Onko todella vaihtoehtoja "perinteiselle äitiydelle"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hoivaviettiä vähemmän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hoivaviettiä vähemmän

Vieras
Mies haluaisi kovasti lapsen. Minä en ihan niin paljoa. Tiedostan että lapsi muuttaa elämän ja sen hyvinvointi on sitten tärkeintä.
Mutta onko tässä yhteiskunnassa "hyväksyttyä" että en jäisikään kotiin lapsen kanssa? Isä voisi sen tehdä mielellään. Toki olisin sen äitiysvapaan joka on n 4kk jolta saa äitiysrahaa, mies saisi olla kyllä jo siitäkin suurimman osan aikaa kotona. Sitten menisin mielelläni töihin, jos en täyspäiväiseksi/viikkoiseksi niin osittain ainakin.
Onko vaihtoehtoja olemassa? Kun lukee keskustelupalstoja ja kuuntelee mediaa ja oikeiden ihmisten juttuja, tuntuu että vallalla on se käsitys että ÄITI on se joka jää kotiin ja hoitaa kaikki kotityöt ja lapset ja mies käy töissä ja "auttaa" lasten kanssa. Ymmärrän toki että se on perinteinen rooli josta monet eivät uskalla tai jaksa poiketa, mutta mikä oikeasti on lapselle hyväksi ja tärkeintä, onko se se että ÄITI on koko ajan vieressä vai se että isä tai muu läheinen hoitaa - varmasti vähintään yhtä hyvin. En keksi minkä voisin tehdä paremmin kuin mieheni.
Itse olen kasvanut kuten monet tuttavanikin kaikkien muiden hoidossa paitsi oman
äitini, ja en koe välttämättömänä jäädä kotiin kokoaikaisesti jopa vuodeksi tai pidempään. Imettää ei ole pakko, lastenhoitajan voi myös palkata kotiin, ei tarvi
lasta viedä tarhaan ihan pienenä.

Mielipiteitä ?
 
Vaihtoehtoja on just niin paljon kuin perhe niitä itselleen keksii.
Hyväksyttävällä ei pitäisi olla tuossa vaiheessa mitään väliä, jos tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Vaikka tottakai tiedostan, että on ehkä vaikea olla ajattelematta mitä muut ajattelevat. :)

Sinuna varautuisin siihenkin, että mielesi saattaa muuttua, jos/kun vauva oikeasti syntyy. Meillä lopulta päädyttiin siihen perinteiseen, eli minä jäin kotiin ja mies meni töihin, mutta halusin pitää avoimena kummankin vaihtoehdon siihen saakka, että näin oikeasti millaista vauvan kanssa on. Nyt taaperon (esikoinen on 1v2kk) kanssa onkin ihan erilaista, mutta tykkään silti edelleen olla kotona. :) Siltikin aivan yhtä hyvä vaihtoehto olisi, että mies olisi kotona.
 
Ehkä tuo on vielä harvinaista, mutta ei kuitenkaan ihan ennenkuulumatonta. Voihan se olla, että vuosien saatossa tuo yleistyykin, että se onkin mies joka jää kotiin.

Kyllä mä uskon, että mies yhtä hyvin voi olla kotona vauvan kanssa. Meillä on menty niin että minä olin kotona ja mies töissä, kumpikin halusi juuri näin. Mutta jos teillä mies on valmis jäämään kotiin ja sinä haluat enemmän töihin niin siitä vaan :) Kannattaa kuitenkin pitää itselläsi sekin vaihtoehto mielessä, että mieli voi muuttua lapsen syntymän jälkeen.. Ei välttämättä muutu mihinkään, mutta että pidät senkin vaihtoehdon itsellesi sallittuna :)
 
Se "äiti on lapsen kanssa kotona"-olettamus perustunee siihen, että sillä äidillä on ne tissit, joiden avulla ruokitaan se vauva. Imettäminen ei tosiaan kuitenkaan ole pakko, kuten ei mikään muukaan, kuin kuolema.

Mun mielestäni isä pärjää vauvan kanssa kotona siinä missä äitikin. Äiti ei siis niitä tissejä lukuunottamatta ole sen kummoisempi, kuin se isäkään.
 
Meillä miehen kanssa yhteinen yritys , ja pidin äityslomaa vain sen 4 kk , ja sen jälkeen mies
jäi vanhempainvapaalle lapsen kanssa - ja hän oli alallalle ja läänissämme ensimmäinen isä joka
näin teki.

Ratkaisu oli oikea ! Oli ihanaa aikaa meille molemmille. Minä tykkäsin käydä töissä ja miehelle oli ainutkertainen mahdollisuus irrottautua töistään reilun puolen vuoden ajaksi.
 
Ihan hyvin voi järjestää asiat noin, mutta siihen pitää varautua, että valintaansa joutuu aina silloin tällöin selittelemään. Mutta näinhän se on aina, jos meinaa tehdä oman pään mukaan, eikä tehdä perässä kuten "kaikki muut".
 
Ehdottomasti teet ap, niinkuin teille sopivalle tuntuu! Sen vuoksi ei kannata jättää lasta tekemättä, että ei tunne sopivansa tiettyyn yhteiskunnassa vallitsevaan muotiiin. Kunnollinen isä on ihan yhtä hyvä hoitaja kuin äitikin! Täydellinen äitimyytti elää vahvasti, mutta ajat muuttuvat...

Itse nautin suunnattomasti ajasta, kun olin töissä ja mies kotona vauvan kanssa! Harmittaa vain, kun sitä kesti vain 2 kk. Olisin ollut valmis pidempääkin, mutta kun se raha... Kummastusta jopa jo näin lyhyt järjestely monissa herätti, mutta en kokenut velvollisuudekseni selitellä perheemme valintoja kenellekään.
 
Ei tuossa ole muuta ongelmaa kuin imetys jos aiot palata noin pian töihin. Mutta siinä on ongelma jos aiot olla yhtä kylmä lasta kohtaan kuin mitä nyt kuulostaa :(

Olen kuullut aika monen miehen pohtivan lapsen hankintaa ihan samoilla argumenteilla kuin ap. En tiedä, onko se tehnyt heistä kylmiä isiä. Väittäisin, että kaikki ovat olleet aika lailla myytyjä, kun lapsi on maailmaan tullut. Toki perheen työnjaosta on sitten jälkikäteen turha napista, jos lapsi on suunniteltu periaatteella "jooko, pliis, kyllä minä sen hoidan".
 
Ei meitä ole ainakaan kukaan ihmetellyt, kun ollaan milloin kukakin töissä ja milloin kotona, olen myös täysimettänyt lapsiani ja mies tuonut vauvoja töihin "syömään" :)
 

Yhteistyössä