onko tosiaan ihan ok...?

[emppu75]

että nyt reilut 4kk poju "vierastaa" isäänsä, eli kun jää isän kanssa kahdestaan, niin jonkin ajan kuluttua alkaa kamala huuto, joka ei meinaa millään hellittää?! miehellä niin kovin paha mieli, kun on tottunut hoitamaan esim pojan iltarutiinit aina, kun on kotona ja nyt vesseli ei oikein hyväksy niitäkään, huuto helpottaa mun sylissä ja joskus siihenkin menee tovi....

allergiaepäilyt meillä edellee täysin kesken ja ei ole nukuttu sitten siihen neljään kuukauteen oikeastaan kukaan, pojun olo hieman nyt helpottanut maitokokeilujen ja refluksilääkityksen kanssa...
todellatodella paha mieli miehen puolesta ja huoli siitä, et onko tällainen isän vierastaminen sitten ihan tuttua huttua ja kehitykseen kuuluvaa? on varauksellinen muutenkin esim neuvolassa jna... olisi kiva jos kokemuksia ja viisauksia soisitte...

 

[Katherine Wheel]

Meidän kuopus vierasti ihan kaikkea. Isäänsäkin jos erehtyi laittamaan pipon päähän.

 

[kokokokoko]

meillä luonteeltaan arka ja hitaastilämpiävä kuopus vierasti isäänsä. sitä kesti aikansa. nykyään on isin tyttö..

kyllä se ohi menee.

 

["jep"]

Normaalia lienee, tosin hyvin aikaista. Tsemppiä isälle!

 

["vieras"]

on normaalia

 

[emppu75]

uppis

 

[Tuttua]

Menee varmasti ohi. Meillä vauvalla oli n. 2-3 kk iässä vaihe, että isä ei kelvannut (iltaisin) lainkaan. Miehelläni oli paha mieli, mutta siinä tilanteessa ei auttanut muu kuin jättää miehen tunteet sivuun (siis siinä mielessä, että en voinut huudattaa vauvaa tarkoituksella, kun tiesin että rauhoittuu minun kanssani). Onneksi tilanne parani ajan myötä; muistelen että 5-6 kk iässä isä kelpasi yhtä lailla kuin äitikin

 

["hankey"]

onko isällä silmälasit tai parta?

 

[Oddsocks]

Tuo on muuten hyvä pointti, moni vauva karsastaa silmälaseja ja partaa! Kerran kuulin, että iskän uusi dödö olis aiheuttanut paheennusta lapsessa, ja oma puoltoistavuotias inhoaa kun haistaan valkosipulille..tutkimattomia ovat vauvojen mieltymykset