta kertaa.
 
Pitäiskö vaan viedä se lapsi hoitoon ja järjestää teidän vuorot niin että näette miehen kanssa joskus toisiannekin, ehkäpä sitä kautta ilmaantuisi perheenlisäustä ja koko ongelma katoaisi kun olisit äitiyslomalla.
Pph ei ehkä niin paljon pysty joustamaan hoitoajousta että joskus viesään klo 7 joskus Klo 11? Empä
tiedä.
 
Meillä 3,5-v tyttö on päikyssä klo 11.00-16.00 yleensä. Kahtena aamupäivänä vien aikaisemmin, että ehtii vähän aamun touhuihinkin mukaan. En tiedä jääkö kuinka ulkopuoliseksi leikeistä. En ole hoksannut kysyä.

Meillä helpottaa asiaa varmasti se, että syksyn oli pitempää hoitoaikaa ja usein klo 8.00 lähtien. Ehti jo tutustua ja saada kavereita. Mutta vaihdoin työpaikkaa ja olen aina aamut kotona. Tytön ryhmä on vuororyhmä (koska meillä oli ennen vuorohoidon tarve) ja ainakin siellä sanottiin, että ohjattua ohjelmaa on usein myös välipalan jälkeen. Aika harvoin vaan tyttö puhuu mistään ohjelmista, mutta saattaahan siellä olla. Askarteluja ei ainakaan tuo ikinä kotiin. Mutta eipä tuo kaverin tyttökään, joka on samassa ryhmässä joka aamu klo 8 lähtien.
 
[QUOTE="Vieras";27975834]Pitäiskö vaan viedä se lapsi hoitoon ja järjestää teidän vuorot niin että näette miehen kanssa joskus toisiannekin, ehkäpä sitä kautta ilmaantuisi perheenlisäustä ja koko ongelma katoaisi kun olisit äitiyslomalla.
Pph ei ehkä niin paljon pysty joustamaan hoitoajousta että joskus viesään klo 7 joskus Klo 11? Empä
tiedä.[/QUOTE]

Tämä oli varmaan huumorivitsi:) eihän lapsia tuon syyn vuoksi tehdä. Tai tehdään.. muttei kuulu meidän elämänkuvaamme.

Totta tuo pph-juttu, tuskin joustavat..
 
Jos lapsi on hoidossa klo11-14 hän on päiväkodissa lounaan nukkumisen ja välipalan ajan :(
Jos todellakin haluat ajatella lapsesi parasta niin pidät hänet kotona tai sitten viette hoitoon aamulla viimeistään klo 9 ja haette klo 14-15
 
Jos pystytte itse hoitamaan niin hoidatte itse, kun kerta ette näe tarvetta hoitoon. Viette sitten vuoden päästä kerhoon.

Mun mielestä päivähoidon tarpeellisuutta korostetaan ihan liikaa. Teidän tapauksessa lapsen paras on olla kotona, siihen varmaan itsekin päädyt kun mietit kun asian perin juurin.
 
Ei lasta tarvitse kavereiden vuoksi hoitoon viedä. Jos ette hoitoa tarvitse, ette vie hoitoon. Viette kerhoon tai harrastuksiin sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Meillä on lapset ollut 3-6 vuotiaaksi kotihoidossa, eikä mitään ongelmia ole ollut koulussa, eskarissa tai kerhossa. Ovat saaneet kehuja sosiaalisuudesta ja käytöstavoista. Kotona niitä opitaan, ei hoidossa. Kai lapsella on edes yksi kaveri?

Itse en veisi pph:lle, niistä on huonoja kokemuksia. Osa on todella ikäviä lapsille ja ulkonakin vaan toimitellaan vaan muiden kanssa eikä vahdita lapsia ollenkaan. Monesti olen leikkikentällä useaan kertaan joutunut sanomaan että hei teidän jonkun lapsi itkee.. Tippuvat kiipeilytelineiltä, lyövät toisiaan jne. Lapset sitten lohduttavat toinen toisiaan.

Päiväkotiin vaan sitte jos tarve on. Siellä on useampi aikuinen eikä lapsia voi kohdella ihan miten vaan.

Jaksatteko olla seuraavat kymmenen vuotta eri vuoroissa töissä? Nythän teillä olisi mahdollisuus tehdä samaa vuoroa ja viedä lapsi hoitoon. Sitten kun koulu alkaa, ei koululaisille ole kovin hyvin hoitoa tarjolla ja teidän on lähes pakko olla eri vuoroissa.
 
Ap ihana tilanne.
Lapsen onnen tyyssija ei ole hoitopaikka vaan koti.
Älä laita pakosti hoitoon.
Kerhoon vuoden kuluttua.

Kun lapsesi lähtee kouluun olet kiitollinen kun hän on saanut olla kotona.
 
Esikoisen kerhossa on tyttö jonka vanhemmat ovat töissä. Saavat juuri soviteltua teidän tapaan työvuoronsa. Välillä on ollut joku tilapäishoitaja, ehkä kerranpari viikossa jonkun tunnin. Syksyllä aloittaa eskarin, isoveljensä on nyt ekaluokkalainen. Heillä lapset eivät ole olleet ollenkaan päiväkodissa (siis eskaria lukuunottamatta), vain kerhossa. Erittäin hyväkäytöksisiä ja sosiaalisia ovat, vanhemmatkin ovat erittäin kohteliaita ja kivoja. Ei ole mikkän pakko laitta päiväkotiin, etsisin hyvän kerhon jos sellainen olisi mahdollista ja hoitojutut muuten sujuu =)
 
Soittelin päivähoidon johtajalle, ja sieltä tuli suoraan palautetta, että lapsi olisi sitten virikehoidossa. Niinhän se on.. tavallaan. Mieheni on nyt sitä mieltä, että meidän tulisi saada perheenä lisää aikaa yhdessä. Se tarkoittaisi sitä, että lapsi olisi päiväsaikaan n. 5 tuntia satunnaisesti hoidossa, jotta minä saan työni tehtyä ja illat jäisivät vapaaksi hänen aamuvuoroviikollaan. Monimutkainen systeemi, mutta niin se menisi. Sanoin rehellisesti johtajalle, että tässä on kyse siitä, että me aikuiset kaipaisimme vähän järkeistystä tähän työvuorohommaan, että näkisimme toisiamme arkenakin edes yksi tai kaksi iltaa viikossa, ja lapsen ollessa sen 5 tuntia hoidossa saisin omat työni tehtyä ja voisimme olla yhdessä.

Perhepäivähoitoon ei kuulemma voi tuoda näin osa-aikaista lasta, joka on vain virikehoidossa, vaikka onhan tuossa työnkin puolesta tarvetta. Ryhmäperhepäivähoitoon tai päiväkotiin, tai mieluiten kehotti odottamaan vuoden ja laittamaan lapsi sitten 4v kerhoon.

Nyt en yhtään tiedä mitä tehdä. Mieheni mielestä lapsen tulisi jo aloittaa hoitoura ja minun mielestäni ei. Vaikkakin olen samaa mieltä tuossa perheen yhteisessä olemisessa; meillä ei ole yhteistä aikaa ja se näkyy..

Miehen aamuvuoroviikoilla (hän ei voi juurikaan vaikuttaa työvuoroihinsa) hän menisi 5.30 töihin, minä veisin lapsen klo 9 hoitoon ja siitä töihin, mies hakisi klo 14 ja minä tulen kotiin viim. puoli neljän, neljän maissa. Tällöin jäisi ilta aikaa olla yhdessä. Muutoinhan emme koskaan arkena juurikaan näe; kun iltavuorolainen tulee kotiin, aamuvuorolainen nukkuu, ja päivällä sen hätäisen vaihdon aikana ehdimme pikaiset kuulumiset käydä läpi 10 minuutissa. Kun miehellä on iltavuoroviikko, niin lasta ei vietäisi lainkaan hoitoon.

Tuntuu myös toisaalta, että pärjäähän se lapsi siellä ja oppii uusia juttuja, mutta luopumisen tuska on minulle äitinä suunnaton.
 
Aika vähänhän se lapsi hoidossa olisi, joten sitä kautta se olisi sama asia kuin kerhossa käyminen. Tavallaan et "luovu" mistään, vai kuinka?

Onko vielä kokonainen vuosi aikaa, ennenkuin hän täyttää neljä ja voi aloittaa kerhossa? Voisiko siihen asti jatkaa näillä nykyjärjestelyillä?

Meillä on myös se tilanne, että toinen käy töissä aamua ja toinen iltapäivää. Onhan siinä aina ilta yhdessä ja viikonloput. Tosin meillä niitä töitä tulee myös kotiin mukaan ja lisäksi on lasten harrastukset, joihin menee 2-3 iltaa viikosta (toisella paikkakunnalla). Olemme päättäneet, että lapset kuitenkin hoidetaan itse ja kotona. Vapaa-aikaa vietetään kodinhoidon kustannuksella. Suoraan sanottuna meillä on niin keskeneräisen näköinen koti koko ajan että hävettää edes kutsua ketään kylään. Riippuu niin ihmisistä, mihin sen ajan haluaa käyttää. Jokaisella tarpeet ja toiveet on vähän erilaiset eikä toisen valintoja voi arvioida ulkopuolisena.
 
[QUOTE="vieras";28009551]Aika vähänhän se lapsi hoidossa olisi, joten sitä kautta se olisi sama asia kuin kerhossa käyminen. Tavallaan et "luovu" mistään, vai kuinka?

Onko vielä kokonainen vuosi aikaa, ennenkuin hän täyttää neljä ja voi aloittaa kerhossa? Voisiko siihen asti jatkaa näillä nykyjärjestelyillä?

Meillä on myös se tilanne, että toinen käy töissä aamua ja toinen iltapäivää. Onhan siinä aina ilta yhdessä ja viikonloput. Tosin meillä niitä töitä tulee myös kotiin mukaan ja lisäksi on lasten harrastukset, joihin menee 2-3 iltaa viikosta (toisella paikkakunnalla). Olemme päättäneet, että lapset kuitenkin hoidetaan itse ja kotona. Vapaa-aikaa vietetään kodinhoidon kustannuksella. Suoraan sanottuna meillä on niin keskeneräisen näköinen koti koko ajan että hävettää edes kutsua ketään kylään. Riippuu niin ihmisistä, mihin sen ajan haluaa käyttää. Jokaisella tarpeet ja toiveet on vähän erilaiset eikä toisen valintoja voi arvioida ulkopuolisena.[/QUOTE]

Tottahan se on, että lapsi on vain vähän siellä hoidossa, ja koetan tässä järkevästi selittää itselleni, ettei siellä ole mitään hätää:) pelkään vain kauheasti, että hänelle sattuu jotain tai häntä kiusataan. On kuitenkin rauhallinen kaveri itse, herkkäkin. Ja senkin kuulin johtajan äänestä, että onhan niitä hoitopaikkoja, mutta ne ovat oikeasti hoitoa tarvitseville, ja tämän myönsin itsekin hänelle, etten halua viedä keneltäkään paikkaa.

Ja toisaalla vaakakupissa painaa taas se, että olisiko tässä kuitenkin perheemme tarvitsema yhteinen aika? Parinakaan iltana viikossa, mies tuntuu sitä kaipaavan paljon enemmän kuin minä. Hän kaipaa myös vaimoaan ihan vaimonakin, eli ne hätäiset kuulumiset eivät tietenkään ole parisuhteelle ihan parasta hoitoa:) ja kaipaan minäkin häntä. Mieheni haluaa myös omistaa arki-illat perheelle, ja nyt viime aikoina sitä ei ole päästy tekemään. Olisihan se ihanaa pystyä olemaan edes yksi ilta yhdessä (minulla joskus myös vkl töitä) arkena.

Monella on oikeitakin ongelmia, minulla niitä ei ole:) joten siksi tästä jauhan.. kärsivällisyyttä pyydän, johonkin on pakko purkaa.. :)
 
omani on kaks vuotias ja on kahtena-kolmena päivänä viikossa hoidossa. ja sitä iloa kun sinne pääsee tutun kaverin kanssa touhuamaan! välillä jo lauantaina kyselee koska mennään taas. joten mun milestä tuon ikäinen voi jo kaivata ikäistään seuraa, sitä on ihana seurata kuin bäillä kahdella hoitolapsella on tullut omia juttuja yms. joten mun mielestä lapsen vois viedä hoitoon, vaik puolipäiväseen-viikkoiseen. esim 9-15 tai 10-16. siinä kerkiää jo leikkiä mukavasti ja harjoitella sosiaalisia taitojaan. ja te vanhemmat saisitte vapaa aikaa, yhteistä aikaa, koko perheen yhteistä aikaa yms.
 

Yhteistyössä