Onko työ sinulle vain keino hankkia elanto vai muutakin?

Kävisittekö töissä, vaikkei se rahan puolesta olisikaan välttämätöntä? Pystyykö työn mielestänne ottamaan vain työnä vai tulisiko siitä olla myös aidosti kiinnostunut? Vai riippuuko kenties alasta? Pitääkö kaikilla olla ns. unelma-ammattia?

 

Tottakai se raha on iso asia, mutta työ on myös seikka, mikä pitää mut järjissäni. Olin 5 vuotta kotiäitinä ennen työelämään siirtymistä ja sen jälkeen olen löytänyt itsestäni ihan uusia puolia ja taitoja. Työkaverit ovat enemmän kuin vain TYÖkavereita, aitoja kavereita vapaa-aikanaki. Tuntuu hullulta ajatella, että mitä jos en olisi koskaan tavannut näitä mahtavia ihmisiä ja saanut heitä elämääni

 

Kuinka moni ihan rehellisesti pystyy väittämään, etteikö kävisi töissä ensisijaisesti rahan takia? Vaikka kuinka viihtyisikin työssään ja olisi ns. omalla alallaan, niin kyllä se elanto vain taitaa suurin motivaatio olla.

 

Siis kunhan se ei oo epämiellyttävää. Epämiellyttävää työtä en tee ellei oo pakko. Raskaksin duuni on ookoo jos sillä voi elämisen lisäksi hissukseen rikastua. Ja jos keksisi mikä on unelmaduuni niin sit vois tehdä silleen että tulee toimeen.

 

Nykyisen työelämän sietää parhaiten, kun ajattelee sen olevan ensisijaisesti rahanansaitsemiskeinona. Jos työhön suhtautuisi tosissaan ja vakavasti, niin siinä menisi mielenterveys. Jos haluaa pärjätä töissä, niin pitää muistaa, ettei asiat tehdään niinkuin käsketään eikä niinkuin on järkevää, että tehottomuus on tehokkuutta ja kallis on edullista.

 

Tekisin, tää on kutsumusammatti.

 

Lopettaisin työt saman tien, jos pärjäisin muuten taloudellisesti.

 

Mua kyl kovaa ahistaa et ihmisen paras ikä 20-65 aikana itelle on aikaa kunnolla tyyliin kesälomat mikkä o 2.5v about.. loppu aika usein meneeki sitte kermaperseitten bonuksien ja osinkojen luomiseen..

 

Työssäni on epämukavat työvuorot (myös viikonloput, illat ja juhlapyhät töitä), vittuilevat asiakkaat ja palkka on mitätön.

MIKSI ihmeessä raahautuisin työhöni muuten kuin leivän takia?