Onko teillä toinen lapsi tehty järjellä vai tunteella?

[nansa]

Meillä tuossa puolitoistavuotias tempperamenttinen neiti ja meillä vanhemmilla hienoinen vauvakuume, mutta uskallus puuttuu.

Aion olla kuitenkin kotona, niin kannattaisikohan sen pikkukakkosen yritys jo aloittaa?

Toisaalta pelottaa hirveästi miten pärjäisin kahden kanssa: esikoinen oli aika "hankala" tapaus, koliikit ja valvomiset... ja sitten nyt tulisi esikoisen uhma ja vauva yhtä aikaa.

 

[pussipiru]

meillä varmaan molemmilla =)
Poika nyt 1.8v ja toinen tulossa kk sisällä. tietysti jännittää miten menee varsinkin kun tää esikoinen oikea sylipoika ja herkkä ku mikä. mut kotona ku oon ollu niin samallahan kaks poikaa menee ja pääsee sit joskus viel työelämään ennen ku lisää saa siunaantuu :heart:
Kyllä mäkin olen varsinkin nyt lähempänä alkanut kunnolla jännittää oliko tää oikea ratkaisu, mut kyllä se on.. toinen prinssi on oikein tervetullut
meiä esikoinen oli kanssa pienenä "vaikee" jos kenestäkään niin voi sanoo, on monet valvotut yöt ja koliikit kanssa käyty, mutta tässä sitä ollaan uudestaan.

 

[Helle]

ei kai kukaan lapsia tekis, jos tän asian järjellä ajattelis, heh...

mulla esikoinen 1 v 9 kk ja vauva 2 kk. esikoinen oli todella helppohoitoinen vauva, ei valvottanut eikä sairastellut ja oli vaan aina naurussa suin. siksi uskallettiin antaa toiselle lapselle mahdollisuus tulla heti kun vauvakuume alkoi kutitella mieltä. muutenkin oli meidän perheelle sopivampi ratkaisu tehdä lapset pienellä ikäerolla ja keskittyä sen jälkeen muihin juttuihin. nyt esikolla on 2-vuoden uhmaikä ja muutenkin on tuollainen kekseliäs ja ehtiväinen tapaus. silti en kyllä kadu yhtään, tää on just hyvä ikäero meidän lapsille. isompi kuitenkin auttaa jo jonkin verran, vie vaippaa roskiin yms, mutta ei osaa vielä olla mustasukkainen. ja arjesta selviää kun jättää turhat hommat pois. esim meillä ei siivota enää kovinkaan usein ja kaikki, mihin ei saa koskea, on suosiolla siirretty katonrajaan. näin jää aikaa nauttia myös vauvasta.

 

[archie]

Mitähän tuohon vastais, hmm... meillä muksuilla ikäeroa 1v2kk ja alusta alkaen halusin et haluan lapset mahdollisimman lyhyellä välillä. Vaikka välillä onkin raskasta niin hyvin on kuitenkin pärjätty ja nyt jo näkee miten heistä on toisilleen seuraa. Mustasukkaisuuttakaan meillä ei juurikaan ollut, eikä mitään "taantumista" esikoisella kun ei tarvinnut olettaa et pitäis osata jo kun oli vielä niin pieni; sai olla omalla tavallaan vielä rauhassa "pieni". Sain myös olla putkeen kotona ja sitten taas työelämään takasin ts. ei tullut sitä tilannetta eteen et esikoinen olis jo tottunut hoitoon ja sit joutunutkin taas kotihoitoon kun vauva olis syntynyt. Ainakin itse olen tyytyväinen kun lapset pienellä välillä mutta jokainen tekee tottakai niinkuin itsestä parhaimmalta tuntuu.