Laitoin tännekin, jospa joku viitisisi kommentoida.
Mieheni on ajoittain todella vastuuton. Viimeinen reilut puoli vuotta ollut erityisen raskaita. Yhteiselämää takana jo 10v ja lapsia 2. Kolmas syntyy näinä päivinä. Reilu puolivuotta sitten mies aloitti uhkapelaamisen, jonka "lopetti", kun jäi kiinni pelattuaan isot summat rahaa. Ennen kiinnijäämistään olimme ottaneet isohkon lainan rakentamista varten.
Sen jälkeen minä olen hoitanut raha-asiamme, hän saa vain "käyttörahaa". Tämä on myös hänen toiveensa, ei kai luota itseensä.
Joskus aikaisemmin mies teki riidoissa katoamistemppuja, mutta nyt oli tuon puoli vuotta katoamatta, kunnes vajaa pari viikkoa sitten häipyi yöksi riidan jälkeen, kun asia oli jo mielestäni selvitetty. Asiasta puhuttiin ja mies tuntui ymmärtävän, ettei voi jatkaa tuollaista käytöstä. Viime perjantaina teki saman tempun ja nyt oli poissa 2,5 vrk. Tämä riita tosin jäi kesken, kun ei keskustelemalla päästy eteenpäin. Mies kuitenkin häipyi salaa, kun olimme lasten kanssa ulkona. Sunnuntaina palasi reissultaan, ja vaikka tekstasin, ettei tule tänne, jos ei ymmärrä vastuutaan ja käytöstään. Miehellä oli kuitenkin vielä uho päällä, kunnes yöllä myöhään pyysi anteeksi ja sanoi tykkäävänsä musta ja haluavansa elää meidän kanssa. Eilen mulla oli kuitenkin katkeruus päällä ja odotin mieheltä keskustelua aiheesta. Siihen ei pystynyt, vaan alkoi sanoa, että hän saa tehdä mitä vaan, että mä olen liian hyvä hänelle. Eli yritti saada oikeuden vastuuttomuudelleen. Yhdessä haluaisi kuitenkin jatkaa. Yöllä sitten lupasi kasvaa aikuiseksi ja hoitaa kotitöitä enemmän tämän viikon, lopettaa tupakoinnin ja uhkapelit ja käyttäytyä muutenkin asiallisesti ja olla mun tukena jatkossa. Uho oli kuitenkin illalla/yöllä kova ennenkuin lupasi ja yritti vierittää syyn häipymisistään mun kontolle.
Taloudellinen tilanne on ihan ok, jos rahankäyttö on vastuullista. Minä olen töissä myös (paitsi nyt äityislomalla.) Tarkoitus on luultavasti palata töihin vanhempainvapaan ja ehkä parin kk:n hoitovapaan jälkeen (2 lapsi aloittaa koulun vuoden päästä.) Uusi talo on valmis ja elämä muuten mallillaan. Mies on "normaalisti" mukava ja huolehtiva, tekee kotitöitä ja touhuilee lasten kanssa. Riitatilanteissa homma vaan menee totaalisen yli, millään ei ole mitään väliä. Mua alistaa(haukkuu, ivaa, veetuilee, syyllistää) niissä tilanteissa 7-0 ja silti odottaa mun käyttäytyvän "nätisti". Vieraissa en usko käyneen eikä häipymiset ole viinan syytä, ei siis aina mene ryyppäämään.
Nyt mulla on edelleen äärettömän paha olla, mutta yritän olla jankkaamatta asiaa tänään. Mies laittaa juuri ruokaa ja imuroi eli yrittää siis. Mies meni töihin loman jälkeen eli on päivät pois ja mä lasten kanssa kotona odottelen synnytystä. Olen mäkin siis kotitöitä tehnyt (kaupassakäynti, vadelmien pakastus, pyykkien ja astioiden pesua, päiväruoka.) Mä en saa nukuttua, jos mieli on kovin paha.
Masennuksesta mies on ajoittain vihjaillut jo silloin puoli vuotta sitten ja nyt uudestaan. Välillä en ainakaan huomannut mitään. Apua ei suostu hakemaan.
Meillä molemmilla olisi halu elää yhdessä, mutta vaikeaa tuntuu olevan
Mieheni on ajoittain todella vastuuton. Viimeinen reilut puoli vuotta ollut erityisen raskaita. Yhteiselämää takana jo 10v ja lapsia 2. Kolmas syntyy näinä päivinä. Reilu puolivuotta sitten mies aloitti uhkapelaamisen, jonka "lopetti", kun jäi kiinni pelattuaan isot summat rahaa. Ennen kiinnijäämistään olimme ottaneet isohkon lainan rakentamista varten.
Sen jälkeen minä olen hoitanut raha-asiamme, hän saa vain "käyttörahaa". Tämä on myös hänen toiveensa, ei kai luota itseensä.
Joskus aikaisemmin mies teki riidoissa katoamistemppuja, mutta nyt oli tuon puoli vuotta katoamatta, kunnes vajaa pari viikkoa sitten häipyi yöksi riidan jälkeen, kun asia oli jo mielestäni selvitetty. Asiasta puhuttiin ja mies tuntui ymmärtävän, ettei voi jatkaa tuollaista käytöstä. Viime perjantaina teki saman tempun ja nyt oli poissa 2,5 vrk. Tämä riita tosin jäi kesken, kun ei keskustelemalla päästy eteenpäin. Mies kuitenkin häipyi salaa, kun olimme lasten kanssa ulkona. Sunnuntaina palasi reissultaan, ja vaikka tekstasin, ettei tule tänne, jos ei ymmärrä vastuutaan ja käytöstään. Miehellä oli kuitenkin vielä uho päällä, kunnes yöllä myöhään pyysi anteeksi ja sanoi tykkäävänsä musta ja haluavansa elää meidän kanssa. Eilen mulla oli kuitenkin katkeruus päällä ja odotin mieheltä keskustelua aiheesta. Siihen ei pystynyt, vaan alkoi sanoa, että hän saa tehdä mitä vaan, että mä olen liian hyvä hänelle. Eli yritti saada oikeuden vastuuttomuudelleen. Yhdessä haluaisi kuitenkin jatkaa. Yöllä sitten lupasi kasvaa aikuiseksi ja hoitaa kotitöitä enemmän tämän viikon, lopettaa tupakoinnin ja uhkapelit ja käyttäytyä muutenkin asiallisesti ja olla mun tukena jatkossa. Uho oli kuitenkin illalla/yöllä kova ennenkuin lupasi ja yritti vierittää syyn häipymisistään mun kontolle.
Taloudellinen tilanne on ihan ok, jos rahankäyttö on vastuullista. Minä olen töissä myös (paitsi nyt äityislomalla.) Tarkoitus on luultavasti palata töihin vanhempainvapaan ja ehkä parin kk:n hoitovapaan jälkeen (2 lapsi aloittaa koulun vuoden päästä.) Uusi talo on valmis ja elämä muuten mallillaan. Mies on "normaalisti" mukava ja huolehtiva, tekee kotitöitä ja touhuilee lasten kanssa. Riitatilanteissa homma vaan menee totaalisen yli, millään ei ole mitään väliä. Mua alistaa(haukkuu, ivaa, veetuilee, syyllistää) niissä tilanteissa 7-0 ja silti odottaa mun käyttäytyvän "nätisti". Vieraissa en usko käyneen eikä häipymiset ole viinan syytä, ei siis aina mene ryyppäämään.
Nyt mulla on edelleen äärettömän paha olla, mutta yritän olla jankkaamatta asiaa tänään. Mies laittaa juuri ruokaa ja imuroi eli yrittää siis. Mies meni töihin loman jälkeen eli on päivät pois ja mä lasten kanssa kotona odottelen synnytystä. Olen mäkin siis kotitöitä tehnyt (kaupassakäynti, vadelmien pakastus, pyykkien ja astioiden pesua, päiväruoka.) Mä en saa nukuttua, jos mieli on kovin paha.
Masennuksesta mies on ajoittain vihjaillut jo silloin puoli vuotta sitten ja nyt uudestaan. Välillä en ainakaan huomannut mitään. Apua ei suostu hakemaan.
Meillä molemmilla olisi halu elää yhdessä, mutta vaikeaa tuntuu olevan