K
Kärtsy
Vieras
Uusi vuosi lähestyy ja sen myötä tuntuu välillä siltä kuin puolet koko Suomen väestöstä alkaisi taas kerran laihikselle. Niin minäkin. Rakas mieheni, rakas äiti, rakas ystävä... tässä sinulle muutama pieni pyyntö:
* En halua kuulla yhtäkään kommenttia mahamakkaroistani/selluliiteistani/joulun aikana tulleista kiloista. Ei, näistä huomautteleminen ei todellakaan kannusta minua laihduttamaan, vaan pahoittavat mieleni ja saattavat johtaa siihen että käväisen ihan protestina vetämässä parit mäkkäriateriat nassuun. Kiitos vaan.
* Ei, en todellakaan halua mitään lahjuksia tyyliin "saat kympin jokaisesta pudotetusta kilosta". En ole niin tavaranahne että joku random pikkulahja toimisi motivaationa. Motivaatio tulee ihan jostain muualta. Perheen yhteisten rahojen käyttäminen moiseen roskaan on tuhlausta. Puhutaan asiasta uudestaan siinä vaiheessa kun rahavarat tulevat jostain muualta kuin oman perheen rahavaroista, ja kun summat nousevat sellaisiksi että oikeasti alkaa kiinnostaa (aloitussumma ehkä noin 1000 e/ pudotettu kg).
* Älä sekaannu syömisiini! Osaan itsekin katsoa mitä syön. Jos laihdutan 500 kcalin vajeella, en halua kuulla sanaakaan siitä miten laihtuisin nopeammin jos vaje olisi 2000 kcal päivässä ja söisin pelkkää vihanneskeittoa. Kaikki vippaskonstit olen vuosien kuluessa ehtinyt kokeilla. Ne eivät toimi - nopeasti pudotettu painokilo tulee aina takaisin korkojen kanssa, minulle ainakin.
* Jos haluat tukea minua, voit vaikka hoitaa perheen ostokset ja tuoda kotiin vain sen mitä sanon, ei mitään ylimääräisiä herkkuja. Tai lähde kanssani lenkille sen sijaan että yrität ylipuhua minua sohvalle katsomaan leffaa. Tai kokkaa yhdessä terveellistä ruokaa, sellaista ihan tavallista kotiruokaa. Tai vahdi lapsia sen aikaa, että pääsen jumppaan.
* Jos et jaksa tukea minua, niin yritä edes olla sabotoimatta. Juu, saatan joskus olla kärttyisä ja herkunhimoinen. Jos näet minun syövän lakupatukan tai pätkiksen, se ei tarkoita sitä että huomenna sinun pitää kantaa eteeni pari suklaalevyä ja mäkkäriateria, "kun sä kerran et viitsi enää edes yrittää". Aina ei voi olla täydellinen. Ja toisaalta, satunnainen herkuttelu ei tarkoita yrittämisen loppumista... se on normaali osa elämää. Ethän itsekään ajattele että "Hmm, tänään söin hieman epäterveellisesti. Huomenna minun pitää siis syödä vielä epäterveellisemmin, kun kerran aloitin."
Kiitos.
* En halua kuulla yhtäkään kommenttia mahamakkaroistani/selluliiteistani/joulun aikana tulleista kiloista. Ei, näistä huomautteleminen ei todellakaan kannusta minua laihduttamaan, vaan pahoittavat mieleni ja saattavat johtaa siihen että käväisen ihan protestina vetämässä parit mäkkäriateriat nassuun. Kiitos vaan.
* Ei, en todellakaan halua mitään lahjuksia tyyliin "saat kympin jokaisesta pudotetusta kilosta". En ole niin tavaranahne että joku random pikkulahja toimisi motivaationa. Motivaatio tulee ihan jostain muualta. Perheen yhteisten rahojen käyttäminen moiseen roskaan on tuhlausta. Puhutaan asiasta uudestaan siinä vaiheessa kun rahavarat tulevat jostain muualta kuin oman perheen rahavaroista, ja kun summat nousevat sellaisiksi että oikeasti alkaa kiinnostaa (aloitussumma ehkä noin 1000 e/ pudotettu kg).
* Älä sekaannu syömisiini! Osaan itsekin katsoa mitä syön. Jos laihdutan 500 kcalin vajeella, en halua kuulla sanaakaan siitä miten laihtuisin nopeammin jos vaje olisi 2000 kcal päivässä ja söisin pelkkää vihanneskeittoa. Kaikki vippaskonstit olen vuosien kuluessa ehtinyt kokeilla. Ne eivät toimi - nopeasti pudotettu painokilo tulee aina takaisin korkojen kanssa, minulle ainakin.
* Jos haluat tukea minua, voit vaikka hoitaa perheen ostokset ja tuoda kotiin vain sen mitä sanon, ei mitään ylimääräisiä herkkuja. Tai lähde kanssani lenkille sen sijaan että yrität ylipuhua minua sohvalle katsomaan leffaa. Tai kokkaa yhdessä terveellistä ruokaa, sellaista ihan tavallista kotiruokaa. Tai vahdi lapsia sen aikaa, että pääsen jumppaan.
* Jos et jaksa tukea minua, niin yritä edes olla sabotoimatta. Juu, saatan joskus olla kärttyisä ja herkunhimoinen. Jos näet minun syövän lakupatukan tai pätkiksen, se ei tarkoita sitä että huomenna sinun pitää kantaa eteeni pari suklaalevyä ja mäkkäriateria, "kun sä kerran et viitsi enää edes yrittää". Aina ei voi olla täydellinen. Ja toisaalta, satunnainen herkuttelu ei tarkoita yrittämisen loppumista... se on normaali osa elämää. Ethän itsekään ajattele että "Hmm, tänään söin hieman epäterveellisesti. Huomenna minun pitää siis syödä vielä epäterveellisemmin, kun kerran aloitin."
Kiitos.
Ihan uskomatonta!! |O
