Hautapaikka on, minulle ja miehelleni.
Ei olisi, enkä asiaa olisi varmasti miettinytkään, jos lapseni ei olisi kuollut.
Haluamme samaan hautaan lapsemme kanssa, ja "ostimme" siis tavallisen hautapaikan, kun mahdollisuus olisi ollut haudata uurna-alueelle tai "lasten- alueelle".
Suntio tätä asiaa itseasiassa kehoitti varovaisesti miettimään, tulevaisuuden kannalta ja onneksi mietimme.
Vähän kummaltahan se tuntui varata oma paikka hautaan ja ostaa kivikin sitä myös ajatellen, että siihen mahtuu meidänkin nimet kirjoittamaan.
Minä ostin mieheni kuollessa kolme paikkaa.
Joitain vuosia myöhemmin kuoli lapsenlapsi ja meni "vaarin kainaloon".
Yksi paikka siinä siis vielä vapaana ja 18 vuoden päästä toinenkin.
Tänä vuonna tajusin, että se hautausmaan kulma alkaa täyttyä ja moni meistä joutuisi ehkä "kauas toisistaan".
Niinpä anoppi ja appi ostivat kolme paikkaa mieheni hautaa vastapäätä. (Haluavat ehdottomasti tulla haudatuksi tänne, missä "perheensä" (eli se perhe johon poikansa aikoinaan astui) on vaikka mitään muita kytköksiä kuin poikansa ja lapsenlapsensa ei tänne oikeastaan ole.
Uudelleenhautaussääntöjen mukaan pääsemme toivottavasti kaikki vuosikymmenten saatossa lähelle toisiamme.
Kuoleman jälkeen moisella ei tietenkään kuolleelle mitään merkitystä.
Jäljellejääneille sen sijaan on.
Jollekin voi esim. olla aivan kestämätön ajatus että esim. lapsi haudattaisiin jonnekin "kauas kaikista rakkaistaan" tms.