onko tosiaan niin et suhde kuihtuu 2 ekan vuoden aikana

onko tosiaan niin että 2vuodessa kyllästyy mieheensä ja se tuntuu omavan kaikki huonot puolet. seksi ei huvita sen kans enää ja koko mies tuntuu iljettävältä. mihin rakkaus joutu??? ja sitten kolmannen vuoden aikana erotaan... niinkö se tosiaan menee????

itsellä tää tilanne just nyt. joo-o, arki astu kuvioon mukaan.... sen tiedän. mutta miten tästä suosta sitten noustaan....??? osaako joku neuvoa.
on koitettu tehä asioita yhessä jne... mut mua ei silti sytytä.....

 

meillä on vaan parantunut 20v aikana

 

meillä on vaan parantunut 20v aikana

no tuo nyt ei auta meitä yhtään

 

kyllähän aina välillä touhu maistuu puulta, mutta sit vaan se tilanne raukeaa..varsinkin,jos pääset juttelemaan jonkun kaverin kanssa..Meiltä on täällä kaksi mammaa ja meillä puidaan parisuhdeongelmia aina lenkillä ollessa ja kotiin tullessa sitä jo sietää paremmin kotielämää..

 

kyllähän aina välillä touhu maistuu puulta, mutta sit vaan se tilanne raukeaa..varsinkin,jos pääset juttelemaan jonkun kaverin kanssa..Meiltä on täällä kaksi mammaa ja meillä puidaan parisuhdeongelmia aina lenkillä ollessa ja kotiin tullessa sitä jo sietää paremmin kotielämää..

 

meillä tulossa 4. vuosi täyteen tänä vuonna..

 

Kannattaa pitää suhdetta yllä. Yhteisiä minilomia suosittelen. Mutta jos suhde lopahtaa, niin sitten lopahtaa. Jos todella rakastaa toista kestää kyllä arjenkin. Mutta mikään suhde ei pysy hoitamatta! Ajatelkaa toisianne. En muuta osaa 20v kokemuksella kertoa. Kyllä meilläkin on ollut alamäkiä, mutta aina toisesta on löytynyt paljon hyvää.

 

meillä on vaan parantunut 20v aikana

no tuo nyt ei auta meitä yhtään

Joo tuskin tuota kaipasit juuri nyt että joku tulee elvistelemään omalla parisuhteellaan. Voimia.

 

ei meillä ainakaan pitänyt paikkansa. Toista täytyy kunnioittaa ja ansaita myös itse kunnioitusta. Useimmilla taitaa olla se että siinä asiassa ei jakseta enää tsempata.

 

Meillä on nyt periaatteessa 10 vuotta täynnä.
Periaatteessa siksi että oltiin 6 vuoden jälkeen erossa pari kuukautta, jonka aikana sit tajuttiin että se elämä ilman sitä toista ei ollut mitään :heart:
Mut ei me kyllä oikeestaan erottukkaan ettei oltais rakastettu... mä vaan kyllästyin siihen ukkoon joka lupas että yritetään lasta ja istu kaiken sen ajan mitä ei ollut töissä tai nukkumassa niin tietokoneella.

Sen eron jälkeen ollaan pidetty paremmin huolta meidän suhteesta... varsinkin kun saatiin pari vuotta eron jälkeen ihana pieni tyttövauva, sen jälkeen ollaan otettu se aika kaksin.

 

meillä on vaan parantunut 20v aikana

no tuo nyt ei auta meitä yhtään

Joo tuskin tuota kaipasit juuri nyt että joku tulee elvistelemään omalla parisuhteellaan. Voimia.

Enpä elvistellyt. Jos suhde on pysyvä kestää siinä pienet murheenkryynitkin, kaikkea ei tarvitse suhteessa analysoida, vaan voi antaa mennä omalla painollaan.

 

onko tosiaan niin että 2vuodessa kyllästyy mieheensä ja se tuntuu omavan kaikki huonot puolet. seksi ei huvita sen kans enää ja koko mies tuntuu iljettävältä......

Hyvin tavalliselta kaavalta tuollainen vaikuttaa nykyään.

Itse haluaisin kuitenkin ymmärtää paremmin, että mistä oikein johtuu tuollainen toisen muuttuminen (=muuttaminen omassa mielessä) "iljettäväksi". Juuri sellainen kun vaikuttaa olevan oikeinkin tyypillistä. Onko se jotain käsittelemättömien tunteiden ja toiveiden esillle nousua, tai jotain muuta kielteisten tunteiden siirtoa ja projisointia?

 

Ei meillä ainakaan oo rakkaus eikä mikään muukaan hävinyt tuntuu kun oltais vasta rakastuttu.... ja laspsi ja kaikkia on... et sellaista pitää vaan arvostaa toista

 

Meillä tulee keväällä täyteen 20 yhteistä vuotta ja mukaan mahtuu sekä ala- että ylämäkeä. Varsinkin kuopuksen syntymän jälkeen oli noin vuoden mittainen vaihe jolloin ero oli aika lähellä, mutta siitäkin selvittiin. On aivan absurdia edes kuvitella etteikö jokaisessa parisuhteessa ole ongelmia, ei kenenkään elämä ole ainaista päivänpaistetta ja linnunlaulua. Usein on vain niin, että kun arki astuu kuvioihin mukaan, ei enää jostain kumman syystä jakseta tai viitsitä ottaa kissaa pöydälle ja KESKUSTELLA asioita halki niinkuin pitäisi. Minun hyvä ja onnellinen liittoni on vaatinut ihan ensiksi paljon rakkautta, keskinäistä kunnioitusta, huumorintajua, kompromissikykyä puolin ja toisin ja vielä pisteeksi iin päälle reilusti hyvää seksiä. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä eikä kahta samanlaista liittoa ole, voi vain antaa vinkkejä.

 

ex muuttui iljettäväksi, ärsyttäväksi tyypiksi 2 vuodessa. ja luulen että johtui siitä ettei meillä loppujen lopuksi ollut tarpeeksi yhteistä. kaverit meni edelle. ei panostettu toisiimme. en pystynyt näkemään häntä esim lasteni isänä.

nyt seurustelua 3 vuotta takan enkä vaihtaisi miestäni ikinä pois. haaveillaan lapsesta, rempataan kotia ja ollaan yhdessä. siis todella ollaan melkein 24/7. mitä nyt töissä käydään. hän on se jonka kansas haluan viettää kaiken vapaa aikani. meidän harrastus on kodin remppaaminen. ja käydään yhdessä lenkillä yms. ei me tarvita ketään muita elämäämme.

mieti miltä tuntuu jos menetätä hänet. pusuttele, kuhertele vaikka tiskauksen lomassa. ja heittäkää tietokone ja telkku pihalle. ne on varmoja suhteen tappajia. kyllä meilläkin välillä esim seksi ei maistu. mut kun aurinko taas pilkottaa pilven takaa niin alkaa hormonit hyrräämään. välillä vain katselen häntä ja mietin kuinka hyvin mulla on asiat.

 

Ei pidä paikkaansa. Ihmisen evoluution ja biologian kannalta 3 vuotta on se aika...

Tai sitten ei kyllästy ikinä, eikä alkuhuuma laannu.

 

onko tosiaan niin että 2vuodessa kyllästyy mieheensä ja se tuntuu omavan kaikki huonot puolet. seksi ei huvita sen kans enää ja koko mies tuntuu iljettävältä......

Hyvin tavalliselta kaavalta tuollainen vaikuttaa nykyään.

Itse haluaisin kuitenkin ymmärtää paremmin, että mistä oikein johtuu tuollainen toisen muuttuminen (=muuttaminen omassa mielessä) "iljettäväksi". Juuri sellainen kun vaikuttaa olevan oikeinkin tyypillistä. Onko se jotain käsittelemättömien tunteiden ja toiveiden esillle nousua, tai jotain muuta kielteisten tunteiden siirtoa ja projisointia?

en tiiä mikä siinä on et toinen alkaa tuntuu ällöttävältä. mies ei ainakaan huomioi samallatavalla kun suhteen alussa. eikä osallistu samalla tavalla kotitöihin kuin ennen, makaa vaan kaikki päivät kun on työtön. eikä silti voi osallistua pojan hoitoon millään tavalla (mulla 6v poika), ei voi leikkii etes pojan kans välillä. ja poika jos esittää miehelle innoissaan jotain, mies ei joko kuuntele tai sanoo vaan et joo. mies suuttuu pojalle usein ilman syytä.

ehkä kaikki ongelmat vaan kärjistyny yhdeks vyyhdiksi. miehen mielestä ongelmaa ei ole, pojan suhteen lupaa muuttaa käytöstä, sitä kestää sen pari tuntia.... ite en vaan enää jaksa.... tekis mieli lähteä.
mies vielä odottaa vastausta työtarjouksesta toisellepuolelle suomea, sinne pitäs muuttaa mukana... rakastan kyllä miestä, mut kaikki tuntuu vaan olevan sekaisin eikä mies osaa ees keskustella asiasta. kuuntelee kyllä mut ei osaa sanoo mitään. se raivostuttaa välillä kun ei sillä ole omaa mielipidettä mihinkään asiaan....

 

nostelen

 

up

 

Niinhän ne sanoo et siinä 2-3 paikkeilla ei enää "esitetä", että vasta siinä vaiheessa oppii tuntemaan toisen kunnolla ja toisen todellinen luonne tulee esiin. Samoin arki alkaa kun rakastumisen tunne (=alkuhuuma) kestää yleensä vaan tuon ajan. Googlee kun käyttää löytyy varmaan ihan tutkimuksiakin aiheesta, liittyi johonkin hormoniin mitä aivoissa erittyy :/

Mutta, jos kestää tuon vaiheen yli, niin sillon yleensä suhde kestää sinne 7 vuoteen asti jollon on seuraava kriisi Ihmiset jotka ei kestä arkea, haluavat vaín sitä huumaa, eroavat aina tässä vaiheessa. Toisaalta, tässä vaiheessa näkee millainen toinen todella on, ja voi päättää onko valmis elämään tällaisen ihmisen kanssa. Sitä on turha odottaa, että toinen muuttuu takaisin samanlaiseksi satuprinssiksi kun suhteen alussa oli. Se, millainen ihminen on nyt, on hänen todellinen luonne.

Tutki tunteita, kumpi tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, ero vai yhdessä? Pystytkö sietämään miehen huonoja puolia (koska kaikilla niitäkin on) vai onko huonoja puolia enemmän kun hyviä? Äläkä vertaa siihen millainen mies oli, mies on varmasti nyt "huonompi" kun aikaisemmin. Yritä realistisesti arvoida sitä millainen mies on nyt, ja sen perusteella teet päätöksen.

 

Itse asiassa vasta 7 vuotta on kriisin paikka!

 

Jos on kariutuakseen niin silloin se tapahtuu todenäköisimmin. On tehty tutkimuksia, että 2 vuotta kestää ihastuminen ja jos se muuttuu rakkaudeksi niin suhde jatkuu, mutta todella usein se ei jatku koska aivot lakkaa erittämästä sitä hyvänolontunnetta. Ja itse näitä todistaneena, olen todennut sen pitävän paikkaansa, yleensä ne parit eroaa parin kolmen vuoden jälkeen jos ovat erotakseen. Itse olen nyt ollut saman miehen kanssa 7 vuotta ja odotellaan että tuleeko jotain 7 vuoden kriisiä kun sitä kaikki tuntuu toitottavan.

 

Ei ollu meilläkään sellanen raja 2v. Kokomatkalle on mahtunut monenlaista kautta ja parisuhde vaatii huoltoa elääkseen.

 

Parisuhde on ylä- ja alamäkeä ja välillä seesteisempää aikaa. Sitä se elämä on on. Siksi avioliitoon mennesäkin kysytään "TAHDOTKO" sillä se eläminen toisen kanssa on tahdon asia, kun alkuhuuma alkaa tasaantua. Ihmiset muuttuvat aikojen saatossa, mutta halutaanko muuttua yhdessä ja elää niin se onkin sitten toinen juttu.