Onko teillä vauvojen äidit ollenkaan omaa aikaa?

  • Viestiketjun aloittaja Tympääntynyt
  • Ensimmäinen viesti
Tympääntynyt
Mulla siis esikoinen, noin 4kk tyttö. Ihana ja niin kovin rakas, mutta arkemme on kovin tylsää. Tyssi nukkuu hyvät, säännölliset päiväunet ja yöunillekin käy ysiltä, mutta heräilee yössä 5-15 kertaa. En ole neljään kuukauteen nukkunut kunnollista yötä, kärsin väsymyksestä ja tylsistymisestä. Kaikki päivät noudattaa samaa kaavaa. Lapsen isä lähtee jo aamuyöllä töihin ja tulee viiden maissa, väsynyt ajoittain hänkin. Aikuista keskusteluseuraa on siis kovin vähäisesti, vauvan kanssa seurustelu kun ei liian ns. älyllistä ole. Asutaan myös kaukana tutuista, enkä ole YHTÄÄN kertaa synnytyksen jälkeen tehnyt mitään yksin. Kaikki harrastusmahdollisuudetkin kun on niin kaukana.. Alkaa nämä seinät ahdistamaan liikaa, kun ei näillä pakkasilla voi vauvaa viedä edes ulos.

Onko teillä omaa aikaa ilman vauvaa? Onko minulla mielestänne oikeus vaatia sitä?
 
Mulla on iltasin ja jos haluun niin viikonloppuisin. Mee vaikka avoimeenpäiväkotiin vauvaklubille jos sellanen löytyy.
Kyllä sitä omaa aikaa pitää olla, että jaksaa. Yhessä vaiheessa menin iltasin kirjastoo lukee rauhassa päivän lehdet, nautin vaan hiljaisuudesta.
 
Tympääntynyt
Kun me asutaan niin kaukana että matkaa mihinkään lähimpään on vajaa tunti autolla. Niin ihan vaan pistäytymään ei huvita lähteä. Nauttisin jos voisin EDES kauppareissun tehdä joskus, mutta miehen on järkevää käydä töistä tullessaan. Ja myös se on iltaisin niin väsynyt, etten viitsi/halua vauvaa sysätä vaan sille. Kaikki syötöt, nukutukset ym. on vaan mun homma ja vauvan iltanukahtaminen on aina vähän mitä on, ni sekin vaan stressaa.
 
Ken guru
Pikkulapsiperheen arki on kyllä aika lailla saman toistoa, ja ajoittain tylsääkin. Suhtaudun siihen siis niin että aikansa kutakin. Huolehditaan siitä että kumpikin meistä saa välillä sitä omaakin aikaa. Mutta pieniähän ne ajanjaksot tuppaavat olemaan (kun toisen työssäolokin vie jo n. 9h päivästä) kunnes lapset vähän kasvavat.
 
Bzbvd
En tiedä mitä tossa tilanteessa voi tehdä jos asuu noin landella. Muuttaa lähemmäs aktiviteettejä?

Itseä ainakin just piristää ne avoimet päiväkodit, kirjasto (sinne voi mennä päivällä vauvan kanssakin) ja kaupassa käynti vauvan kanssa yleensä. Ylipäätänsä se ettei olla kotona koko päivää. Vauvatonta aikaa mulla oli kunnolla vasta kun vauva 6kk ja söi muutakin kuin tissiä. Nykyään yleensä 1-2 krt viikossa, kerran viikossa illalla jumppa ja viikonloppuna joku kauppa tms reissu. Tää on aika lyhyt aika.

Voisko joku tulla sun luo kylään päivällä, jollain kaverilla vauva kanssa? Jos sun ei onnistu mennä.
 
"vvieras"
Mulla on myös 4kk vauva, enkä tosin ole kyllästynyt. Esikoisen kanssa oli kai vähän masennusta ja muistaisin, että mietin, että onpas tämä tylsää. Esikoinen nyt siis hoidossa pari kertaa viikossa. Toki meillä on myös tuo esikoinen, mutta ei nuo kaksi oikein mitään keskenään osaa vielä tehdä. Ehkä tämä toinen kerta on siitä mukavempaa, että tietää mitä on tulossa ja odottaa, että toinen oppii ja kasvaa. Meillä haluttaisiin koko ajan vaan eteenpäin ja odotankin sitä kun lähtee ryömimään ja kesää kun saattaa jopa jo kävellä :) Mutta ymmärrän kyllä, esikoisen kanssa ei tuntunut tältä. Ja pääosin ollaan vaan kotona ja makoillaan. Missään yksin koskaan käy, paitsi lähikaupassa, mutta itseäni ei vaan huvita. Kerta viikkoon harrastus olisi sulle hyvä tai mites olisi vauvauinti? Pääseekö bussilla, entäs vauvakerhot, vauvajumppa? Kyllä vielä joskus toivot, että se lapsi osaisi edes joskus olla hiljaa ja paikallaan, ja olisi sellainen tylsä nukkuva pieni vauva :)
 
"V ieras"
Minkä takia te asutte siellä hevonkuusessa?

Ja joo, mulla on omaa aikaa. Joko niin, että mies lähtee vauvan ja isomman kanssa vanhemmilleen (yö)kylään, tai sitten mä käyn jossain. Mies vie lapsia pihallekin.
Mies hoitaa osan yösyötöistä. Se osti mulle jopa korvatulpat, etten niin herkästi heräisi joka itkuun.
Kauppareissut saan pääsääntöisesti tehdä yksin.
Kampaajalla käyn kerran kuussa, yksin.

Hulluksi tulisin, jos en saisi yksin tehdä juttuja! Onneksi se on ollut miehellä aina tiedossa, ennen lapsiakin sain säännöllisesti viettää aikaa yksin. Tarvitsen sitä pysyäkseni järjissäni.
 
pienen äiti kans
Meillä 3kk ikäinen vauva, ja tosiaan ei sitä omaa aikaa juurikaan ole. Pari kertaa jos olen päässyt kaupassa yksin käymään ja kerran ratsastamassa mutta siihen se on jäänyt. Vauva ei huoli edes pulloa joten aika mahdotontakin lähteä mihinkään ilman vauvaa kun tissit ovat minulla.. Tämä välillä stressaa mutta lohduttaudun sillä että pian kun alkaa syömään enempi kiinteitä ja pystyy juomaan nokkamukista,pääsen minäkin lähtemään johonkin. Ja itse kaipaan ehkä enemmän sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa mutta kun pienintä ei voi sinne hoitoon laittaa niin on jäänyt lähes nollaan sekin.. Nukahtaminen on täälläkin lähinnä tissille tai hyssyttelyn avulla syliin, ja yöllä heräillään muutamia kertoja.. Ja tosiaan,minun hommaa tämä kaikki koska minulla on edelleen ne tissit.. Eli niin,omaa aikaa silloin kun kaksi pienintä lasta ovat yhtä aikaa päiväunilla,ja sitä ei tapahdu usein ja se ei kestä kovin pitkään... Täälläkin siis äiti jolla ei ole omaa aikaa, ei äitikavereita ja joka on hitusen kyllästynyt tähän tasaisen tylsään arkeen :)
 
nohh
Ei paljoa ollut ekaan puoleen vuoteen :) Koliikkivauva, täysimetin, miehellä 12 h työpäiviä. Moneen kertaan meinas pää hajota väsymyksestä ja yksinäisyydestä. Mutta 6 kk:n iän jälkeen alkoi vähän helpottaa. Nyt ipana on 1,5 vuotias jo, päivät usein toistaa itseään edelleen mutta mielekkäämpää tää nyt on kuin ihan pikkuvauvan kanssa olo :)
 
melkein kaksi vuotta yöhuutoa ja heräilyä. ei käynyt tylsäksi. parvekkeelta hyppääminen oli kyllä mielessä monta kertaa. koetahan jaksaa. ei käy tylsäksi kohta, kun tyttösi lähtee kunnolla liikkeelle.
 
-
Mä koen omaksi ajaksi sen kun vauva on nukkumassa. Silloin voin rönähtää sohvalle tai istua tietokoneelle.
Kavereita mulla ei ole eli seurana on vain mies ja vauva. Tilanteeni tietysti erilainen kun vauva on se joka toi sisällön elämääni. Viimeinkin on jotain järkevää tekemistä joten en todellakaan koe elämääni tylsäksi.

Kyllä omaa aikaakin saa haluta. Itse olen joskus ollut hetken ypöyksin kun mies menee vaunulenkille. Nautin niistä hetkistä kyllä :)
 
Meillä
Tuo on kyllä kovin hankala, jos asutte keskellä ei-mitään. Mulla kans pienin 3 kk ja tuotahan tää pääasiassa on. Myös täysimetetty, joten vauvassa periaatteessa kiinni 24/7. Tosin meillä vauva nukkuu aamupäivällä pidemmät unet, jolloin voin käydä esim. kaupassa/kävelyllä ja samoin oon jättänyt nyt myös iltaisin miehelle pariksi tunniksi, kun lähden jumppaan. Syötän vaan just ennen lähtöä ja toivon parasta ettei nälkä yllätä. Eikä oo kertaakaan vielä yllättänyt! Oon paljon pirteämpi kun pääsen kotoa pois välillä.

Mutta onhan se sitovaa tää eka puoli vuotta, mutta se on jälkikäteen ajateltuna lyhyt aika.
 
Vieraas
On omaakin aikaa vaikka isompi lapsi ja 4 kk vauva joka täysimetyksellä. Erotuksena se, että asutaan kaupungissa ja syöttö välin aikana kerkee mitä vaan. Ja vauvan ja isomman lapsen kanssa käydään päivisin ulkona, leikkipuistossa, kaupungilla, muskarissa ym. Sulle vois tehdä terää käydä vaikka ihan vaan lenkillä kun mies tulee kotiin. Syötät vauvan ja jätät miehelle siksi aikaa hoitoon kun käyt lenkillä. Nyt kun on jo toinen lapsi niin tietää kuinka nopeasti aika kuluu. Ennemminkin surettaa kun vauva on vain hetken vauva.
 
"zxc"
Lähdetäänpä siitä, että mitä teit ennen vauvaa? Voisitko harrastaa sitä samaa esim. viikonloppuna ja isä olla sen ajan vauvan kanssa. Keskustele tämä tarpeesi selväksi isän kanssa. Marttyyrina oleminen ei oikein avaudu miehille. Omaa kokemusta tästä on.

Muistathan, että vauvan päiväunet on sinun omaa aikaasi, etkä tee silloin kotihommia. Nuku, jos nukuttaa, jumppaa tai kilauta kaverille, mikä sitten kiinnostaakin.
 
"zxc"
Jatkoa vielä edelliseen. Muista ehdottomasti sopia yövuoroista viikonloppuina, ainakin sitten kun yöimetystä ei tarvita. Ja pitää niistä kiinni. Meillä mies oli muka niin väsynyt, ettei pystynyt hoitamaan pullovauvaa ja minä nääntyneenä hoidin huonounisen vauvan. Ja olin kiukkuinen ja väsynyt. Mutta peiliin pitää katsoa, että annoin sen tapahtua. Olisi pitänyt vaatia toinen viikonlopun öistä "vapaaksi".
 
vieras...
Meillä myös 4kk ikäinen tyttö, joka tosin ei nuku säännöllisiä päikkäreitä vielä ja tuo päivällä nukkuminen on aika ongelmaista. Päiväuni aika vaihtelee 5min-3h. Yöt nukkuu, herätykset vaihtelee hirveesti 2-5kertaa. Nyt monta yötä nyt nukkunut iltavellin ansiosta niin että pisin aika oli 6h, luksusta!
Imetän, mutta pystyn lähtee esim lenkille, kauppaan kun pullo kelpaa kuitenkin jos nälkä iskee.

Meillä on myös kaksi kouluikäistä.
 
"asdf"
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt;29479248:
Kun me asutaan niin kaukana että matkaa mihinkään lähimpään on vajaa tunti autolla. Niin ihan vaan pistäytymään ei huvita lähteä. Nauttisin jos voisin EDES kauppareissun tehdä joskus, mutta miehen on järkevää käydä töistä tullessaan. Ja myös se on iltaisin niin väsynyt, etten viitsi/halua vauvaa sysätä vaan sille. Kaikki syötöt, nukutukset ym. on vaan mun homma ja vauvan iltanukahtaminen on aina vähän mitä on, ni sekin vaan stressaa.
Onko se oikeasti järkevää, jos sun mieliala on tuollainen? Eikö silloin olis järkevämpää, että sinä hoitaisit ne kauppareissut? Ja viitsi ihan rohkeasti vaan sysätä se vauva miehellesi, vauva kun sattuu olemaan molempien vastuulla eikä vaan sinun.

Kaivat omaa kuoppaa kokoajan, kun "omit" nuo tehtävät, jotka kuuluis molemmille. En ymmärrä, että miksi. Ihan kuin sulla olis kaksi vauvaa siellä.
 
"tii-"
Vaikka se mieskin on väsynyt töistä, voi se silti omaa lastaan hoitaa iltaisin, olethan sinäkin väsynyt. 1-2 iltaa viikossa, että jätät vauvan miehelle ja käyt vaikka yksin lenkillä. Tai mies menee vauvan kanssa ulos, ja olet yksin kotona. Ne pienetkin hetket voivat auttaa alkuun, jos imetyksen takia pitkät erot on hankalia.
 
"asdf"
Mä koen omaksi ajaksi sen kun vauva on nukkumassa. Silloin voin rönähtää sohvalle tai istua tietokoneelle.
Kavereita mulla ei ole eli seurana on vain mies ja vauva. Tilanteeni tietysti erilainen kun vauva on se joka toi sisällön elämääni. Viimeinkin on jotain järkevää tekemistä joten en todellakaan koe elämääni tylsäksi.

Kyllä omaa aikaakin saa haluta. Itse olen joskus ollut hetken ypöyksin kun mies menee vaunulenkille. Nautin niistä hetkistä kyllä :)
Tässä vaiheessa kehottaisin sinua alkaa etsimään myös muuta sisältöä elämääsi. Vauva ei ole vauva ikuisesti, jos sulla ei muuta sisältöä ole niin onko kiva olla sitten joskus taas ilman sisältöä?

Mulla ei ollut mitään ongelmia elämäni sisällöstä ennen lapsia. Eli ihan hyvät lähtökohdat sille että osaan nauttia elämästäni myös sen jälkeen, kun lapset ei tarvitse mua 24/7.
 
no tota
Ei minulla ollut ensimmäisen vuoden aikana juurikaan omaa aikaa. Kun lähdin töihin kun laps oli reilu 1v koin että sain omaa aikaa töissä. Oli myös ihanaa mennä kauppaan yksin ennekuin haki lapsen hoidosta, sai niin helposti ja nopeasti asiat hoitumaan!

Ei sitä omaa aikaa ole nytkään paljoa (laps täyttää 5v). Kai se kuuluu vähän asiaan että kun hankii lapsia niin niitä pitää sitten hoitaa ja kasvattaakin. Se tarkoittaa että jostakin pitää luopua ja se on yleensä se oma aika.
Mitä noihin yöhulinoihin tulee niin meillä ei nukuttu kokonaisia öitä 3½ vuoteen. Että sillä asenteella kannattaa sitten edetä ;)
Kyllä ne asiat alkaa sitten pikkuhiljaa sujua mutta harvemmin itsestään. Lapsi pitää opettaa nukkumaan hyvin ja monta muutakin asiaa pitää opettaa lapselle. Lapsi myös oppii olemaan mummolassa kylässä tms paikka jos opettaa ja silloin saa sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Mutta pienen lapsen kohdalla en nyt näe että sitä omaa aikaa edes pitäisi kovin paljoa olla. Tunnin lenkki tai parin tunnin shoppailukierros on ihan riittävä vauvan äidille. Imetyshän vie kuitenkin suuren ajan ja siihen kannattaa satsata. Silloin ei edes kovin pitkiä aikoja voi olla vauvasta erossa.
 
"Mariska"
Täytyy sanoa, että olisin varmaan tullut hulluksi, jos pitäisi asua jossain metsän keskellä ilman seuraa pienen vauvan kanssa - eikä pääsis edes kauppaan tai mihinkään! Teillä on ilmeisesti vain yksi auto?

Pikkuvauvan kanssa tuli oltua enimmäkseen kotona, mutta kun aloin toden teolla kyllästyä ja uupua (meillä myös oli öisin tiheään heräilevä ja muutenkin suht vaativa vauva) niin pääsin sentään kyläilemään omalla autolla muiden äitien luona, aloin käydä myös perhekerhossa ja muskarissa jne. Varsinaista omaa aikaa oli aika vähän, mutta kävin sentään ruokakaupassa ja koiran kanssa lenkillä usein yksin. Kerran kävin jopa leffassa - se oli aika maksimi mitä voi jättää väliä syöttämiselle koska vauva oli täysimetyksellä.

Puoli vuotias yleensä syö jo enemmän kiinteitä, jolloin voi helpommin lähteä välillä muutamaksi tunniksi jonnekin kun siltä tuntuu. Kyllä kai teilläkin mies ainakin viikonloppuisin voisi ottaa enempi vastuuta vauvan hoidosta ja muutenkin siihen on kyllä hyvä totutella. (muuten käy hyvin helposti niin, että äiti tekee kaiken mahdollisen vanhempain vapaalla ja sama homma jatkuu edelleen, vaikka äitikin olis ihan täyspäiväisesti töissä).
 
Minimahakas
Toinen lapsi tulossa ja suunnitelmat seuraavat:

- Heti kun kykeken ja laitokselta kotiudun lähden käymään lähikaupassa YKSIN, saa isä, isoveli ja uusi muksu jäädä siksi aikaa (puoleksi tunniksi) jäädä keskenään toisiaan ihmettelemään.

- Kun synnytyksestä olen toipunut on sovittu miehen kanssa (joka vuorotöissä), että 3-4 krt/vk sopivassa raossa päivää/iltaa käyn salilla, uimassa, lenkillä, kaupassa.. Ja tämän siis YKSIN. Ilman esikoista tai vauvaa.

- Lisäksi esikoisen kanssa (joka pian 4v.) tullaan yhdessä puuhailemaan kaikenlaista kahdestaan. Ns. isojen lasten juttuja, joihin ei voi vauvaa ottaa mukaan. Käydään esim. yhdessä uimassa ja sen jälkeen jätskillä, jota vanhempi lapsi jo odottaa kovasti ja niin minäkin. Vanhemman lapsen on saatava ihan omaa kaksinkeskeistäkin aikaa minun kanssani, kun etenkin alussa vauva vaatii paljon huomiotani jne.

- Suunnitelmissani olisi alkaa myös kerran viikossa kulkemaan perhekerhossa ja vanhempi lapsi tulee käymään puolipäiväisenä 6-10 päivähoidossa vanhassa jo tutuksi tulleessa tarhassa, jossa lapsella on paljon kavereita.

Sukulaisten tai muiden apua meillä ei juuri ole käytettävissä arjen keskellä, joten minun ja miehen on kahdestaan tässä luovittava, että molemmille jää aikaa myös yksin olemiseen ja harrastamiseen. Ja tuo oma aika on osattava ottaa myös. Se että itse pääsen 3-4 krt/vk tunniksi tai kahdeksi liikkumaan jne. tekee omalle pääkopalle oikeasti niin hyvää, että jää ne turhat kätinätkin kotona pitkälti väliin. Sama pätee mieheen; kyllä hänelläkin pitää olla muuta elämää kuin työ ja koti.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
viiiiras
Tätähän tuo on, lapsen kanssa keskenään olemista. Mekin asutaan niin maalla, että täällä ei mitään vauvaperheen menoja ole ja kaikki kaverit kun ovat töissä, niin päivät menevät kotona mörköillen ja miestä kotiin odottaen.

Omaa aikaa mulla ei ole tän vuoden aikana juuri ollut, ja ne pari kertaa kun olen jonnekin lähtenyt ovat olleet aivan katastrofeja kotona, joten olen sitten "tyytynyt kohtalooni" eli odottamaan, että tämä pahin eroahdistus nyt menisi ohitse.

Meillä on vielälisäksi ongelmana, että vauva ei suostu menemään nukkumaan kuin minun kanssani (kokeiltu on ja mooooonta kertaa), joten nukkumaanmenoajat mun on pakko olla aina kotona. Mutta luotan siihen, että tämä jossain vaiheessa helpottaa ja saan taas muutakin omaa aikaa kuin sen ruokakaupassa käynnin.
 
On ollut omaa aikaa jokaisen kanssa sen mitä olen kaivannut (vauvat täysimetyksellä ja äitinä olen ollut aika kiinni heissä joten mitään "omia vapaaviikonloppuja" en ole kaivannutkaan vaan muutama tunti omaa aikaa putkeen on riittänyt pienten kanssa). Mies on tehnyt normaalia työaikaa, vuorotyönä yleensä mutta siis niin että on kerennyt hyvin olla kotonakin.

Toisaalta ei -onneksi- asuta missään keskellä korpea eli olen voinut vapaasti liikkua vauvojen kanssa ja löytää näin tekemistä. Puolen kilometrin säteellä löytyy mm kolme kauppaa, kirjasto, avoin päiväkoti ja useampi leikkipuisto. Jo esikoisen vauva-aikana tutustuttiin muihin alueen vauvaperheisiin joten seuraakin on löytynyt. Kulkuyhteydet kauemmaskin toimii eli aika pitkälle voi tehdä juuri mitä sattuu milloinkin huvittamaan. Tylsäksi en ole vauva-aikoja koskaan kokenut vaikka toki taaperon kanssa onkin mielekkäämpää etsiä yhteisiä aktiviteetteja.
 

Yhteistyössä