Onko väärin uskotella lapselle, että joulupukki on olemassa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

tytsi-89

Aktiivinen jäsen
27.04.2007
20 996
11
38
Onko mielestäsi väärin "valehdella" lapselle, että joulupukki, pääsiäispupu ym. satuolennot ovat olemassa? Olen nähnyt tällä palstalla monta kertaa ketjuja, joissa ihmetellään, miksi vanhemmat valehtelevat lapselle esim. joulupukin olemassaolosta..aiemmin en ole koskaan edes ajatellut asiaa. En ole ajatellut, että siinä olisi mitään väärää enkä kyllä ymmärrä vieläkään, mitä pahaa on lapsenuskossa :/ Itse ainakin olin onnellinen lapsena uskoessani joulupukkiin, pääsiäispupuun, muumeihin, puuhanalleen, tonttuihin ym. :) Uskoin aika pitkään joulupukkiin, olin 9-vuotias, kun paras ystäväni kertoi, ettei mitään joulupukkia ole olemassakaan..olin hirveän pettynyt ja aloin itkeä, lapsenuskoni oli pilattu :| :whistle: Mä en ainakaan koe, että mua olisi jotenkin vedätetty, kun sain lapsuuden ajan uskoa näiden satuolentojen olemassaoloon =) Mun mielestä se kuuluu lapsuuteen, kyllä sitä kasvettuaan sitten huomaa, miten asiat oikeasti ovat, ihanaa aikaa oli se, kun sai vielä elää omassa lapsuuden mielikuvitusmaailmassa :) :heart: Mitä mieltä te olette?
 
Mun mielestä ne ovat osa sitä lapsen satumaailmaa joka kuulu lapsuuteen. Tokkopa kenellekkään on kauhea shokki ollut kun on sitten kerrottu että pukkia ei oikeasti ole olemassakaan.

Lapsille muutenkin luetaan satuja ... niin ne ovat osa sitä.
 
Itse en koe valehtelevani lapsille jos kerron ja luen kirjoista heille joulupukista, keijuista, merenneidoista ja muista mielikuvitusmaailman olennoista. Enkä usko että he järkyttyvät kun saavat tietää että ne todellakin ovat mielikuvitusta. Miksi kaiken pitäisi olla niin realistista jo vauvaiästä lähtien..?
 
Viatonta valehtelua se mielestäni on. Eri asia on entiset puheet näkistä tai kuuman kiven tippumisesta taivaalta. Eräs ystäväni kertoi totuuden, että vanhemmat ostavat lahjat, ja lapsi sitten kerjää ja keikistelee joulun alla saadakseen lahjat jo ennen joulua, ja kiltit vanhemmat myös antavat lapset avata osan lahjoista jo ennen aattoa. Minusta on ok uskoa joulupukkiin, mutta tottujen ikkunan takana vakoilu menee jo vähän vainoharhaisuuteen opettamiseksi. Meillä on siis tällainen linja pukkiasiassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja whatever:
no mutta onhan joulupukki olemassa, se on nimi ihmisten antamisen ilolle ja jouluisille hyväntahdoneleille :)

Totta =) Mutta on ihan hyvä, että lapsuudessa uskoo konkreettisesti joulupukkiin, jos se tuo lapselle iloa :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja anteeksi:
ei liity aiheeseen mutta uskoit 9 vuotiaana vielä joulupukkiin? :o et uskalla olla öitä kotona yksin,et ole koskaan edes pussannut tms ja olet 18 :o


Entä sitten? Kyllä mä ainakin olin 9-vuotiaana vielä ihan lapsi, leikin kaikilla leluilla ja uskoin satuolentoihin..leikin vielä ainakin 11-12-vuotiaaksi asti. Lapsuus on nykyään ihan liian lyhyt aika.

En uskalla olla yksin öitä kotona, mutta ei se nyt edes ole niin harvinaista, on monia, jotka arastelevat sitä, ihan aikuisiakin.

Kyllä, olen 18v enkä ole suudellut ketään, pussannut kyllä. En häpeä sitä mitenkään, on mielestäni hyvä ja kaunis periaate säästää se ensisuudelma sellaiselle henkilölle, josta välittää..jää sitten paljon hienompi muisto siitäkin. Minä en tykkää suudella ihan ketä tahansa, olisi mulla ollut monta kertaa jo mahdollisuus suudella ja harrastaa seksiä, mutta ei ole osunut "sitä oikeaa" kohdalle vielä =) Olen ylpeä, että olen tässä asiassa erilainen kuin monet muut nuoret.
 
Mun mielestä ei ole mitenkään väärin puhua lapsille joulupukista tai uskotella sen olemassa oloon.Mä ite tunsin lähinnä aivan älytöntä voitonriemua kun tajusin että joulupukkia ei olekaan oikeasti olemassa ja taisin olla sillon 5 tai 6 vuotias :xmas:

Minä äitille silmät kirkkaana selittään että mäpäs tiän kuka meillä kävi pukkina eikä joulupukki ole edes oikea =) Ja mun mielestä jos ei voi puhua joulupukista kaikki satukirjat pitäs kans kieltää ja tietenki piirretyt myös.

Nykymaailmassa mitä kauemmin lapsi saa olla lapsi sen parempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Alkuperäinen kirjoittaja anteeksi:
ei liity aiheeseen mutta uskoit 9 vuotiaana vielä joulupukkiin? :o et uskalla olla öitä kotona yksin,et ole koskaan edes pussannut tms ja olet 18 :o


Entä sitten? Kyllä mä ainakin olin 9-vuotiaana vielä ihan lapsi, leikin kaikilla leluilla ja uskoin satuolentoihin..leikin vielä ainakin 11-12-vuotiaaksi asti. Lapsuus on nykyään ihan liian lyhyt aika.

En uskalla olla yksin öitä kotona, mutta ei se nyt edes ole niin harvinaista, on monia, jotka arastelevat sitä, ihan aikuisiakin.

Kyllä, olen 18v enkä ole suudellut ketään, pussannut kyllä. En häpeä sitä mitenkään, on mielestäni hyvä ja kaunis periaate säästää se ensisuudelma sellaiselle henkilölle, josta välittää..jää sitten paljon hienompi muisto siitäkin. Minä en tykkää suudella ihan ketä tahansa, olisi mulla ollut monta kertaa jo mahdollisuus suudella ja harrastaa seksiä, mutta ei ole osunut "sitä oikeaa" kohdalle vielä =) Olen ylpeä, että olen tässä asiassa erilainen kuin monet muut nuoret.
Itsekin olin 18 kun menetin neitsyyteni. Öisäksi kaverini ei uskalla kävellä yksin öisin, esim. kapakasta kotiin. Mielestäni lapsuuteen kuuluu usko satuolentoihin. Se on yksilöllistä milloin tämä usko katoaa, suurella osalla ei koskaan.

 
Ei tietenkään ole väärin. Olen ajatellut, että kun flikka kysyy joskus asiasta, niin sanon, että se on semmonen leikki, mitä kaikki leikkii, aikuisetkin, ja siksi se on hauskaa. Ymmärtäähän tuo 4-v jo nyt, että sadut on mielikuvitusta.
 
Meillä sanotaan vaan, että joulupukki tuo lahjat, ei uskotella, että joulupukki ne varsinaisesti lahjoittaa. En aio erikseen korostaa, ettei joulupukkia ole olemassa. Sillä onhan se tavallaan olemassa kuten vaikka sirkuksessakin on pellejä.
 

Yhteistyössä