Onko Totta, että kirurgisella osastolla halveksutaan ei-leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita?

[Potilas x]

Viikon kestänyt piina ja epätietoisuus on päättynyt, olen diagnoosini saanut ja aloitettu hoito tepsii. Palaan silti kokemukseeni potilaana kirurgisella osastolla, kirralla, jossa ei suvaita ei-kirurgisia tapauksia.

Kipuni alkoi valtavana vatsakipuna. 4 kertaa minut palautettiin ensiavusta aina kipupiikin toimiessa kotiin, aikavälillä vajaa 3 vuorokautta. Viidennellä kerralla, toista kertaa ambulanssin kyydissä tulleena päivystys päätteli minulla olevan vatsassa jotain vakavaa, kun eivät ultrassa, keuhkokuvassa, loputtomissa verikokeissa ja muissa tutkimuksissa löytäneet mitään. Oksensin kivusta. Hankkivat minulle paikan kirurgisella osastolta.

Ensi kosketus osastoon... Kukaan hoitaja ei vastannut kysymyksiini, kukaan ei huoneeseen tullessaan tervehtinyt, harva edes katsoi. Olivat jo valmiiksi päättäneet, etten ole kirurginen tapaus ja olin siellä turhaan. Seuraavat 4 vuorokautta vietin tuolla järjettömissä vatsa-ja selkäkivuissa. Sama kipu kuin alkujaankin. Tehtiin tähystys ja magneettikuvaus, ilmeisesti, koska laki vaatii pois sulkemaan tietyt mahdollisuudet. Ne olivat puhtaat.

7 tunnin välein itkin kaksin kerroin, ja vahvan kipulääkkeen aina lopulta toivat, lyöden kupin pöytään, sanomatta sanaakaan. Olin kuin ilmaa, arvoton, Kiusanhenki, vaikka kipeänäkään en soittanut kelloa, kun sen 7 tunnin välein, kiitin joka kerta, vaikka kyynelten alta. En valittanut. Kyselin paljon, koska en ymmärtänyt itse mitä tapahtuu ja miksi. Ei minulle ollut yksikään ihminen selittänyt esim mitä magneettikuvasta etsitään, mikä on normaali tulehdusarvo, millaiset lääkemääräykset lääkäri antoi?

Sama lääkäreissä. Kukaan ei puhunut minulle, ei kertonut löydöksiä ja suunnitelmia, ei esimerkiksi yksikään esitellyt itseään tai katsonut silmiin, hyvä että edes kohti. Viimeinen yö oli tuskallisin, lääkkeet eivät auttaneet enää. Sain vain vatsavaivoihin tarkoitettua lääkettä, josta olin joka päivä viikon ajan sanonut, että se ei toimi. Päivystyksessä saamaani kipupiikkiä ei annettu, vaikka olin joka lääkärille kertonut sen ja ainoastaan sen toimineen. Eivätpä he voineet tietää, koska kävelivät aina pois kesken lauseeni kun yritin kertoa. Yritin kysyä lihasjumin mahdollisuudesta, kun kerran lihasrelaxantti oli piikkinä päivystyksessä 3 kertaa toiminut. Kukaan ei ottanut kantaa.

Viimeisen valvotun yön jälkeen kotiuduin lääkärin kommentilla "Nyt on aika lähteä täältä. Onneksi sulla on näemmä hoitosuhde psykiatrian hoitajaan (jossa siis käynyt ahdistuksen vuoksi kerran kk vuoden ajan) siellä se vika on" Yritin kysyä mitä teen, kun kipu yltyy, eivät vastanneet, kävelivät taas pois. Lähdin epätoivoisena, peloissani, ilman kipulääkereseptiä.

Sattumoisin minulla oli kotiuttamispäivänä jo 2kk sitten sovittu käynti tuolle psyk. hoitajalle. Olin jo meinannut perua, kun luulin jatkavani osastolla, mutta nyt menin sinne. Ikuisena ja ahdistuneena saavuin vastaanotolle. Hoitaja rauhoitti ja opetti hengittämään. Luki koko viikon hoitohistoriani ja sanoi "et sää oo hullu, uskon että tiedän mikä vaivaa" Tää hoitaja työskentelee sattumoisin myös toimintaterapeuttina ja lattialla maatessani painoi sormillaan lapojen välistä.

Rintarangassa pamahti ja kaikissa nivelissä paukkui joka painalluksella. Ilma virtasi keuhkoihin ja lämpö levisi niskaan ja raajoihin. Fasettulukot, kuulemma, aukesivat. Lähete fysioterapiaan lääkärin kautta ja voimakas voltaren pilleri resepti. Pelkällä venyttelyllä ja kipulääkkeellä selvisin yöstä kotona ja tänään jo kävin ekan kerran terapiassa.

Luojan lykky, että diagnoosi löytyi. Mieleeni jäi vain kirran halveksiva asenne. Pitivät alusta alkaen mun kipuja keksittyjä juttuna ja mua huomionhakuisena oopiumnistinä. Kuinka ne voivat noin kohdella. Enhän minä itse sinne osastolle itseäni määrännyt heidän riesakseen.

Näistä kokemuksista poikkeuksena 3 mukavaa ja empaattista hoitajaa. Jos tunnistavat minut, niin tiedätte kyllä keitä tarkoitan. Kiitos teille yrityksestänne.

 

[Potilas x]

Ja selvennyksenä. En syytä kirraa väärästä hoidosta. Nuo tutkimukset oli tarpeen, jotta tämä diagnoosi löytyi. Syytän kirraa halveksuvasta kohtelusta potilasta kohtaan, jossa ei ollut mitään leikattavaa. Syytän kirraa siitä, etteivät esittäneet psykosomaattisen oireen epäilyään asiallisesti vaan saivat minut itsekin epäilemään mielenterveyttäni.

 

[vierailija]

Ikävä kuulla kokemuksestasi. Valitettavasti kirralla on yleisesti sellainen ilmapiiri, että potilaat ovat halveksuttavia valittajia. Olen ollut siellä kahdesti leikattavana aggressiivisen syövän takia. Hoitajat ovat todella tympeitä. Käyvät paiskaamassa ruoan ja lääkkeet eteen, eivät usein edes tervehdi. Ja auta armias, jos soitat kelloa ja pyydät jotain. "Hae itse, sulle tekee hyvää nousta sängystä". Joo, varmasti tekisi, jos pysyisin edes tolpillani leikkauksen jälkeen. En todellakaan ole sitä tyyppiä, joka vaivaa toisia turhaan, vaan soitan kelloa vain, jos en millään pärjää itse.

Ekan leikkauksen jälkeen minulla oli todella kova kipu leikkausalueella. Sanoin siitä hoitajalle, joka totesi, että "ei sua voi sattua, koska olet jo saanut kipulääkettä". No sattui silti, olin ihan tuskissani koko päivän. En saanut nukuttua lainkaan kivun takia. Onneksi yöllä vaihtui vuoroon nuori, empaattinen hoitaja. Hän otti kivun todesta ja haki lääkärin paikalle. Lääkäri totesi heti, että dreenin imu oli liian kovalla, ja lisäksi dreeni oli kiertynyt niin, että se painoi hermoa. Asia korjattiin ja kipu helpotti heti.

Minusta on käsittämätöntä, että kun potilas kertoo kivusta, hoitajat ilmoittavat, että kipua ei voi olla. Tämä tapaus kuvaa hyvin kirran hoitajien yleistä asennetta.

 

[Potilas x]

Mä en edes kuvitellut mun kohtelua, vaan kaksi huonetoveria sanoi mulle, et miksi ne on sulle noin kylmiä. Heille, kovat leikkaukset läpikäyneille rouville kyllä sekä hoitajat ja lääkärit osoittivat huomiota.

En tarkoita että mua olisi pitänyt pitää kädestä ja silittää, vaan kohdella kunnioittavasti ja edes yrittää esittää, että toivovat mulle hyvää.

 

[.....]

Laita palautetta sinne sairaalaan. Eivät asiat muutu, jos kukaan ei epäkohdista ilmoita.

 

[vierailija]

Ikävää on kyllä. Olen kokenut samaa tympeää käytöstä hoitajilta siellä.
Olen ollut itse Kirralla leikattavana neljä kertaa (Rintasyövän leikkaus, toinen leikkaus, hoitovirheen korjaus ja 4 viikkoa sitten rintojen korjausleikkaus.)
Suht tutuksi on tullut kyseinen sairaala. Useimmat valitettavasti tympeitä ja tuntuu että aina niitä kivun tuntemuksia ei otettu tosissaan.
Onneksi joukossa myös muutama aivan ihana hoitaja ja kohdalleni sattunut aivan mahtava Kirurgi.8

 

[vierailija]

Laita palautetta sinne sairaalaan. Eivät asiat muutu, jos kukaan ei epäkohdista ilmoita.

Kannattaa laittaa palautetta. Näin teen itsekkin.

 

[Potilas x]

Kannattaa laittaa palautetta. Näin teen itsekkin.

Joo näin meinasinkin. Tässä vaan saattaa olla välilevyn pullistuman leikkaus edessä (sukuvika), niin mietin et mitä se kohtelu sitten on, jos oon tehny aiemmin kantelun...

Uskon että mun kohtelu johtui nimenomaan siitä, ettei mussa ollut mitään leikattavaa. Kirurgisen potilaille olivat oikein kultaisia ja lääkärikin viipyivät pitkään juttelemassa.

Lisäksi uskon, että kuvittelivat et oon vaan filmaamassa saadakseni opiaatteja. Kyllä nyt varmaan näkivät verikokeista, että mitään en ole koskaan vetänyt...lisäksi en edes tiennyt, kun vasta jälkeenpäin mitä niissä annetuissa lääkkeissä oli.

 

[vierailija]

Ikävää on kyllä. Olen kokenut samaa tympeää käytöstä hoitajilta siellä.
Olen ollut itse Kirralla leikattavana neljä kertaa (Rintasyövän leikkaus, toinen leikkaus, hoitovirheen korjaus ja 4 viikkoa sitten rintojen korjausleikkaus.)
Suht tutuksi on tullut kyseinen sairaala. Useimmat valitettavasti tympeitä ja tuntuu että aina niitä kivun tuntemuksia ei otettu tosissaan.
Onneksi joukossa myös muutama aivan ihana hoitaja ja kohdalleni sattunut aivan mahtava Kirurgi.8

Tää ei välttis oo sama sairaala. Kirralla tarkoitin oman sairaalani kirurgista osastoa. Tää on Keski-Pohjanmaalla.

 

[Potilas x]

Ikävä kuulla kokemuksestasi. Valitettavasti kirralla on yleisesti sellainen ilmapiiri, että potilaat ovat halveksuttavia valittajia. Olen ollut siellä kahdesti leikattavana aggressiivisen syövän takia. Hoitajat ovat todella tympeitä. Käyvät paiskaamassa ruoan ja lääkkeet eteen, eivät usein edes tervehdi. Ja auta armias, jos soitat kelloa ja pyydät jotain. "Hae itse, sulle tekee hyvää nousta sängystä". Joo, varmasti tekisi, jos pysyisin edes tolpillani leikkauksen jälkeen. En todellakaan ole sitä tyyppiä, joka vaivaa toisia turhaan, vaan soitan kelloa vain, jos en millään pärjää itse.

Ekan leikkauksen jälkeen minulla oli todella kova kipu leikkausalueella. Sanoin siitä hoitajalle, joka totesi, että "ei sua voi sattua, koska olet jo saanut kipulääkettä". No sattui silti, olin ihan tuskissani koko päivän. En saanut nukuttua lainkaan kivun takia. Onneksi yöllä vaihtui vuoroon nuori, empaattinen hoitaja. Hän otti kivun todesta ja haki lääkärin paikalle. Lääkäri totesi heti, että dreenin imu oli liian kovalla, ja lisäksi dreeni oli kiertynyt niin, että se painoi hermoa. Asia korjattiin ja kipu helpotti heti.

Minusta on käsittämätöntä, että kun potilas kertoo kivusta, hoitajat ilmoittavat, että kipua ei voi olla. Tämä tapaus kuvaa hyvin kirran hoitajien yleistä asennetta.

Voi ei! Miksi hoitohenkilökunnan pitää olla tuommoisia!? Se kipu on kyllä ihan tarpeeksi kurjaa muutenkin...