Toggle sidebar

Onko tosiaan synnytyksessä monella avautumisvaihe kivuliaampi kuin ponnistus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Toinen tulossa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

"Toinen tulossa"

Vieras
Monessa ketjussa olen lukenut, että avautumisvaihe sattuisi enemmän. Mietin, että tekeekö muisti kepposet, koska ensimmäisessä synnytyksessä muistan ponnistusvaiheen aivan kamalana. Avautumisvaiheessa taisin käydä sairaalan kanttiinissa vielä kahvilla :) Yksillöllistä varmaan, mutta kiinnostaa...
 
Mulla ainakin oli, kesti suht kauan ja tuntu niiiiiiin v-mäiseltä. Ponnistusvaiheessa en huomannu mitään kipua, pelkkää helpotusta kun ties et se loppuu siihen. Repesin suht paljon et luulis et ois sattunu.
 
Minulla oli ainakin avautumisvaihe sellasta helvettiä epiduraalista huolimatta et ei tullu liikkuminen kysymyksenkään! Vaikka olin etukäteen suunnitellut miten yrittäisin liikkua mahdollisimman pitkään ja auttaa vauvaa laskeutumaan siten ja ja ja blaaah! Oli kyllä sellaset tuskat alavatsassa et meni kyllä ihan pedillä impatessa ilokaasua ja huutaessa tuskasta. Ponnistusvaihe ei sit "tuntunu missään" kun pääs vihdoinkin tekemään jotain. Kai se on niin ihmisestä kiinni.
 
Mulla oli molemmissa synnytyksissä just noin :) On ollu tosi lyhyet ponnistusvaiheet, ihan minuutteja, ja vaikka ekassa repesinkin jonku verran niin se ei sattunut. Ihmeellistä sinänsä, että mulla ei ollut mitään puudutteita ja luulis että kudoksen repeäminen sattuu niin maan prkleesti :D
 
Oli kovin erilaista kipua. On vaikea verrata. Viimeisessä synnytyksessä avautumiskipu oli niin kokonaisvaltaista että veti kaarelle ilokaasusta huolimatta, enkä maskia voinut ottaa pois lainkaan taukoa pitääkseni. Mieskin pelästyi, vaikka oli nähnyt minun synnyttävän jo kolme kertaa. Synnytys tosin eteni vauhdilla, joka varmaankin aiheutti tuon repivän kivun.

Ponnistaminen taas on niin paikallinen kipu, kun tuntuu että repeää. Sen kuitenkin tietää menevän ohi nopeasti, että sen kyllä kestää jotenkin paremmin. Mielestäni on inhottavin vaihe aina kuitenkin se istukan synnyttäminen. Se kun ei palkitse mitenkään, niin kivusta ei nauti. Ei ole siis perusteita nauttia. Kirvelee vaan ikävästi ja ellottaa kun istukka tulee ulos. Muuten synnyttäminen on mukavaa puuhaa ja voisin tehdä sitä uudelleen ja uudelleen (kunhan ei olis sitä odotusaikaa). :)
 
No muakin kyllä sattui enemmän ponnistusvaiheessa mutta sitä ei silti KOKENUT yhtä pahana kun ties että siihen se sitten loppuu...Kun taas avautumisvaiheessa ei tiennyt kuinka kauan siinä kestää.
 
[QUOTE="ilona";26012915]Minulla oli ainakin avautumisvaihe sellasta helvettiä epiduraalista huolimatta et ei tullu liikkuminen kysymyksenkään! Vaikka olin etukäteen suunnitellut miten yrittäisin liikkua mahdollisimman pitkään ja auttaa vauvaa laskeutumaan siten ja ja ja blaaah! Oli kyllä sellaset tuskat alavatsassa et meni kyllä ihan pedillä impatessa ilokaasua ja huutaessa tuskasta. Ponnistusvaihe ei sit "tuntunu missään" kun pääs vihdoinkin tekemään jotain. Kai se on niin ihmisestä kiinni.[/QUOTE]







eka ja toka just näin. Sit kolmannelta avautuminen oli sellasta et pikkasen vaan kipristeli ja en ollu uskoo ku kätilö sano, et oot auki, saat ponnistaa. Ja kaikki ilman puudutuksia. Eli kolmannessa oli ponnistusvaihe pahempi kuin avautumisvaihe, vaikka en edes revennyt sen kummemmin.
 
Avautumisvaihe ehdottomasti!! Järkyttävää polttoa taukoamatta useita minuutteja. Minulla jäi krampinoloisesti supistukset pitkittyneeksi ja siksi kärsimys oli aivan kokonaisvaltaista.
Ponnistaminen kesti sen 13min joka kirpaisi, mutta oli paikat niin hellänä, että ei tuntunu enää missään.
 
Molemmissa synnytyksissä avautumisen loppuvaihe oli hirmu kivulias ja ponnistusvaihe ihan taivaallista siihen verrattuna. Todellinen helpotus, vaikka itsekin luulin, että asia olisi juuri päinvastoin.
 
Avautumisvaihe oli molemmilla kerroilla yhtä helvettiä, ponnistus pikkujuttu. Siitäkin huolimatta, että kuopuksen ponnistus kesti yli tunnin. Mutta se kipu tavallaan hellitti heti kun sai alkaa ponnistaa. Siihen asti piti vaan jotenkin yrittää kestää.
 
Uskottava se siis on :) Täytyy kai olla kiitollinen, että itse pääsin niin vähillä kivuilla avautumisvaiheessa. Saattaa tosin toinen synnytys mennä toisinkin. Mulla ne krampinomaiset supparit alkoivat vasta ponnistusvaiheessa ja luulin kuolevani, kun en meinannut pystyä edes hengittämään välillä. Kiitos vastauksista, lisää saa tulla!
 
Kyllä mun mielestä se avautumisvaihe on kivuliaampi, liekö johtuvan kestosta vaiko mistä. Sen vain sanon, että kun kätilö REPII viimeisen sentin auki, niin se on synnytyksen ehdottomasti pahin vaihe. Ekassa näin tehtiin ja toisessa sen ehdottomasti kielsin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hps:
Kyllä mun mielestä se avautumisvaihe on kivuliaampi, liekö johtuvan kestosta vaiko mistä. Sen vain sanon, että kun kätilö REPII viimeisen sentin auki, niin se on synnytyksen ehdottomasti pahin vaihe. Ekassa näin tehtiin ja toisessa sen ehdottomasti kielsin.
Click to expand...

Huh?! Sormilla vai millä? Kuulostaa kyllä kauhealta ja en tiennyt, että näin tehdään jossain :o Repeäminen on asia sinänstä ja mulle laitettiin 13 tikkiä, mutta repiminen... Auts :/
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa