Onko toivoa?!

Kerron tässä lyhyesti tilanteemme.. Olen siis 1-vuotiaan pojan äiti, ja olemme olleet mieheni kanssa naimisissa kaksi ja puoli vuotta. Avioliittomme on ollut melkoista ylä-ja alamäkeä, mutta nyt tuntuu, että viimeaikoina on ollut pelkkää alamäkeä. Mieheni ei ole suomalainen ja kulttuuri-erot ovat olleet yksi avioliittomme ongelmista. Avioliittomme alussa mieheni oli väkivaltainen, mitä hän ei enää onneksi ole; ja jos olisi, se olisi kerrasta poikki. Hän on todella mustasukkainen, ja haluaisi että kotimme olisi aina tip top kunnossa, mitä se tietenkin ei voi olla, ottaen huomioon, että meillä on pieni lapsi. Nykyään päivämme ovat yhtä riitelyä, ja hän syyttää minua siitä, että kaikki ongelmamme johtuvat minusta. Etten minä ymmärrä häntä, ja ajattelen vain itseäni.. Kuitenkin hän myöntää riidan päätyttyä, että hänessä on paljon vikaa, eikä hän tarkoita sitä mitä sanoo. Hän luulee, että voi käyttäytyä aivan kuten haluaa, haukkua ym.. mutta kun minä sitten käyttäydyn samalla tavalla niin minä olenkin aivan hirveä ihminen... Jokaisen riidan jälkeen uskottelen itselleni, että kyllä kaikki tästä vielä hyväksi muuttuu, mutta muutaman "seesteisen päivän" jälkeen palaamme taas lähtöruutuun... Tämä kuluttaa meitä molempia tietenkin todella paljon, enkä tiedä mitä tässä asiassa voi enää tehdä. Onko vika minussa kun annan liian helposti periksi vai miehessäni, joka ei tunnu ymmärtävän minua ollenkaan..? Kiitos kaikista vastauksista!!!

 

Juoksisin ja lujaa, mies on ollut väkivaltainen, voi todella olla sitä myös jatkossa. Jos olet yrittänyt ja yrittänyt, mutta muutosta ei tapahdu niin kauan aiot jaksaa yrittää? Ei ne asiat valitettavasti muutu kuin hetkeksi. Me exän kans erottiin ja palattiin takas, kun oli muka niin muuttunu.. Noh, muutosta kesti kesän ja paluu samaan tuli. Sillo ystävien tuella tein lopullisen eron.