Onko ystäviä jäänyt elämän varrella?

Onko kukaan lopettanut ystävyyden jatkuvan riitelyn takia?Ensin ystävystytään,mutta jos ollaan köyhempiä kuin ystävä/perheineen,niin ei kelvata enää ystäväksi.Jos asutaan vuokrallakin ja toiset omistamassaan asunnossa,niin sekin jo vasten mielistä.

 

On jäänyt ja monta, mutta ei minkään riitelyn takia. Elämäntilanteet vaan ovat muuttuneet.

 

On jäänyt ja monta, mutta ei minkään riitelyn takia. Elämäntilanteet vaan ovat muuttuneet.

Jokseenkin näin. Ei se ystävyys aina ikuista ole.

 

On jäänyt ja monta, mutta ei minkään riitelyn takia. Elämäntilanteet vaan ovat muuttuneet.

Jokseenkin näin. Ei se ystävyys aina ikuista ole.

Näin meilläkin.. Ainoastaan yksi ihmissuhde on katkennut riitelyyn joskus täysi-ikäisyyden paikkeilla..

 

On ystäviä jotka on matkassa kymmenien vuosien jälkeen, toisia joihin on tutustunut ihan äskettäin ja siltä väliltä.

Ei ystävyys ole mikään ikuinen juttu, ihmiset tuppaa muuttumaan eikä jutut enää käy yksiin vaikka kuinka haluiaisi. Surullista. Joskus vaan välimatkakin tappaa hyvän ystävyyssuhteen...

 

on... raskaus se mulle näytti et ketkä mun todellisia ystäviä oli, olin ainoa ystäväpiirist kellä on lapsi.. pari niitä YSTÄVIÄ on tällä hetkellä.. ne toivottavasti pysyy.. :heart:

 

On mennyt ja tullut ystäviä, nuorempana joskus riitojenkin takia, mutta yleensä ihan siksi että jompikumpi on muuttanut tai muuten elämä muuttunut radikaalisti.

 

On jäänyt ja monta, mutta ei minkään riitelyn takia. Elämäntilanteet vaan ovat muuttuneet.

Jokseenkin näin. Ei se ystävyys aina ikuista ole.

näin. ja osa ystävistä muuttui jossain vaiheessa esim itserakkaaksi niin ei kiitti.

 

Melkein kaikki jääneet täällä suomessa.

 

on jäänyt. nykyiset ovat siltä ajalta kun opiskelut aloitin. niistäkin osa jäänyt. tapaan ehkä kerran vuodessa...

 

Minä olin myös ensimmäinen meidän kaveripiiristä, kuka sai lapsen ja sen myötä ne kaverit sitten hävisivätkin.. :/

 

Kyllä. Sellaista se on.

 

Ei tommosista syistä, mutta kaikki mitä tuli, on myös menneet, sitä mukaa kun olen koulua vaihtanu ja muullonki unohtunu.

 

Mulla jäi kaksi hyvää ystävää sen jälkeen, kun tyttäreni kuoli. Hautajaisissa olivat kumpikin, mutta sen jälkeen eivät ottaneet yhteyttä. Itse alkuun joskus soitin, kirjoitin kortin tai kirjeen mutta kun se yhteydenotto tuli aina mun puolelta, ajattelin et eivät halua olla tekemisissä. Musta tuntui ja tuntuu vieläkin joskus, et ihan kuin ihmiset pelkäisivät surun tarttuvan, tai kuoleman tarttuvan. Tai ehkä on liian ahdistavaa jos ystäväpiirissä on lapsensa menettänyt ihminen. Paljon olen näitä kahta ystävää miettinyt. Molemmat olivat todella hyviä ystäviä. Asuimme samassa talossa, saman ikäisiä lapsia, paljon siis tekemisissä toistemme kanssa. Sitten tuli meille kuolema kylään, ystävät muuttivat toiselle paikkakunnalle ja samalla unohtivat minut. No, onneksi uusiakin on tullut tilalle. Enkä minä ala väkisin kenestäkään kiinni pitämään. Ja aina olemaan se, joka ottaa yhteyttä.

 

On jäänyt sillain, että ollaan oltu hyvinkin läheisiä esim. koulussa tai opiskelemassa tai töissä, mutta sitten kun on koulu/opiskelu loppunut/työpaikka vaihtunut on elämä kuljettanut eri teille. Mitään isoa dramatiikkaa ei ystävyyden lopahtamiseen liity.

 

On jäänyt moniakin, nyt viime vuonna 2 ihmistä "tipahti kelkasta", mutta vastoin mun tahtoa. Mun seurani ei vain kelvannut heille enää.

 

Riitelyn vuoksi ei ole yhtään ystäviä jäänyt. Ennemminkin siksi, että elämä erottaa, muutetaan kauas ja kasvetaan eri suuntiin jne

 

On jäänyt ystäviä, mutta elämäntilanteiden muuttumisesta johtuu. Olen myös itse muuttunut niin paljon vuosien varrella, että jotkin ystävyyssuhteet ovet muuttuneet "taakoiksi" ja jääneet taakse. Minutkin on "tiputettu", vaikka olisin itse hallunnut pitää yhteyttä. Niin siinä vaan välillä käy. Elämä jatkuu :xmas: